Page 12 - Alueviesti_33

12

Keskiviikko elokuun 13. 2008

Haapaniemen kylä juhli Kiikassa

Kiikassa sijaitsevan Haapanie-

men kylän asukkaat kokoon-

tuivat viime viikonloppuna

jälleen jo perinteiseen Sirk-

kaliisa Haapaniemen järjes-

tämään kesäjuhlaan. - Muis-

teltiin menneitä, laulettiin ja

heitettiin WC-paperirullaa,

listaa illan emäntä Sirkkaliisa

Haapaniemi.

Pieni virkeä kylä

Toistakymmentä kertaa järjes-

tetty kesäinen kyläjuhla keräsi

mukavasti vieraita. - Paikalla

oli noin 30 ihmistä, eli oike-

astaan koko kylä. Haapaniemi

on pieni, mutta virkeä kylä,

toteaa Sirkkaliisa Haapaniemi

Juhlat saatiin vietyä läpi

suhteellisen hyvässä säässä,

vaikka ennakkoon näytti huo-

nolta. - Laitoin perjantaina

toiveen ylöspäin hyvästä ke-

listä, toteaa Sirkkaliisa

Juhlien ohjelmassa oli

muun muassa laulua ja runo-

jen lausuntaa.

- Suurin osa lauloi jonkin

laulun tai lausui runon. Juhli-

en vanhin osanottaja 90-vuo-

tias äitini Liisa Määttänen

muun muassa lauloi laulun

Emma. kertaa Sirkkaliisa. On-

nistuneen juhlaillan kruuna-

si WC-paperirullan heitto. -

WC-paperirullan heittämises-

tä tulee juhlille uusi perinne,

jota varten on kiertopalkinto-

kin, sanoo Sirkkaliisa.

Illan emäntä grillauspuuhissa.

Kyläläiset miettivät maailmanmenoa.

WC-paperirullan heittomestarit Tapio Kytömaa ja Hel-

vi Helin.

Kiikan Illossa kyläjuhla

nostaa taas muistot pintaan

Kiikan Illon kylätapahtuma

pidetään ensi lauantaina 16.8.

Illon VPK:n paloasemalla.

Kello 13 alkava tapahtuma on

jatkoa aiemmin kaksi kertaa

pidetyille kylätapahtumille.

Nyt teemoina ovat maanvil-

jelys, puutarhanhoito, karja-

talous, kalastus, ravustus, pii-

samin pyydystys, metsästys ja

tukinuitto Kiikan Illossa 1900-

luvulla.

- Tilaisuuteen ovat tervetul-

leita kaikki illolaiset ja kaikki

illolaisten ystävät ja tuttavat.

Tapahtuma on kaikille avoin,

kertoo juhlatoimikunnan sih-

teeri Heimo Välimäki.

- Tarkoitus on ennen kaik-

kea muistella vanhoja asioita

ja tavata uusia ja vanhoja tut-

tuja. Tilaisuuden avaa Vam-

malan kaupunginhallituksen

puheenjohtaja Erkki Välimä-

ki. Tarinaa iskee Mauno Kent-

ta ja musiikkiesityksistä vas-

taavat Tuuli Räsänen ja An-

nariina Valtanen (potpuri) ja

Kaisla Ylöniemi (haitari). Ku-

vassa on muutakin kulttuu-

riohjelmaa ja vapaa sana. Ti-

laisuuden juontaa Pilvi Pelto-

maa.

Tilaisuuden maksullisesta

pu"etista huolehtii Illon VPK:

n naisosasto.

Tapahtumassa on valoku-

vanäyttely. Juhlajulkaisua on

saatavana myös.

Tilaisuus on maksuton.

Tukinuitosta Illonjoessa

Heimo Välimäki

Kiikan Illon kylätapahtuman

teemoina ovat tänä kesänä siis

maanviljelys, puutarhan hoito,

karjatalous, kalastus, ravustus,

piisamin pyydystys, metsästys

ja tukinuitto Kiikan Illossa

1900-luvulla.

Seuraavassa on juhlajulkai-

sussa esitettyä tarinaa Illonjo-

en tukinuitosta. Illonjoki al-

kaa Sammaljoelta ja laskee

Sammun kohdalla Kokemä-

enjokeen. Joen nimikin sitten

vaihtelee sen mukaan, minkä

kylän kohdalla ollaan.

Metsää käytettiin Kiikan

Illossakin lähinnä kotitarpei-

siin aina 1870-luvun alkuun

asti, ja useimmissa torpissa

pitkälle sen jälkeenkin. Mut-

ta uittoväylänä Illonjoki ko-

ki jo vuonna 1873 melkeinpä

uskomattoman näyn. Juhani

Piilonen kirjoittaa Sastama-

lan historian 3. osassa seuraa-

van asian.

Porilaisten hankinnat Sas-

tamalan alueelta lienevät

aluksi olleet vähäisiä, mut-

ta 1870-luvun alussa tilanne

muuttui tykkänään. Puutava-

ran kysyntä kasvoi Euroopas-

sa voimakkaasti. Porilaiset lii-

kemiehet vastasivat tietenkin

kysynnän kasvuun ja hintojen

nousuun lisäämällä tuotantoa.

Porilaisyhtiöiden asiamie-

het kiertelivät nyt toden teol-

la ostamassa myös Sastamalan

metsiä. Piilonen toteaa teok-

sessaan, että hakatuista alois-

ta ja myydyistä puumääristä



on mahdotonta sanoa mitään

täsmällistä. Ainoana esimerk-

kinä hän mainitsee, että ke-

väällä 1873 Sammaljokea (Il-

lonjokea) pitkin uitettiin Ko-

kemäenjokeen lähes 20 000

pölliä, jotka kaikki olivat pe-

räisin Kurjen talon metsistä

Tyrvään Illoosta.

Illonjoenkin uiton päävas-

tuullisena koordinoijana toi-

mi Koemäenjoen Uittoyhdis-

tys, jonka pääosakkaat olivat

Rosenlew, Rauma-Repola ja

Ahlström. Yhdistyksen pää-

paikka oli Vammalan Siika-

suolla. Kokemäenjoen uitto

loppui 1967, minkä jälkeen

ja siirryttiin maantiekulje-

tuksiin. Vesistön yläjuoksul-

la suoritettiin pääasiassa nip-

pu- ja lauttauittoa. Tyrvään-

kylän alapuolisessa vesistössä

suoritettiin ainoastaan irto-

uittoa, mihin Illonjoenkin ui-

tettu puutavara Lauttakylässä

liittyi.

Tukinuitto Illonjoessa lop-

pui kokonaan 1957, jolloin ui-

tettiin enää Pärnänmaasta as-

ti.Kokemäenjoen pääuomassa

uitettiin ensin pikkusahojen

tukit ja sen jälkeen kolmen

ison !rman puutavara. Illon-

joessa toimittiin päinvastoin.

Ensin uitettiin Poriin mene-

vien !rmojen tukit ja lopuksi

pudotettiin uomaan paikallis-

ten sahojen kuten Kauniston

tukit.

Seuraava perustuu Syl-

vi Välimäen haastatteluun ja

muistikuvat alkavat vuoden

1933 ajoilta.

Tukinuitto alkoi Illonjoessa

varsin pian jäiden lähdettyä,

mikä tapahtui yleensä huhti-

toukokuun vaihteessa, mut-

ta useimmiten ennen vappua.

Uitto kesti 2-3 viikkoa Paavo-

sen tykönä riippuen siitä, et-

tä kuinka hyvin tukit uivat.

Jos oli länsituuli, niin uitto oli

varsin vaikeata. Silloin joudut-

tiin uittamaan yölläkin. Ilmei-

sesti tukit aina kuitenkin saa-

tiin uitettua ennen kuin joen

vesi väheni liikaa, sillä Sylvi ei

ainakaan muista rannalle jää-

neitä tukkeja.

Tukkien uitosta vastasi Il-

lonjoessa Rosenlew, jota edus-

ti Aleksi Järventausta. Hän

osti metsänomistajilta tukit,

mutta sitä Sylvi ei tiennyt, et-

tä ostiko Aleksi tukit pystyyn,

kaadettuna vai rantaan ajet-

tuina tai sitten sekä että. Oli-

kohan Uittoyhdistyksellä joku

rooli uitossa vai menikö kaik-

ki Rosenlewin nimissä?

Tukkien keräyspaikkoja

oli useita. Tukkien telat täytyi

tehdä paikoille, josta ne saa-

tiin mukavasti jokeen, ettei

niitä tarvinnut tasaisella maal-

la lykkiä. Yksi oli Paavosen sil-

lan yläpuolella Huikan puolel-

la. Usein tukkeja oli ihan Ta-

kalan tiehaaran kohdalle as-

ti. Seuraava oli Aallon sillan

yläpuolella samalla puolella

jokea. Yleensäkin tukit olivat

joen pohjoisrannalla. Seuraa-

va keräyspaikka oli Savelan

tykönä.

Tukinuiton aloittamisajan-

kohdasta koko Sammaljoen

varren kylien osalta Sylvillä ei

ollut käsitystä, mutta varmaan

osittain samaan aikaankin eri

kylien kohdalta tukinuitto al-

koi. Paavosen kohdalla tuki-

nuiton tapahtuma oli sillain

merkittävä, että uiton kan-

nalta varsin vaikea paikka oli

Kankaankoski ja pieni hanka-

la paikka myös Hakakoski, jo-

ta kylläkin pikkukoskeksi sa-

nottiin. Tästä syystä Paavosen

kohdalla jouduttiin aika pal-

jon käyttämään puomeja, jot-

ta ei olisi syntynyt sumia.

Tukinuittoon osallistuvat

miehet olivat osaksi illolai-

sia ja osaksi ulkopaikkakun-

talaisia, jotka olivat mahdol-

lisimman pitkän aikaa tuki-

nuitossa ja joista osa varmaan

jatkoi uittoa myös Kokemä-

enjokea pitkin Poriin asti. Jär-

ventaustan Aleksi oli Rosen-

lewin miehenä aina mukana

myös varsinaisessa tukinui-

tossa. Tukkilaisten kymppinä

oli usein Janhonen –niminen

mies. Illolaisista olivat mu-

kana mm. Oskuran Toivo ja

Mikko ja Rantalan pojat. Toi-

vo oli kova syömään ja hänel-

lä oli voileivän päällä paljon

sianlihaa. Paavosen Annikin

osallistui joskus uittotöihin.

Pärnänmaasta oli uittohom-

missa mm. Mäkelän Valto, jo-

ka usein vei häntiä aina Koke-

mäenjoelle asti.

Ennen tukinuiton tulemis-

ta kohdalle laitettiin kurveihin

ja sellaisiin paikkoihin, joihin

tukit tuppasivat jäämään, ns.

otvapuita rantaa pitkin. Kun

suma oli tulemassa, niin tuki-

nuitto pysäytettiin otvapuista

tehdyillä puomeilla. Otvapuut

oli sidottu toisiinsa ns. ruo-

teilla, jotka useimmiten olivat

kuusen oksia. Niitä tehtiin jon-

kinlaisella ”koneella”valmiiksi

ennen uittoa. Uiton jälkeen

ruoteita keräiltiin läjiin ja nii-

tä haettiin poltettavaksi esim.

kotien pesissä. Kun suma oli

muodostumassa, niin huudet-

tiin yläjuoksulle päin lähim-

mälle puomille, että ”puomi

auki” ja sitten taas että ”puomi

kiinni”. Vettä pitkin ääni kuu-

luikin aika hyvin. Paavosen

sillan yläpuolella oli puomi ja

seuraava oli Aallon sillan ylä-

puolella. Kun tukinuitto alkoi

kunakin keväänä loppumaan,

niin alettiin kyselemään, että

”missä ne hännät nyt tullee?”.

Tukkilaisilla oli yleensä

omat eväät, mutta kahvia he

kävivät aika paljon Paavoselta

ostamassa. Joskus myös kier-

televät kauppiaat kävivät myy-

mässä munkkeja tukkilaisille.

Eivät tukkilaiset yötä Paavo-

sella olleet, elleivät sitten jot-

kut Miinan sukulaiset. Veteen

kastuneet tukkilaiset kävivät

Paavosella vaatteitaan ja saap-

paitaan kuivattelemassa.

Uitossa jäi aina jonkun ver-

ran uppotukkeja. Ei niitä oi-

kein olisi saanut keräillä, mut-

ta tietenkin sitäkin tehtiin. Syl-

vin mukaan niitä oli aika pal-

jon ja mm. Paavosten lasten

uimapaikassa saaren ja nok-

kamaan välissä. Niitten päällä

sitten kesällä liukasteltiin.

Järventaustan Timo muis-

teli, että on ollut 1960-luvun

alussa kuorimassa massapölk-

kyjä ja lyönyt niiden päähän

merkin R eli Rosenlewin mer-

kin. Aallon Erkin kanssa Timo

oli ollut kierittämässä tukkeja

jokeen uiton aikana. Tukeissa

oli myös uittomerkki, Rosen-

lewillä se oli X puun päässä

kyljessä. Timo muisteli myös,

että Heinäsen Aulis oli kerto-

nut saaneensa poikasena elä-

mänsä tilin tukinuitosta, kun

työssä olivat kaikki kynnelle

kykenevät parin viikon ajan

yötä päivää, kun joen vesi no-

peasti laski. Timon löytämän

Kokemäenjoen Uittoyhdistyk-

sen kirjassa uittoväylistä Tam-

pereen Pyhäjärvestä alaspäin

on lueteltu Sammunjoen ns.

piirit, jotka Kiikan Illon koh-

dalla olivat seuraavat: Aro-

lan talo (matka Sammunjoen

suusta kilometreinä 21 ja sen

jälkeen piirit ovat kilometrin

välein), Paavosen silta, Ran-

talan talo, Pirttikosken silta,

Sammaljoen talon silta, Uu-

den Pärnän talo, 125 m Joke-

lan sillasta alaspäin ja 120 m

Suomalaisen sillasta alaspäin.

Paavosen Helge on kerto-

nut seuraavan jutun isästään

Pransusta. Se tapahtui luulta-

vasti 1930-luvun lamavuosi-

en aikana. Pransu päätti läh-

teä pyrkimään uittoporukaan

ja tokaisi, että kyllä määkin

itteni sinne uittoon vielä si-

kerrän. Johonka sitten muuan

nuori uittomies oli vastannut,

että kyllä se kuule äijä jää sulta

sikertämättä. Tuohon aikaan

uittoon oli tulossa moninker-

tainen määrä miehiä todel-

liseen tarpeeseen nähden, ja

Pransu oli jo hyvän matkaa

yli 40-vuotias. Mutta niin vain

kävi, että Pransu ”sikersi” it-

sensä uittoon.

Mäkelän Valto on kerto-

nut seuraavan tarinan. Jokelan

koskessa oli uittoruuhi myl-

lyn sivussa. Ruuhen alapäässä

oli 4-5 metriä syvä kohta, jota

Tannilahdeksi kutsuttiin. Tukit

olivat sitä vuosia jyrsineet. Ker-

ran uiton aikana syntyi kosken

yläosaan mahdoton suma, jota

miehet eivät oikein pystyneet

purkamaan. Miesten mukana

oli myös eräs paikallinen, jota

jollakin tavalla pidettiin vähän

yksinkertaisena. Koska suma ei

purkaantunut, niin joku tokai-

si paikalliselle, että sinun pitää

lähteä hakemaan alajuoksulta

Kankaankoskelta ruuhkapys-

syä. Hän hyppäsi pyörän sel-

kään ja kelasi nopeasti Kan-

kaankoskelle. Kysyi sitten sieltä

mainittua apuvälinettä paikal-

liselta mestarilta. Vastaukseksi

mestarilta tietenkin tulivat hel-

katilliset moitteet yläjuoksun

miehille yksinkertaisen mie-

hen juoksuttamisesta.

Hirvenkaadolla 1960-luvun puolivälissä Mäenpään tai Välimaan tiluksilla Korkee-

mäen harjualueella, joka lähtee ns. olemattomalta veräjältä. Kuvassa Erkki Kaunisto

(vas.), Raimo Haavisto, Ilmari Lehtimäki, Aulis Kiviniemi, Ilkka Isotalo, Elias Rinta-

la, Leo Keskinen, Tauno Voittomäki ja Voitto Lähdekorpi.

Ilves tapasi kohtalonsa tämä seurueen jahdissa.

Maito kulki tonkissa ja hevosrattailla.

Page 12 - Alueviesti_33_2008