Page 12 - Alueviesti_39

1

2

Keskiviikko

syyskuun 23. 2009

vv

Otsikoiden takaa

• Hannu Virtanen

Höyrylaiva Kurun uppoamisesta Näsijärvellä tu-

li maanantaina 7. syyskuuta kuluneeksi 80 vuotta.

Kaikkiaan 138 ihmisen kuolemaan johtanut haak-

sirikko on Suomen tähän asti pahin sisävesillä ta-

pahtunut onnettomuus.

Syysmyrsky kaatoi Kuru-laivan pian Tampereen

Mustanlahden satamasta lähdön jälkeen lähellä Sii-

linkarin saarta. Alus upposi nopeasti.

Matkustajia höyrylaivalla oli tavallista enemmän,

lähes 150 henkeä. Lisäksi aluksella oli kaksitoista-

henkinen miehistö. Uhreista suurin osa oli kotoi-

sin Kurusta, Teiskosta ja Tampereelta. Meidän kul-

miltamme hukkuneiden joukossa olivat karkkulai-

nen Nyyrikki Jokinen (s. 1904) ja punkalaitumelai-

nen Amanda Ojanen (s. 1860). Haaksirikosta selvisi

22 ihmistä.

Tähän mittavaan murhenäytelmään on liittynyt

runsaasti muisteluja sekä aikalaiskuvauksia. Kaiken

kaameuden rinnalla tapauksen yhteydessä tehty lin-

tuhavainto on varsin mitätön yksityiskohta, mutta

kun siihen liittyy ajatustenvaihtoa kahden maineik-

kaan luontoihmisen ja kirjoittajan, kirjailija F.E. Sil-

lanpään ja eläintieteilijä K.E. Kivirikon välillä, nos-

tettakoon se tässä yhteydessä nyt esiin.

Korppi on kansanperinteessämme ollut murheen ja

kuoleman lintu. Korpit myös kaartelivat Tampereen

taivaalla 80 vuotta sitten. Luonnontieteitä nuorena

opiskellut ja luontoa koko elämänsä tarkkaavaises-

ti seurannut Sillanpää oli Kurun haaksirikon pelas-

tustöiden aikoihin paikkakunnalla.

Muhkean Suomen linnut -teoksen 1920-luvulla

tehnyt K.E. Kivirikko kirjoitti korpista näin:

-Väitetään yleensä, että korppi vainuaa raadon haju-

aistinsa avulla. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaan-

sa. Sen sijaan on melkein varma, että linnun tarkka

silmä opastaa sitä saaliin löytämisessä. Ja jos raato

on toisinaan ollut lumen alla tai muuten peitettynä,

ovat muitten eläinten eleet voineet herättää kor-

pinkin huomiota; uteliaisuudesta se on tullut kat-

somaan ja löytänyt ruokapaikan.

Tampereella tekemiensä havaintojen perusteella

F.E. Sillanpää kyseenalaisti Kivirikon väitteen sii-

tä, että korppi suunnistaisi paikalle pelkästään nä-

köaistinsa opastamana. Kivirikko kertoi kirjailijal-

ta saamastaan palautteesta teoksensa toisessa pai-

noksessa 1947.

-Tämän olettamukseni johdosta jo edellisessä pai-

noksessa sain Tampereelta 12.9.1929 päivätyn kir-

jeen, jonka lähettäjä, kirjailija F.E. Sillanpää pyy-

tää ilmoittaa mainittuna päivänä tekemänsä ha-

vainnon: ”Äskeisen haaksirikon uhrit tuodaan Nä-

sijärveltä erääseen vanhaan tehdassaliin kaupungin

keskuksessa; ruumiit tuodaan autoilla peitettyinä ja

viedään heti mainittuun huoneeseen, joten ne eivät

jouda olemaan paljaina muuta kuin sen hetken, jol-

loin ne vedestä nostetaan n. 3 km päässä. Tänään

näin kumminkin korppiparin hyvin pitkällisesti

kiertävän varsin pientä ympyrää jokseenkin korke-

alla tuon ruumissuojan yläpuolella. Käsitykseni mu-

kaan näköaisti ei ole voinut niitä siihen opastaa.”

Pyhimystaru Henrik-piispasta kertoo piispan peu-

kalossa, joidenkin versioiden mukaan sormessa ol-

leesta sormuksesta. Surmattuaan piispan Lalli löi

tämän peukalon poikki saadakseen sormuksen,

mutta peukalo putosi järven jäälle eikä sitä löydetty.

Sokea ukko poikineen souti seuravana keväänä Köy-

liönjärvellä. Poika näki korpin nokkivan jäälautalla

jotakin kappaletta. He soutivat sinne ja löysivät piis-

pan peukalon sormuksineen. Kun sokea mies kos-

ketti peukalolla silmiään, hän sai näkönsä takaisin.

Nousiaisten kirkossa säilytettävässä Pyhän Henri-

kin muistomerkissä on esitetty Köyliönjärven sor-

musihme. Kuvassa pyhimyksen sormi on jäälautal-

la korpin nokittavana.

Henrik-piispa kuoli noin vuonna 1156, mutta muis-

tomerkin kuvat on kaiverrettu messinkilevyille

1400-luvun alkupuolella. Korppi ja korpin suhde

kuolemaan ovat syvällä kulttuurimme alkulähteillä.

Kuru,

korppi ja

Sillanpää

Metsäkanalintukannat

edelleen heikot

Siiliä voi auttaa

parhaiten alkusyksyllä

Viime vuonna eniten met-

sästettiin sinisorsaa ja met-

säjänistä. Vuonna 2008 jo-

ka kolmas pienriistanmet-

sästäjä sai saaliiksi ainakin

yhden jäniksen ja lähes yh-

tä moni sai vähintään yh-

den sinisorsan. Teeriä sai

saaliiksi joka neljäs pien-

riistanmetsästäjä. Ilman

saalista jäi joka neljäs met-

sästäjä.

Tiedot käyvät ilmi Riis-

ta- ja kalatalouden tutki-

muslaitoksen tilastojulkai-

susta Metsästys 2008.

Metsäkanalintusaaliit

jäivät viime vuonna huo-

mattavasti edellisvuosia

pienemmäksi. Varsinkin

riekon kohdalla saalis vä-

heni rajusti. Vuoden 2008

riekkosaalis, 31000 lintua,

oli vain kolmasosa viiden

edellisvuoden keskimää-

räisestä saaliista.

Metsäjäniksiä saatiin

saaliiksi yhteensä 193 000.

Vuoden 2008 supikoi-

rasaalis, 154 000 yksilöä,

oli suurin koko tilastoin-

tikaudella 1972–2008. Ve-

silintuja metsästettiin yh-

teensä reilut puoli miljoo-

naa, mistä yli puolet oli si-

nisorsia.

Riistalihaa

10 miljoonaa kiloa

Vuonna 2008 kaadettiin

57 100 hirveä, 25 600 val-

kohäntäpeuraa ja 4 200

metsäkaurista. Hirvi oli ta-

loudellisesti ylivoimaisesti

merkittävin saaliseläin.

Koko riistasaaliin las-

kennallinen lihantuotto oli

noin 10 miljoonaa kiloa,

josta hirven osuus oli 7,5

miljoonaa ja muiden hir-

vieläinten 1,3 miljoonaa ki-

loa. Riistasaaliista saadun li-

han laskennallinen arvo oli

runsaat 70miljoonaa euroa.

Siitä hirvieläinten osuus oli

52 miljoonaa euroa.

Vuosittain riistanhoi-

tomaksun maksaa noin

300 000 metsästäjää. Kaik-

ki eivät kuitenkaan metsäs-

tä joka vuosi. Vuonna 2008

metsällä kävi yhteensä

226000 metsästäjää, joista

192000 tavoitteli pienriis-

taa ja 114 000 hirvieläimiä.

Pienriistan metsästys-

päiviä kertyi aseilla metsäs-

täneille yhteensä 2,5miljoo-

naa ja ansapyydyksiä käyt-

täneille 1,2 miljoonaa. Hir-

vieläinten metsästyspäiviä

kertyi 1,6 miljoonaa.

Sukeltajat

korentoaterialla

Hannu Virtanen

Kamera kourassa seura-

sin sukeltajia pienellä lam-

mella Kiikoisissa syyskuun

alussa. Veden pinnalla kel-

luva kuollut sudenkoren-

to oli jo jatkamassa hyvää

vauhtia tuonpuoleista mat-

kaansa luonnon kierto-

kulussa, sillä enimmillään

kolme keltalaitasukeltajaa

oli samanaikaisesti popsi-

massa korennon maallisia

jäännöksiä.

Kuvassa korennon taka-

pää on jo revitty irti muus-

ta vartalosta. Kookkaiden

keltalaitasukeltajien pitä-

essä ruokalepoa paikalle

meloi pienempiä sukelta-

jia aterialle.

Suomesta tunnetaan 137

sukeltajalajia. Ne ovat kupe-

ria kovakuoriaisia, joilla on

rihmaiset tuntosarvet ja suu-

ret silmät. Takaraajat ovat le-

veät, karvaiset uimajalat. Ja-

loissa on kaksi kynttä.

Lenninsiivet ovat hyvin

kehittyneet. Sukeltajat len-

tävät etenkin öisin. Aikui-

set varastoivat hengitysil-

maa peitinsiipien alla ja ot-

tavat lisää ilmaa nostamalla

ruumiin peräpään ilmaan.

Sekä aikuiset että toukat

ovat petoja, jotka käyvät

monien vesieläinten kimp-

puun. Purressaan sukeltaja

ruiskuttaa saaliiseen myrk-

kyä, joka sekä lamaannut-

taa saaliin että alkaa myös

hajottaa tätä.

Suursukeltajiin

lukeutuva

keltalaitasukeltaja

on

seisovien

vesien komea hy

ö

nteinen

ja

aika

vesipe

-

to,

jolle mittaa kertyy

jopa neljä

senttiä.

Sinisorsia ja

metsäjäniksiä

saatiin eniten

saaliiksi

Riistakolmiolaskennassa ha-

vaittiin metsäkanalintuja vä-

hän. Lintutiheydet olivat

edellisvuotisella erittäin al-

haisella tasolla. Metson, tee-

ren ja pyyn kokonaistiheys

oli sama kuin vuosi sitten, ja

riekkokanta oli edelleen hei-

kentynyt. Kanalintulajien yh-

teistiheys oli yli 20-vuotisen

kolmiolaskentahistorian al-

haisin.

Tulokset käyvät ilmi Riis-

ta- ja kalatalouden tutkimus-

laitoksen ja Metsästäjäin Kes-

kusjärjestön metsäkanalin-

tuseurannasta. Syksyn met-

sästyksessä on huomattavia

rajoituksia, ja metsästäjil-

tä toivotaankin äärimmäis-

tä malttia linnunmetsästyk-

sessä.

Metsojen, teerien, pyiden

ja riekkojen yhteistiheys riis-

takolmiolinjoilla oli vähän yli

15 yksilöä metsämaan neliö-

kilometrillä, mikä on alhai-

sin tulos 22-vuotisen seuran-

nan aikana. Tiheydet olivat

valtakunnan tasolla lähes sa-

mat kuin viime vuonna. Riek-

kokannat vähenivät edelleen.

Alueellisena yleispiirteenä oli

se, että kantojen kehitys Poh-

jois-Suomessa oli hieman va-

loisampi kuin etelässä.

Metsäkanalintujen seu-

rantaohjelma, riistakolmi-

olaskenta, on nyt kolman-

nen vuosikymmenensä alus-

sa. Tänä vuonna metsästäjät

kiersivät linjojaan maastos-

sa yli 4700 henkilön voimin.

Yhteensä laskennassa tehtiin

noin 15 000 työtuntia. Yhden

kolmion laskemiseen osallis-

tui keskimäärin 6 henkilöä,

joille laskennassa kertyi yh-

teensä 20 työtuntia. Metsäka-

nalintuja tavattiin laskennas-

sa noin 7800 yksilöä.

Tässä

teerenpesässä kuoriutuminen on onnistunut. Kuoriutunut muna on auennut

ta

-

saisesti munan

leveimmältä koh

d

alta

eikä

se muutoin ole

rikotun näk

ö

inen. Keikyä,

Aurajärvenmaa

11

.6.2009.

Siilin

pesälaatikolle

paras

sijoituspaikka

on

pihan

rauhallinen

nurkkaus mah

d

olli

-

simman

kaukana

ka

d

uista

ja

ajora

d

oista. Pesälaatikon pohjalle pannaan

kerros

kui

-

via puunlehtiä

ja

laatikko

täytetään kuivalla heinällä.

Luonnonsuojeluliitto muistut-

taa kaikille luonnonystäville,

että alkusyksy on siilien kan-

nalta tärkeä vuodenaika, jol-

loin sitä voidaan myös auttaa

parhaiten.

-Luonnonystävä naputtelee

vähällä vaivalla kasaan siileil-

le soveltuvan talvipesän. Maa-

lamattomasta laudasta val-

mistettu harjakattoinen mal-

li on jo suorastaan talvipalat-

si siilille. Talvipesä sijoitetaan

syyskesällä vaikkapa pihan pe-

rälle puiden ja pensaiden sii-

mekseen, kertoo luonnonsuo-

jelupäällikkö Ilpo Kuronen.

Siiliä voi myös ruokkia esi-

merkiksi lihalla, kalalla ja

ruuantähteillä. Maitoa, liian

suolaisia tai pilaantuneita ruo-

kia ei tule tarjota. Jos kissan-

ruokaan lisää pähkinärouhet-

ta ja tilkan rypsiöljyä, on siilin

herkkuateria valmis. Kun sii-

lejä ruokkii niille rakennetun

talvipesän läheisyydessä, ne

löytävät sen varmemmin.

Siilit viihtyvät ihmisten lä-

heisyydessä, ja ovat sen takia

alttiita myös onnettomuuksil-

le. Autot ja puutarhan syystoi-

met saattavat koitua onnetto-

muuksiksi piikkipalleroille.

Siilin piikit eivät suojaa si-

tä autoliikenteeltä. Alkusyk-

systä liikkeellä on paljon nuo-

ria yksilöitä, jotka ovat koke-

mattomina alttiimpia onnet-

tomuuksille. Autoilijat voivat

pimenevissä syysilloissa las-

kea ajonopeuttaan siilien suo-

similla alueilla.

Syksyisten lehtikasojen

polttamisen yhteydessä kan-

nattaa tarkkailla myös siili-

en mahdollista paikalla oloa.

Suomessa on etenkin suur-

ten lehti- ja risukasojen pol-

ton yhteydessä palanut myös

siilejä. Myös siimaleikkurit

aiheuttavat siilien loukkaan-

tumisia.

-Siili on lähiluontomme

sympaattisimpia lajeja. Luon-

nonsuojeluliitto haastaa eten-

kin kaikki nikkaritaitoiset sii-

litukat tositoimiin lähiluon-

non puolesta, Kuronen keven-

tää.

Page 12 - Alueviesti_39_2009