Page 21 - Alueviesti_39_2009

Basic HTML Version

Keskiviikko syyskuun 23. 2009

Ennakkoluulot karisivat

Maratonin ”varjolla”

Valko-Venäjälle

Unto Peltoniemi

Ihmiset ovat usein tapojensa

ja tottumustensa orjia, niin-

hän sitä sanotaan. Myös en-

nakkoluulot vaikuttavat pal-

jon ihmisten käyttäytymiseen

ja sanelevat ehtoja asioiden te-

kemiseen tässä elämässä. Olen

tietoisesti pyrkinyt eroon täl-

laisesta ja paljon matkailua

harrastavana etsinyt erilai-

sia ja eksoottisia vaihtoehto-

ja matkakohteita valitessani.

Moni päätyy vuodesta toiseen

tuttuun ja turvalliseen, mutta

itse koen aina uuden maan ja

kulttuurin kohtaamisessa suu-

ren haasteen, mitä se tuo tul-

lessaan, miten ehkä itse rea-

goin?

Yksi itselleni täysin tunte-

maton kolkka maailmassa oli

Valko-Venäjä. Matkakohteita

valitessani päällimmäisenä on

myös se, että siellä järjestettäi-

siin maraton ja saisin tyydyt-

tää toista intohimoni viettiä.

Tiedossani oli, että Valko-Ve-

näjällä järjestetään ainoastaan

kolme vuosittaista maratonia,

hölkkäkulttuuria kun ei itä-

maiseen tapaan maasta löydy.

Netistä löytyneiden erit-

täin hatarien venäjänkielisten

tietojen perusteella tein kui-

tenkin päätöksen lähteä pie-

neen maratontapahtumaan

maan pääkaupunkiin Mins-

kiin. Mukaani sain houkutel-

tua kaksi ennakkoluuloton-

ta kaveria, Asplundin Arin ja

Järvisen Antin. Aluksi suunni-

telmana oli mennä omalla au-

tolla Minskiin asti, mutta siitä

luovuttiin venäjänkielen taita-

mattomuuden vuoksi.

Omalla autolla kyllä läh-

dimme matkaan, mutta vain

Liettuan Vilnaan asti, jon-

ne matkaa Tallinnasta kertyi

noin 650 km. Loput 200 km

Vilnasta Minskiin jatkoimme

linja-autolla.

Kustannuksissa ei olisi

päässyt omalla autolla sääs-

tämään, sillä bussilippu mak-

soi vain 11 euroa suuntaan-

sa. Ja niin ihmeellinen on net-

timaailma nykyään, että Vil-

na-Minsk bussiliputkin sai

sitä kautta valmiiksi hankit-

tua. Matka kesti tullissa vie-

tetyn tunnin avittamana lähes

neljä tuntia, mutta meni muu-

ten mukavasti suuria viljavai-

nioita ja puimurikolonnia ih-

metellessä. Pienoisena yllätyk-

senä tie oli hyvässä kunnossa,

se seikka ei matkantekoa hai-

tannut.

Missä lama, missä

rähjäkorttelit?

Yllätykset eivät kuitenkaan

loppuneet tähän. Täytyy

myöntää, että olin itsekin ol-

lut hieman ennakkoluuloi-

nen Valko-Venäjän ja Mins-

kin suhteen, mutta kaupunki

vei jalat alta sanonnan posi-

tiivisessa merkityksessä. He-

ti pääkaupunkia lähestyttäes-

sä havaitsimme, että lamas-

ta ei ole tietoakaan, vaan nos-

tokurkien rintama on hyvin

yleistä ja uutta rakennusta pu-

kataan todella tiuhaan. Raken-

nukset ovat hyvässä kunnossa

ja varsinaisia rähjäkortteleita

emme onnistuneet näkemään

lainkaan. Puistoja on paljon ja

joka puolella silmiä hivelevät

kukkaistutukset. Itäkulttuuri

arvostaa kukkasia ja se todel-

la näkyy minskiläisessä katu-

kuvassa.

Minsk on massiivisen ja

mahtipontisen rakentami-

sen perikuva. Jäimme bussista

päärautatieasemalla. Uutuut-

taan hohtava asema oli hen-

keäsalpaavan hieno. Marmo-

ria ja lasia ei oltu säästelty ja

sanonpa, että en yhtä komea-

ta asemarakennusta ole tavan-

nut. Minskin pääkatu halkoo

8-kaistaisena kaupunkia lähes

10 km:n matkan ja sivuka-

duillakin leveyttä piisaa nor-

maalin valtatien verran. Jos

me täällä puhumme jalkakäy-

tävästä, niin siellä nimitys on

harhaan johtava, siksi mahta-

van kokoisia nekin väylät ovat.

Kun etäisyydet kaupungissa

ovat suuria ja henkilökohtais-

ten autojen osuus vielä melko

vähäistä, niin joukkoliikenne

on vilkasta ja toimivaa. Mins-

kissä on lähes pari miljoonaa

asukasta, joten on luonnollis-

ta, että siellä on myös metro,

tosin vain kahdella poikittai-

sella linjalla varustettuna.

Häivähdys Dubaita

Autokanta on melko hyväkun-

toista, lähes suomalaista ta-

soa, mutta ökyrikkaiden lois-

toautojen määrä katukuvassa

on todella huomattavaa. Ara-

biemiraattien Dubai on hy-

vin tunnettu rahamaailman

keskuksena ja sen maratonil-

la tammikuussa vieraillessa-

ni sain ihastella loistoautojen

määrää. Nyt tuntui, että näin

parissa päivässä näitä Lam-

borghineja, ja Ferrareita yhtä

paljon kuin Dubaissa viikos-

sa. Amerikasta rahdatut to-

della pitkät limusiinit aiheut-

tivat myös silloin tällöin ihas-

tuksen huokauksen.

Tämä ei kerro kuitenkaan

koko totuutta. Elintaso maas-

sa on luonnollisesti paljon al-

haisempi kuin Suomessa, yksi

Euroopan alhaisimpia. Työttö-

myyttä ei kuitenkaan ole, mi-

kä johtuu suurimmalta osal-

ta maan omavaraisuudesta

teollisen tuotannon suhteen.

Valko-Venäjällä on hyvin vä-

hän luonnonvaroja, suures-

sa mitassa ovat vain puu ja

turve. Maatalous on kuiten-

kin vahvaa ja koneet ja laitteet

saadaan suurimmalta osal-

ta oman maan tehtaista. Kan-

sainvälisestikin erittäin tun-

nettu on Belarus traktori-

merkki, joita valmistava teh-

das on suurin yksittäinen

traktoritehdas maailmassa.

Maan suurin kauppakump-

pani on edelleen Venäjä, eikä

Kiina-ilmiö ole saanut jalansi-

jaa tässä maassa. Tämä seikka

sai aikaan monenlaisia miet-

teitä Valko-Venäjän tilannet-

ta ja omaa lamaamme vertail-

lessa. Yksi suuri syy tähän kii-

natavaran puuttumiseen saat-

taa olla se, että maata pidetään

Euroopan viimeisenä dikta-

tuurina. Presidentti Aleksandr

Lukasenko hallitsee yksinval-

tiaan ottein ja sananvapaudes-

ta ei ole kuulemma tietoakaan.

Tämä on luonnollisesti vaikut-

tamassa yleiseen suhtautumi-

seen Valko-Venäjää kohtaan,

vaikka maassa olisikin paljon

positiivista voimavaraa. Esi-

merkiksi palkkojen vertailus-

sa maa on yksi maailman ta-

sa-arvoisimmista ja turvalli-

suuden suhteen Valko-Venäjä

pidetään entisestä Neuvosto-

liitosta irtaantuneista maista

jopa kaikkein turvallisempa-

na. Tämä tarkoittaa, että Bal-

tian maat häviävät tässä ver-

tailussa ja turvallisuus ei ole

este tähän maahan tutustu-

miseen. Korruptiota varmasti

esiintyy, mutta se ei tavallista

turistia kosketa. Ihmiset ovat

ystävällisiä ja palvelussa ole-

vien yrmeät ilmeet ovat harvi-

naisuuksia. Englannin kielen

taitamattomuus aiheuttaa eh-

kä pidättyvyyttä, mutta ollen

itse aktiivinen asioiden hoito

kyllä luonnistuu ja on muka-

van letkeää. Itsellenikin oli uu-

si tieto, että on olemassa erik-

seen valkovenäjän kieli, jota

toisena virallisena kielenä ve-

näjän ohella hallitsee yli puo-

let kansasta.

Hotellimme Minskissä oli

iso, hieman kulunut, mutta

siisti ja vastasi täysin odotuk-

siamme. Heti hotelliin saavut-

tuamme vastaamme pyrähti

lauma nuoria neitokaisia Ita-

lian edustusasuissa. Samassa

näitä eri maiden asuissa ole-

via sutjakoita urheilijatyttösiä

ilmestyi lisää ja selvisi, että ho-

tellia vastapäätä olevassa suu-

ressa urheiluhallissa pidetään

rytmisen kilpavoimistelun

World Cupin kilpailu.

Yksi aukko sivistykses-

sä tuli täytettyä, kun kolmik-

komme suunnisti hetken ku-

luttua halliin ja nökötti tiukan

turvatarkastuksen läpikäyty-

ään asiantuntevan näköise-

nä katsomossa. ”Hyvä Suomi”

huudot raikuivat katsomossa,

vaikka maamme tytöt saivat-

kin vaatimattomasti pisteitä

peräti 24:n maan joukkueiden

mittelössä. Pois lähtiessämme

käväisimme toiletissa ja vii-

meistään siellä tuli selväksi ,

että tämän maan kulttuuriin

kuuluu ääretön siisteys. Vessa

loisti puhtauttaan ja paikat oli-

vat viimeisen päälle kunnossa.

Oli jopa surkuhupaisaa muis-

tella Tampereen jäähallin ti-

lannetta, monen suomalaisen

liikenneaseman vastaavasta

puhumattakaan.

Olimme tulleet siis juok-

semaan Minskiin maratonin.

Maratonpäivän aamu valkeni

aurinkoisena ja odotettavis-

sa oli hellepäivä. Pukeuduim-

me hotellilla valmiiksi juok-

suasuun ja varasimme muuta-

man kymmenentuhatta rup-

laa osanottomaksua varten.

Oli vaikea ennustaa osanoton

hintaa, varsinkin kun Valko-

Venäjän ruplan kurssi on sel-

lainen, että eurolla saa 4000

ruplaa. Valuutta on maassa

vain paperirahaa, kolikot ovat

jo poistuneet käytöstä. Vuosi-

tuhannen alussa vielä in!aatio

oli hurjaa, mutta nykyään se

on asettunut yleiseen euroop-

palaiseen tasoon.

Lähdimme taksilla etsi-

mään kisakansliaa, luvalla sa-

noen hatarien osoitetietojen

perusteella. Jonkin aikaa ole-

tetulla seudulla pyörittyäm-

me havaitsimme eräässä puis-

tossa pari telttakatosta ja muu-

taman liikunnalliselta näyttä-

vän ihmisen. Kisapaikka oli

löytynyt. Seuraava yllätys tu-

li ilmoittautumisessa, osanot-

to oli ilmaista. Tämä sai aiheen

epäillä huollon heikkoutta,

mutta sekin ennakkoluulo sai

huutia, kun juoksupäivä eteni.

Osanottajia tapahtumas-

sa oli reilu 99, joista 53 juok-

si täyden maratonin, eli tuon

42 km ja 195 metriä minkä vi-

rallinen täysi maraton edellyt-

tää. Reitti oli puistossa, kiertä-

en pientä vesistöä ja mennen

asvaltilla vain muutaman sata

metriä. Korkeuseroa oli jon-

kin verran ja lämpötila helle-

lukemissa, joten vaativuutta-

kin löytyi. Yhden lenkin pi-

tuus oli vain 2,653 km, joka

kierrettiin 16 kertaa, eka kier-

roksen ollessa 253 m lyhyem-

pi. Huolto oli siis erinomais-

ta ja se siivitti meidät kaikki

kuntotasoonsa nähden hyvään

suoritukseen ja maratonin lä-

piviemiseen. Juoksun jälkeen

tarjottavana oli jopa puuroa

lakkahillolla ja tuliaispussis-

sa kosteusvoiteita ja musiikki-

CD, asiaankuuluvan muisto-

mitalin ja diplomin lisäksi. Pa-

ras hinta-laatusuhde mitä mil-

loinkaan olen maratoneillani

kokenut. Ihmiset olivat todella

ystävällisiä ja uteliaita kysele-

mään, että kuinka olimme ek-

syneet juuri tänne Suomesta

asti. Pientä kirjeenvaihtoviri-

telmää saatiin myös aikaan, ei-

kä olisi suuri ihme vaikka siel-

tä joskus tultaisiin vastavierai-

lulle. Todella pikantti, pieni ja

pippurinen oli Minskin Radu-

ga (=Sateenkaari)-maraton.

Kannattaa suositella

Vierailumme Minskissä oli ly-

hyt, joten saimme kaupungis-

ta koettua vain pienen pinta-

raapaisun. Ja Valko-Venäjä on

tietenkin myös paljon muuta

kuin Minsk, vaikka siellä vii-

desosa maan ihmisistä asuukin

ja se on eittämättä maan kes-

kus. Tällä kokemuksella kui-

tenkin uskallan jo maassa vie-

railua suositella.

Melko harva suomalainen

on siellä suunnalla vieraillut ja

maasta tiedetään Suomessa to-

della vähän. Lähes ainoita kos-

ketuksia on ollut jääkiekko-ot-

telut MM-kisoissa, missä Val-

ko-Venäjällä on ollut kohtuul-

lisen hyvä joukkue. Jääkiekko

onkin jalkapallon ohella maan

ykköslajeja.

Voimalajit ja voimistelu

ovat perinteiseen tapaan tä-

män maankolkan muita suo-

sikkiharrastuksia. Perinteistä

on myös kulttuurin vahva ar-

vostus. Teatterit ja elokuvate-

atterit ovat minskiläisille jo-

kapäiväistä leipää, jota ilman

ei haluta elää. Vaikka elanto

usein onkin niukkaa, niin har-

rastusmahdollisuuksia on pal-

jon ja niitä pidetään tärkeänä.

Tästä saankin hyvän aasin-

sillan harrastuksien kustan-

nuksiin, josta jo paljon aiem-

minkin on tehnyt mieli kir-

joittaa. Kenellekään ei tulisi

mieleen kysyä karavaanarilta,

golfaajalta tai vaikkapa veto-

uistelun harrastajalta, että on-

ko sinulla sponsoreita harras-

tuksellesi. Itselleni tämä kysy-

mys on kuitenkin useastikin

esitetty ja silloin on tarkoitet-

tu nimenomaan maratonmat-

kailuani.

Väitän kuitenkin, että mat-

kailu on tänä päivänä halpa

harrastus, edullisempaa kuin

koskaan.

Jos lentolippu Euroopan toi-

selle laidalle ja takaisin maksaa

saman kuin käynti bussilla tai

junalla Oulussa, on se todel-

la halpaa.

Kun näkee riittävästi it-

se vaivaa ja bongailee kaikki

mahdolliset tarjoukset len-

tojen ja hotellien suhteen,

tekee normaalin etelänmat-

kan hinnalla pari-kolme pi-

dennetyn viikonlopun mara-

tonmatkaa.

Voin kertoa, että Järvisen

Antin kanssa seuraava reis-

summe suuntautuu Serbian

Novi Sadiin, joka sijaitsee noin

80 km:n päässä Belgradista.

Lennot Belgradiin oli nyt

167 euroa, vain noin kolman-

nes kahden vuoden takaisesta

hinnasta. Olen käynyt mara-

tonin järjestäjien kanssa pien-

tä kirjeenvaihtoa ja he ovat so-

pineet meille melko hyvän ho-

tellin, hintana 20 euroa henki-

lö vuorokaudessa.

Tämän lisäksi he antoivat

lupauksia ilmaisesta kuljetuk-

sesta kiinalaisen delegaation

mukana, joka tulee vieraile-

maan samaan aikaan Novi Sa-

dissa.

Koko viiden päivän reissun

välittömät kustannukset jääne-

vät siis noin 270 euroon.

En ala vertailla nyt eri har-

rastuksia, sillä siinä saa niin

ihmeen helposti vihamiehiä.

Tämä koskee erityisesti yh-

tä harrastajaryhmää, eli baa-

rikärpäsiä, joiden harrastus

on erityisen pyhä ja koske-

maton.

Kirjoittaja vauhdissa Minskin maratonilla. Taustalla loistaa Valko-Venäjän kansal-

liskirjasto.

Neuvostoaikaista arkkitehtuuria edustava teatterirakennus.

Hotellin ikkunasta avautuva näky hälvensi kielteisiä ennakkoluuloja. Kaikkialla oli

siistiä ja paljon kauniita, uusia rakennuksia.

Page 22

Page 20

1...,11,12,13,14,15,16,17,18,19,20 22,23,24,25,26,27,28,29,30,31,...32