Page 10 - Alueviesti_33

10

Keskiviikko elokuun 13. 2008

vv



• Hannu Virtanen

Marjoja

tai ei,

mustikka on

tärkeä kasvi

Osittainen

auringonpimennys

näkyi seudullamme

Hannu Virtanen

Pilvisyydestä ei tullut seudul-

lamme ylivoimaista estettä

seurata osittaista auringon-

pimennystä elokuun ensim-

mäisenä päivänä. Pimennys

oli hyvin havaittavissa, sillä se

näkyi keskipäivällä auringon

ollessa korkeimmillaan.



Suomi jäi sivuun täysvar-

jon reitiltä, mutta kuului pal-

jon laajemmalla näkyvän osit-

taisen auringonpimennyk-

sen alueeseen. Pimennys al-

koi varttia vaille kaksitoista

ja kesti kaksi tuntia. Lounais-

Suomessa auringon kiekosta

peittyi reilu puolikas ja Uts-

joella peräti neljä viidesosaa.

Helsingissä auringosta peittyi

kaksi kolmasosaa.

Elokuun ensimmäisen päi-

vän pimennys alkoi täydelli-

senä Kanadan arktisesta saa-

ristosta, josta se jatkui Jääme-

ren yli Siperiaan. Kuun varjo

siirtyi läpi läntisen Mongoli-

an Pohjois-Kiinaan, jonne pi-

mennys päättyi

Näin osittainen auringonpimennys eteni Äetsän Jussinpellosta seurattuna: 12.50 pimennys oli suurimmillaan, seuraavat kuvat on otettu kello

13.05 ja 13.25.

Kuu siirtyy auringon eteen

Aurinko pimenee kuun liikkuessa auringon eteen. Kuu ja

aurinko näyttävät maasta katsottuna suunnilleen saman ko-

koisilta, joten aurinko voi peittyä täydellisesti kuun taakse.

Täydellisessä pimennyksessä kuun täysvarjo, umbra,

kiitää maan pinnalla muutamien minuuttien ajan. Täys-

varjon peittämän kapean vyöhykkeen ulkopuolella havai-

taan suuremmalla alueella osittainen auringonpimennys,

joka on sitä syvempi mitä lähempänä täydellisyysvyöhy-

kettä ollaan.

Seuraava Suomessa näky-

vä osittainen auringonpimen-

nys on vuoden 2011 tammi-

kuussa.

Tämän vuoden elokuussa

Suomessa nähdään myös osit-

tainen kuunpimennys, joka

tapahtuu sunnuntain vastaise-

na yönä 16.-17. elokuuta.

Täydellinen auringonpi-

mennys nähtiin Suomessa vii-

meksi vuonna 1990 ja seuraa-

vaa saadaan odottaa vuoteen

2126.

Sää pilasi paikoin

lintujen pesimäkesän

BirdLife Suomen tähän men-

nessä keräämien tietojen mu-

kaan lintujen pesimäkesä on

ollut heikko varsinkin Poh-

jois- ja Itä-Suomessa.

Syy pesinnän epäonnistu-

miseen on ollut sateinen ja

viileä sää.

Erityisen huonoja uutisia

on saatu Lapista, missä eten-

kin suolinnut, kuten kahlaa-

jat, laulujoutsen, metsähanhi,

kurki ja muuttohaukka, ovat

kärsineet kylmästä ja sateises-

ta kesä-heinäkuusta.

Lisäksi Sallassa Värriön tut-

kimusaseman alueella 90 pro-

senttia kirjosiepon poikasista

kuoli pesäpönttöihinsä.

Pesinnät ovat sujuneet pa-

remmin lähinnä rannikoilla.

Esimerkiksi Suomenlahdella

ja Saaristomerellä haahkalla ja

tiiroilla on ollut erittäin hyvä

poikaskesä.

Syysmuutto vauhdissa

Loppukesän lintuilmiö on ol-

lut yhä käynnissä oleva käpy-

tikkojen vaellus. Kiteellä las-

kettiin heinäkuun viimeisellä

viikolla päivän aikana yli 1200

luoteeseen lentävää käpytik-

kaa, ja yli kolmensadan tikan

päiviä on ollut Itä-Suomen li-

säksi myös Porissa.

Lähestyvän syksyn merk-

kejä ovat nyt muuttomatkaan

valmistautuvien lajien ke-

rääntyminen parviin hyville

ruokailu- ja yöpymispaikoil-

le. Pääsky- ja kottaraisparvia

näkee peltoaukeilla sekä jär-

vien ja merenlahtien ruovi-

koissa.

Reheville järville kokoon-

tuu monipuolinen joukko ve-

silintuja ja petolintujen muut-

to käynnistyy elokuun lopulla.

Järvien ja jokien rannoilla voi

nyt nähdä harmaahaikaroita,

jotka viettävät kiertolaiselä-

mää ennen varsinaista syys-

muuttoaan.

Monet niistä ovat lähtöisin

Virosta, sillä maamme pesi-

mäkanta on vähäinen. Joitain

pareja pesii kuitenkin jo Ete-

lä-Suomessa, ja kannan odo-

tetaan kasvavan.

Loppukesän harmaahaikaroista monet ovat tulleet Vi-

rosta. Lentävä lintu vetää kaulansa mutkalle. Nämä hai-

karat löytyivät heinäkuun lopulla Huittisista Kokemä-

enjoelta ja Ala-Kauvatsanjoelta.

Sepelkyyhkyt kohteena

Kyyhkyjahdilla

eräsyksy alkuun

Kyyhkyjahti aloitti met-

sästyskauden sunnuntai-

na. Vuotuinen sepelkyyh-

kysaalis on kohonnut reip-

paasti yli kahdensadan-

tuhannen linnun. Koko

maan sepelkyyhkykannak-

si arvioidaan noin miljoo-

na lintua.

Sepelkyyhkykanta on

vankka Etelä-Suomessa.

Runsaimmat kyyhkypar-

vet löytyvät laajojen vilje-

lysmaiden tuntumasta Uu-

deltamaalta, Satakunnasta,

Varsinais-Suomesta ja Ete-

lä-Hämeestä.

Parhaita kyyhkyjahdin

alueita ovat joko lakoon

painuneet tai juuri korja-

tut viljelykset. Erityisen

hyviä passipaikkoja löytyy

juuri korjatuilta hernepel-

loilta.

Osa saattaa

vielä pesiä

Metsästettävä sepelkyyh-

ky on kyyhkylajeistamme

suurin.

Perusväritykseltään

se on siniharmaa, siiven

päällä on lennossa hy-

vin näkyvä poikkijuova

ja kaulassa on valkoinen

sivulaikku eli sepel. Nuo-

rella kyyhkyllä tätä sepel-

tä ei näy. Sen rinta ja selkä

poikkeavat vanhemmasta

yksilöstä selvästi puner-

tavana.

Sepelkyyhky pesii Suo-

messa ainakin kaksi kertaa

kesässä. Poikaspesiä tava-

taan vielä elokuussa, jopa

myöhemminkin.

Yksittäin ja pareittain

lentävien lintujen am-

pumista tuleekin välttää,

koska niillä saattaa vielä

olla pesintä kesken. Jah-

dissa onkin syytä keskit-

tyä parvissa liikkuviin lin-

tuihin.

Välillä riistalintunakin

ollut ja sepelkyyhkyä pie-

nempi uuttukyyhky on ny-

kyisin rauhoitettu lintu.

Sepelkyyhkyä on va-

hinkolintuna saanut met-

sästää riistahoitopiirien

poikkeusluvin jo kesäkuun

alusta. Tämä kyyhkyjahti

on käyty kaalimaiden suo-

jelemiseksi sekä estämään

tuhot hernepelloilla.

Riistanhoitopiirit ovat

tänä kesänä myöntäneet

pääosin neljän piirin alu-

eelle metsästyslupia yh-

teensä 1 400 kyyhkyn

metsästämiseksi. Poik-

keusluvilla on saanut am-

pua Satakunnassa 110

kyyhkyä.

URHEILUTARVIKE

HÄIJÄÄN

h a i j a a . f i

Ostimme maahantuojan loppuvaraston

SIMMONS laatuoptiikkaa

nyt

halvalla

M

etsäntutkimuslaitos ennakoi hei-

näkuun alussa mustikkasadon

jäävän keskinkertaiseksi ja pai-

koin jopa heikoksi. Lienee tuo ammattilais-

ten viesti huomattu paikkansa pitäväksi, kun

marjastajat ovat sittemmin jalkautuneet mus-

tikkamailleen.

Metlan mukaan hallan aiheuttamat vauriot

ja pölytyksen epäonnistuminen vaikuttivat

satoon. Mustikan kukinta alkoi tänä vuonna

Etelä-Suomessa 11.-17.5. eli 10 päivää aiem-

min kuin viime vuonna. Kukinta eteni Etelä-

Suomesta Lapin läänin pohjoisosiin kuiten-

kin ennätyksellisen pitkään, seitsemän viik-

koa. Syynä kukinnan hitauteen olivat touko-

kuun viileys ja kesäkuun runsaat sateet.

Mesipistiäisiä, kuten kimalaisia, mehiläisiä ja

ampiaisia esiintyi kukinta-aikana yleisesti vä-

häisiä määriä. Vasta kesäkuun jälkipuoliskol-

la pölyttävien hyönteisten ja myös mesipis-

tiäisten määrät lisääntyivät, mutta mustikan

kukinnan ajankohta oli silloin jo mennyt ohi

Etelä- ja Keski-Suomessa.

Mustikan merkitys metsissämme on yhden

kesän marjasatoa kauaskantoisempi asia.

Vaikka marjat jo sinällään tarjoavat ravin-

toa monille linnuille, mustikkakasvustot ko-

konaisuudessaan luovat tärkeän ympäristön

metsän elämälle.

Metsien inventoinneissa on todettu mustikan

väheneminen, mikä on voinut vaikuttaa myös

metsäkanalintujen elämään.

Mustikan varvuilla ja lehdillä elää runsaasti

erilaisia hyönteisiä, joita metsäkanalintujen

poikaset käytävät ravintonaan kolmen ensim-

mäisen elinviikkonsa ajan. Mustikkavarvusto

antaa myös suojaa pienille poikasille.

Riistantutkijat ovatkin kyselleet, ovatko poi-

kueympäristöt huonontuneet ratkaisevasti

juuri mustikan vähenemisen myötä.

Page 10 - Alueviesti_33_2008