Page 14 - Alueviesti_50

14

Keskiviikko joulukuun 9. 2009

Yhteinen itsenäisyys ansaitsi kahdet juhlat

Erkki Petman

Sastamalassa juhlittiin

92-vuotiasta itsenäisyyt-

tämme kahdessakin suu-

ressa juhlassa. Ensimmäi-

nen oli jo perjantai-iltana,

jolloin Hotelli Ellivuoreen

kokoontui salintäysi pai-

kallisia yrittäjiä ja vaikut-

tajia puolisoineen. Juhla-

puhujana oli Eduskunnan

puhemies Sauli Niinistö.

Varsinaisen itsenäisyys-

päivän eli joulukuun kuu-

dennen juhlia vietettiin

sunnuntaina Sastamalassa

perinteisin tavoin, juma-

lanpalveluksin ja kunnia-

käynnein ja seppeleenlas-

kuin. Sastamalan kaupun-

gin ja seurakunnan yhteis-

tä pääjuhlaa vietettiin jälleen

lukiolla, missä juhlapuhujana

oli seurakunnan uusi kirkko-

herra Ari Paavilainen. Luki-

on juhlassa luovutettiin myös

Sastamalan tämän vuoden

kulttuuripalkinto Marko Ves-

terbackalle sekä elämäntyöstä

myönnetyt kunniakirjat koti-

seutuneuvos Esko Pietilälle ja

äetsäläiselle Antti Heinisuol-

le ja mouhijärveläisille Su-

lo Penttilälle. Vesterbacka on

toimittanut professori Heik-

ki Ojansuun muistiinpanois-

ta kaksiosaisen Tyrvään mur-

teen sanakirjan. Heinisuo sai

kiitoksensa mm. Keikyän ko-

tiseutumuseon eteen tehdystä

työstä. Kotiseutuneuvos Pieti-

lä tunnetaan paikallisista an-

sioistaan esimerkiksi Tyrvään

seudun museon pitkäaikaise-

na hoitajana ja perinteen tal-

tioijana sekä kansallisesti, jo-

pa kansainvälisestikin arvos-

tettuna museoalan asiantunti-

jana. Simo Penttilä tunnetaan

paikallishistorian tunnontark-

kana kirjaajana, jolta on ilmes-

tynyt useita varsinkin Mouhi-

järven historiaan keskittyviä

teoksia. Vesterbacka sai mai-

neen ja kunnian lisäksi vuo-

deksi haltuunsa Antti-patsaan.

Niinistö:

Uhkia on nytkin

Puhemies Niinistö kiitteli El-

livuoressa veteraanien panos-

ta talvisodan ja jatkosodan

jälkeisinä vuosina sanoen, et-

tä vuodet ovat olleet Suomelle

onnen aikaa. - Tuskin on ole-

massa toista kansakuntaa, joka

olisi menestynyt toisen maail-

mansodan jälkeen niin hyvin

kuin Suomi, uskoi hän tode-

ten, että erään brittitukimuk-

sen mukaan suomalaiset ovat

myös maailman onnellisinta

kansaa.

Hän palasi talvisodan ih-

meeseen vielä: - Tilannehan

oli toivoton kun sota alkoi.

Luulenpa, että sen miksi mah-

dottomasta tuli mahdollinen,

tietävät vain veteraanit.

Näistä talvisodan veteraa-

neista kaksi, paikkakuntalai-

set Frans Saksi ja Eino Liukko-

nen istuivat Niinistön kanssa

kuniapöydässä, saatettuaan si-

tä ennen veteraanien puheen-

johtajan Lauri Kosken kanssa

Illan kauneimpiin asuihin kuului Pilvi Peltomaan kantama Tyrvään kansalispuku.

Uusi Sastamala juhli tutuin

Erkki Petman

Sastamalan seurakunnan ja

kaupungin yhteinen ei poi-

kennut aikaisempien kaavois-

ta muuten kuin että oli uuden

kaupungin ensimmäinen. Päi-

vän vietto alkoi kello 11 juma-

lanpalveluksella Tyrvään kir-

kossa ja sen jälkeen seurasi

seppeltenlasku sankarimuis-

tomerkille tilaisuudessa, jota

juhlistivat iäkkäitten veteraa-

nien rivistö ja maanpuolus-

tus- ja kansalaisjärjestöjen lip-

puvartio.

Veteraanien rivistössä näh-

tiin vielä myös talvisodan ve-

teraaneja.

Puheen kirkkomaalla piti

Irja Riihivaara, kirkkovaltuu-

tettu ja kirkkoneuvoston jä-

sen, jonka isä oli talvi- ja jat-

kosodan veteraani. Riihivaara

totesi, että isä sai elää itsenäi-

syytensä säilyttäneen kansan-

sa keskuudessa sotien jälkeen

vielä runsaat 30 vuotta, mutta

ei ehtinyt kokea aikaa, jolloin

veteraaneja yleisesti ottaen ar-

vostetaan ja kunnioitetaan.

- Se on tehnyt meidän las-

ten mielet monesti haikeaksi,

etten sanoisi surulliseksi, hän

sanoi.

- Sankarihaudoille kaikkina

noina vuosikymmeninä kui-

tenkin kokoonnuttiin, hartain

ja kiitollisin mielin.

Irja Riihivaara huomaut-

ti, että yllättävän monelle so-

dan uhrit ja itsenäisyyden

hinta ovat auenneet vasta vii-

me vuosikymmeninä. Samoin

tosiasiat veljeskansamme Vi-

ron kuten muidenkin Balti-

an maiden kokemuksista ovat

avanneet silmät näkemään,

mitä oli suunniteltu meidän-

kin kohtaloksemme, jos em-

me olisi olleet valmiit ääret-

tömän raskaisiinkin uhrauk-

siinkin isänmaamme ja vapau-

temme puolesta.

Irja Riihivaara lopetti pu-

heensa sanoen:

- En tiedä mitään parem-

paa mitä voisin tässä hetkes-

sä lopusi sanoa kuin Herran

siunauksesta tutut sanat ”Her-

ra kääntäköön kasvonsa mei-

dän puolelle ja antakoon meil-

le rauhan”.

Vammalan Sotilaskotisisa-

ret kahvittivat juhlavieraat lu-

kiolla ennenkuin kansa nousi

juhlasaliin viettämään varsi-

naista juhlaa.

Kaupunginjohtaja Paavo

Salli avasi tilaisuuden todeten

mm., että itsenäisyydellä on

eri aikakausina maamme his-

toriassa ollut toisistaan poik-

keava merkitys. Suomalaisuus

kansallisuutena ja unelma it-

senäisestä valtiosta kasvoi-

vat ja vahvistuivat autonomi-

an aikana, erityisesti 1800-lu-

vun kansallisromantiikan val-

takaudella. 1900-luvun alun

sortovuodet vain vahvistivat

suomalaisten tahtoa päästä ir-

tautumaan Venäjästä.

Silloin Venäjän ideologinen

murros sävytti pitkään jatku-

nutta suomalaisten ja venä-

läisten välistä vuorovaikutus-

ta itsenäisyytemme tunnusta-

miseksi. Valtaan noustuaan

Lenin julisti Venäjän kaikil-

le kansoille itsemääräämis-

oikeuden aina valtiolliseen

eroon asti, koska vain siten

Venäjän eri kansojen työläi-

set ja talonpojat voitiin liittää

yhdeksi vallankumoukselli-

seksi voimaksi. Kun itsenäi-

syystunnustus kansankomis-

saarien neuvostolta saatiin

31.12.1917, oli neuvostohalli-

tus vapauttanut Suomen kan-

san Venäjän sorrosta. Kan-

sankomissaareilla itselläänkin

oli pyrkimys saada asemalleen

ulkovaltojen tunnustus, kos-

ka vain Saksa oli myöntänyt

kansankomissaarien neuvos-

ton olevan Venäjän hallitus.

Myös Stalinille oli merkitystä

sillä, että Suomen työväki piti

eroa Venäjästä vallankumouk-

sen edellytyksenä. Hän ilmoit-

ti, ettei estettä ollut, kun suo-

malaiset vain selvästi ilmoit-

taisivat toiveensa ja pyytäisi-

vät niihin suostumusta.

Neuvostojohto katsoi Suo-

mea vielä talvisodan 70 vuot-

ta sitten alkaessakin vallanku-

mouksen silmälasein ja arvioi

Suomen olevan ideologisesti

kahtia jakautunut.

Hyökkääjä kuitenkin koh-

tasi yllätyksekseen yhtenäisen

sitkeästi puolustautuvan kan-

sakunnan. Puolustusvoimi-

emme komentajana palvellut

kenraali Gustav Hägglund pi-

tää uusimmassa Kanava-leh-

den numerossa talvisotaa, jat-

kosotaa ja Lapin sotaa yhte-

nä tiukasti toisiinsa liittyvinä

Suomen sodan 1939 – 1945

vaiheina. Hägglundin mieles-

tä se oli sankaritaru vailla ver-

taa Euroopan uuden ajan his-

toriassa. Suomalaisten saa-

vutukset perustuivat omien

kotiseutujen ja omaisten puo-

lustamiseen kiinnittyneeseen

motivaatioon. Suomalaiset

tiesivät, minkä vuoksi he ovat

taistelemassa.

Aika ja asenteet

muuttuvat

Kirkkoherra Ari Paavilainen

totesi puheessaan saaneen-

sa toimia pappina aikana, jo-

ka on ollut monessa mielessä

vapauden aikaa. Kaikuja men-

neisyydestä on kuitenkin ol-

lut eikä Suomen historiaa ole

unohdettu. - Aloittaessani

pappina yhdeksänkymmentä-

luvun vaihteessa olin pitämäs-

sä joulun aikaan enkelikirk-

koa. Itsenäisyyttä oli silloin ta-

kana 75 vuotta. Sain tehtäväk-

seni esirukouksessa rukoilla

veteraanien puolesta. Juma-

lanpalveluksen jälkeen mi-

nut vaadittiin tilille siitä, että

olin näin tehnyt. Olin kuulem-

ma sotaintoilija, ja täysin sopi-

maton papin ammattiini. Ym-

pärilläni oli kuitenkin jouk-

ko entisiä veteraaneja ja lottia,

jotka tiesivät lohduttaa nuor-

ta ja hämmentynyttä pastoria

sanoen: ”Noin meille on aina

sanottu.” Tuon sodan käyneen

sukupolven täytyi ottaa kan-

taakseen myös ymmärtämät-

tömyyden taakka.

Paavilainen sanoi, että ve-

teraanien sukupolven taak-

ka on ollut oikeastaan koko-

naisen sukupolven uhri tule-

vaisuuden ja Suomen itsenäi-

syyden hyväksi. - Se on ollut

läsnä jokaisen elämässä ta-

valla tai toisella. Sankarivai-

Sotaveteraanien rivistössä nähtiin myös talvisodan veteraaneja, nyt yli 90-vuotiaita sankareita.

Itsenäisyyspäivän palkitut Simo Penttilä, Esko Pietilä j

Jokinen.

Yleisön joukossa oli sodan kauhut kokeneita, Suomen itsenäisyyden pelastaneita veteraaneja. Kysymys kuitenkin

kuului: - Missä ovat nykynuoret?

Page 14 - Alueviesti_50_2009