Page 15 - Alueviesti_50

15

Keskiviikko joulukuun 9. 2009

Suomen lipun puhujanpöntön

viereen.

Ja Niinistö jatkoi: - Sodan

alkaessa Neuvostoliitto luuli,

että Suomi olisi helppo jakaa

kahtia, mutta Suomi yhdistyi-

kin. Materian puutteen voit-

ti henki.

Nykypäivään palaten pu-

hemies totesi hyväksi sen, et-

tä me tiedämme mitä suoma-

laista maailmalla ajatellaan.

- Kun sivuutetaan saunomi-

set ja hankeen hyppimiset,

huomataan että suomalaiset

ovat melko luotettavia. Meis-

tä on myös sanottu, että meil-

tä puuttuu ylemmyydentunto,

tai sitten me emme näytä sitä.

Nykyajan suuriksi uhkik-

si Niinistö totesi ilmaston-

muutoksen ja talouden. Talo-

udessa valtasema on muuttu-

nut. Kaksi mahtia ovat Kiina

ja Yhdysvallat. EU seuraa ti-

lannetta lähinnä sivusta. - Il-

mastonmuutos ajanee jatkossa

liikkeelle massoittain ilmasto-

pakolaisia, arveli Niinistö. Ti-

laisuuden tervehdyssanat esitti

kaupunginjohtaja Paavo Salli.

Juhlassa esiintyivät lisäk-

si pianotaiteilija Livia Vilagi,

joka myös säesti viulutaiteilija

Aleksi Kotilaa, sekä laulajatar

Miina-Liisa Värelä.

Juhla oli syntynyt Tekni-

kumin toimitusjohtajan Vesa

Vihavaisen aloitteesta. Juhlaa

valmistelleessa toimikunnas-

sa oli teollisuuden, liike-elä-

män ja koulutuksen edusta-

jia.

Työryhmän puheenjohtaja

oli Esp:n toimitusjohtaja Ant-

ti Korpela. Juhlasta on tarkoi-

tus tehdä perinne, kertoo Ant-

ti Korpela.

”

Tuskin on olemassa

toista kansakuntaa, joka

olisi menestynyt toisen

maailmansodan jälkeen niin

hyvin kuin Suomi.

Puhemies Sauli Niinistö

ja kauppatieteiden tohtiri

Aatto Prihti, mies Kiikas-

ta joka on vuosikymmenet

toiminut kotiseutunsa hy-

väksi.

muodoin

najat ovat vain osa sitä suur-

ta uhrausta. Taakankantajien

joukkoon ovat kuuluneet ve-

teraanien lisäksi myös vainaji-

en omaiset. Siihen ovat kuulu-

neet ne, jotka menettivät ter-

veytensä ja elämän mielekkyy-

den sodan melskeessä sinne

jonnekin. Siihen kuuluvat ne,

jotka ovat saaneet monin ta-

voin kärsiä sodan seurauksis-

ta perheessään ja läheistensä

hyvinvoinnissa. Taakankanta-

jien joukkoon ovat kuuluneet

ne, jotka menettivät sodassa

nuoruutensa ja elämänsä par-

haat vuodet. Ja siihen on kuu-

lunut kokonainen kansa, joka

menetti parhaan sukupolven-

sa. Jokainen, joka on elänyt

nuo sota-ajat, on saanut pirs-

tovan osuman elämäänsä, ta-

valla tai toisella.

Kirkkoherra totesi myös,

että on virallinen totuus so-

dasta, sen syistä ja seurauksis-

ta ollut mitä hyvänsä, sen rin-

nalla on aina kulkenut myös

kansan syvä ymmärrys ja em-

patia elettyä, nähtyä ja koettua

kovaa historiaa kohtaan. Si-

tä meiltä ei koskaan ole kyet-

ty viemään.

Ongelmat ovat

uusia ja niitä on

- Tänä päivänä ratkaistava-

na ovat toisenlaiset ongelmat,

sanoi Paavilainen siirtyessään

puheensa tässä osassa nyky-

päivään:

- Kaupungissamme mo-

net tahot ovat yhdessä huo-

lissaan tämän maan tulevai-

suudesta. Silloin on huoli eri-

tyisesti tämän kaupungin las-

ten ja nuorten tulevaisuudesta.

Monet asiat kertovat siitä, et-

tä Sastamalassa ja tällä seudul-

la, nuoriso ei voi hyvin. Päih-

deongelmista, työttömyydestä

ja syrjäytymisestä ei ole vielä-

kään päästy. Ratkaisuja ongel-

miin ei ole helppo löytää.

- Tällä ajalle on luonteen-

omaista ajatella kaikkea ra-

hassa. Raha on yhteinen mit-

tari talouselämässä, kunnal-

listasolla ja miksei yhtä hyvin

kirkon elämässä. Ajattelem-

me kaikkea tässä hetkessä hy-

vin yksiulotteisesti taloutta sil-

mälläpitäen. Kaikkia asioita ei

vain voi mitata rahassa. Tule-

vaisuudestamme maksettavaa,

niin kuin ei siitä jo nyt mak-

settuakaan hintaa, voi kos-

kaan mitata vain rahalla. Sil-

lä mikään asia ei ole minkään

arvoinen ilman tulevaisuut-

ta. Se on hyvin yksinkertainen

totuus. Jumala uhrasi poikan-

sa, jotta meillä olisi iankaikki-

nen elämä. Edelliset sukupol-

vet antoivat myös elämänsä

tulevien sukupolvien tähden.

- Meidän on tehtävä paljon

lastemme ja nuortemme tu-

levaisuuden eteen, jotta mei-

dänkin jälkipolvillamme oli-

si asiat paremmin. Jotta heillä

ei olisi edessään jonain päivä-

nä uusi talvisota, jossain toi-

sessa muodossa. Jotta he eivät

joutuisi sellaiseen tilanteeseen,

jossa on vain huonoja, liki

mahdottomia tai olemattomia

vaihtoehtoja, päätti kirkkoher-

ra puheensa.

Ohjelmantekijät

omasta takaa

Puheiden lisäksi juhlassa

kuultiin musiikkia ja runoa

oman kaupungin esittäjiien

voimin. Vammalan Puhallin-

orkesteri rakensi juhlaa omal-

la osuudellaan loistavasti Ist-

van Vilagin johdolla, samoin

Rosa Harsu (viulu), jota säesti

Jenni Heino.

Sirkka-Liisa Piiraisen runo-

esitykset olivat jälleen lyömät-

tömiä. Erityisesti mieleen jäi

Jukka Ukkolan runo “Juhla-

vala eli kaksipolvinen trikoo”,

Suomen itsenäisyyden juhla-

vuoden runo vuodelta 1997.

Sastamalan kaupungin

kulttuuripalkinnon ja kult-

tuurin elämäntyön kunnia-

maininnat luovutti kulttuu-

ri- ja vapaa-aikalautakunnan

puheenjohtaja Jenni Jokinen

kulttuurijohtaja Arja Valtosen

avustamana.

Antti Heinisuo. Heistä oikealla Arja Valtonen ja Jenni Irma Riihivaara puhui omasta kokemuksesta vuosikymmenten takaisista asenteista.

Oikealla: Marko Vesterbacka palkittiin mm. an-

sioistaan Tyrvään murteen sanakirjan toimitta-

jana.

Kirkkoherra Ari Paavilai-

nen totesi, että nykyään-

kin on uhkia, joskin toi-

senlaisia kuin sota.

Maanpuolustusjärjestöjen lippulinna tutulla paikallaan.

Seppeltenlasku on alkamassa. Mukana kaupungin ja seurakunnan edustajia.

Page 15 - Alueviesti_50_2009