Page 18 - Alueviesti_50

18

Keskiviikko joulukuun 9. 2009

Äiti lähti opiskelemaan

Maija Latva

Sastamalalainen Minna Fins-

ka valmistui sisätautikirurgi-

seksi sairaanhoitajaksi vuonna

1993. Samoihin aikoihin nai-

nen oli tullut myös ensimmäis-

tä kertaa äidiksi. Parin vuoden

päästä perheeseen syntyi toi-

nen tytär. Minna hoiti kotia ja

pieniä lapsiaan ja hänestä tun-

tui, että vuorotyö ei kuulunut

siihen elämänvaiheeseen.

Minnan aviomies työsken-

telee kuljetusalan yrittäjänä ja

pikkuhiljaa Minna alkoi hoi-

della perheyrityksen laskutus-

ta sekä muita juoksevia asioita.

Niissä työkuvioissa menikin

sitten useampi vuosi, kunnes

reilu neljä vuotta sitten per-

heeseen syntyi vielä Venla-tyt-

tö. JälleenMinna koki, että eni-

ten häntä kaipaavat nyt vauva

ja perheen teini-ikäiset tyttäret,

joten hän jäi kotiäidiksi.

Aika ajoin haaveet palata

työelämään ja nimenomaan

omalle alalle nostivat päätään

ja hän tutki alan opiskelumah-

dollisuuksia. Pari vuotta sitten

Minna kävi lääkehoidon täy-

dennyskoulutuksen, joka jär-

jestettiin Vammalassa. Siellä

kipinä roihahti liekiksi ja nai-

nen tiesi, että hoitoalalla on

hänen paikkansa.

Opiskelijaelämää

Viime kesänä Minna sai tie-

don Turun ammattikorkea-

koulun järjestämästä sairaan-

hoitajien täydennyskoulutuk-

sesta, joka oli tarkoitettu eri-

tyisesti pitkään alalta poissa

olleille sairaanhoitajille. Min-

na oli yksi niistä 12 onnelli-

sesta, jotka koulutukseen hy-

väksyttiin. -Tämä koulutus on

laatuaan kolmas Turun am-

mattikorkeakoulun Salon toi-

mipisteessä järjestetyistä ja

tiedän, että aiemmille kurs-

seille osallistuneet ovat työllis-

tyneet hyvin ja saaneet kentäl-

tä positiivista palautetta, Min-

na toteaa.

-Aluksi ajattelimme ha-

kea Venlalle päivähoitopai-

kan täältä Vammalasta ja mi-

nä olisin ollut yksin viikot Sa-

lossa. En kuitenkaan halunnut

jättää pitkää työpäivää teke-

välle miehelleni kaikkea vas-

tuuta perheestä, joten hainkin

Venlalle yksityisen perhepäi-

vähoitopaikan Salosta, Min-

na kertoo. Niin menikin 10

viikkoa. Minna ja Venla asui-

vat viikot Salossa ja Timo pi-

ti kotia pystyssä 17-vuotiaan

Heidin ja 15-vuotiaan Hen-

nan kanssa. Kerran viikossa

hän ajeli katsomaan vaimoaan

ja pikku-Venlaa Saloon. -Kyl-

lä näiden viikkojen aikana op-

pi laittamaan ruokaa ja pyyk-

kiäkin pesemään, Timo ke-

haisee. Keskustelun edetessä

tosin käy ilmi, että ko. ajasta

hyötyivät taloudellisesti myös

vammalalaiset, ruokapalvelu-

ja tarjoavat yritykset ja isän-

nän pyykkipäivän seuraukse-

na Minnan tarvinnee hankkia

uusi angorapusero ja muuta-

ma muukin vaatekappale.

Parhaillaan Minna tekee

opiskeluun kuuluvaa harjoit-

telujaksoa Vammalan alue-

sairaalassa ja Venla on pääs-

syt ryhmäperhepäivähoitoon

Vammalaan. Koulutuksesta on

vielä jäljellä kaksi neljän päi-

vän teoriajaksoa Salossa se-

kä toinen, kuusi viikkoa kes-

tävä harjoittelu, jonka Minna

saa senkin suorittaa Vamma-

lan aluesairaalassa.

Perustaidot tallella

-Nyt harjoittelujakson aika-

na on ollut ihana huomata, et-

tä hoitotyön perustaidot ovat

edelleen tallella. Toki jokaisel-

la osastolla on omat erikois-

alueensa, jotka vaativat pereh-

dytystä, Minna pohtii.

Minna kokee, että opiskelu

aikuisiällä oli motivoivempaa

kuin nuorempana. -Vaikka

saatoinkin ryhtyä lukemaan ja

tekemään tehtäviä vasta Ven-

lan nukahdetettua en kokenut

sitä lainkaan raskaaksi, hän

miettii jälkeenpäin. -Raskain-

ta oli olla viikot erossa muus-

ta perheestä, onneksi aika oli

kuitenkin suhteellisen lyhyt,

hän lisää.

Nyt Minna toivoo työllis-

tyvänsä alalle, myös ajatus li-

säopinnoista kytee jossakin

taka-alalla. Niille perheelli-

sille, jotka haaveilevat opis-

kelemaan lähdöstä tai vaik-

ka kouluttautumisesta ko-

konaan uudelle alalle Minna

antaa kannustusta. -Netistä

ja työvoimatoimistoista löy-

tyy valtavasti tietoa. Haaveis-

taan kannattaa pitää kiinni ja

niiden eteen kannattaa myös

ponnistella, hän kehottaa.

Minna ja Venla asuivat Salossa 10 viikkoa. Äiti ja tytär lähtivät matkaan aina sunnun-

tai-iltaisin tai maanantaiaamuisin ja palasivat muun perheen luokse perjantaisin äi-

din koulupäivän päätyttyä.

Salon viikkojen aikana

Venla kaipasi tietysti is-

kää ja isoja siskoja, mutta

myös Maisa-koiraansa ja

Tassu-kissaansa, joka oli

kuvanottohetkellä omilla

teillään.

Kirjoittaja on Taina Poh-

janheimo. Hän on syntynyt

vuonna 1958 ja asunut Vam-

malassa, kunnes vuonna 2004

muutti Turun saaristoon.

E

i kai taas! Pikkujou-

lu ja vieraita tulos-

sa. Kyntteliköt ja

valosarjat kaivetaan auto-

tallin hyllyltä ja kas kum-

maa, kuudesta kyntteli-

köstä vain yksi palaa kun-

nollisesti ja ulkovalosar-

joista on pimeänä monta

metriä. Laitetaanpa sitten

Vain ajatuksia: Pikkujoulujen aikaan

nuo pari vuotta sitten han-

kitut valopensaat portaiden

pieleen. Mitä? Ainakin puo-

let oksista pimeänä, ei voi ol-

la totta! Mistä näistä tietää,

mikä lamppu pitää vaihtaa?

Eikö niitä varalamppuja os-

tettu viime vuonna? Miten

ihmeessä muistan, että kaik-

ki oli kunnossa viime vuon-

na. Vieläkö kaupat on auki?

No, kuudesta kyntteliköstä

kolme saadaan kuntoon ja pu-

kemalla pihapensaat monella

valosarjalla päällekkäin saa-

daan lopputulos ihan kelvol-

liseksi yhtä iltaa varten. Valo-

pensaat pannaan häpeämään

autotallin nurkkaan. Katso-

taan sitten huomenna.... Huo-

minen siirtyy ensi viikkoon ja

pian onkin jo joulu. Päivät pi-

dentyvät ja kohta ne valot

korjataan jo pois. Valot pure-

taan ja varastoidaan autotal-

lin hyllylle, odottamaan seu-

raavaa pikkujoulua.

Näin se meillä menee ja

kaikesta sählingistä huoli-

matta joulun odotus alkaa

juuri tästä.

Kädet kohmeessa takaisin

sisälle, pikainen sauna, suih-

ku ja dödöä kainaloon. Sovit-

tiinko, että oikein pukeudu-

taan juhlaan vai pitikö olla

vain rennosti? Hätäinen tar-

kistussoitto ja rentoa päälle.

Muistan, kuinka vuosia

sitten menimme ystäviemme

luokse pikkujoulua viettä-

mään ja oli sovittu, että juh-

lan kunniaksi pannaan pa-

rasta päälle. Hämmästys oli

suuri, kun ovea avaamaan

tuli koko 6-henkinen perhe

uimapukuihin pukeutunee-

na . Emäntä oli päivän mit-

taan hermostunut, kun ei

saanut lainkaan apua muul-

ta perheeltä juhlavalmiste-

luihin. Siivosi ja kokkasi hi-

ki hatussa sillä seurauksella,

ettei ehtinyt toiveidensa mu-

kaisesti valmistautua itse

ollenkaan.

Isäntäkin vain pyöri au-

tolla ympäri kylää toimit-

tamassa tyhjänpäiväisiä

asioita ja saapui kotiin vii-

me minuuteilla. Totesim-

me, että huumorilla selviää

tilanteesta kuin tilanteesta.

Entäs meillä? Takassa

palaa tuli, pöytä on kau-

niisti katettu ja glögi läm-

piää. Uunissa kypsyy kink-

kukiusaus ja janssonia.

Tuoksuu lupaavalta. Pian

pirtin täyttää iloinen pu-

heensorina ja aistittavissa

on aitoa jälleen näkemisen

riemua. Mukavaa jouluno-

dotusta teille kaikille!

Otsikoiden takaa

Marianna

Langenoja

Pieniä,

hyviä

kohtaamisia

O

lin viime viikonloppuna ystäväni kanssa lai-

varisteilyllä syntymäpäiväni kunniaksi. Vaik-

ka lähdimme matkaan kaksin, vietimme laiva-

reissun isommassa porukassa. Satuimme tutustumaan

sekä naisista että miehistä koostuvaan seurueeseen,

jonka kanssa vietimme jatkot, kärsimme seuraavan päi-

vän päänsäryt, shoppailimme, hengailimme, nautimme

aamukahvit ja lounaat. Reissun jälkeen sanoimme moi-

kat ja häivyimme omiin suuntiimme.

Vaikka emme tulekaan ehkä enää koskaan tapaamaan,

heidän kohtaamisensa antoi jotain. Joka kerta kun tapaa

uusia ihmisiä, ihmistuntemus ja luottamus kehittyy. Al-

kaa hyväksyä herkemmin niin erilaisuutta kuin virhei-

täkin ja melkein rakastaa inhimillisyyttä. Toisinaan sitä

täytyy hyväksyä myös samankaltaisuutta.

Eräänä marraskuisena viikonloppuna vierailin ystävä-

ni luona Helsingissä. Metrossa tapasimme tytön, joka

oli kuin ilmetty kaverini. Heillä synkkasi hyvin, ja minä

jäin lähinnä kolmanneksi pyöräksi kuuntelemaan hei-

dän keskustelujaan yhteisistä opinnoista, samoista har-

rastuksista ja mielenkiinnonkohteista. Metromatka kes-

ti vajaa kymmenen minuuttia. Sen jälkeen me ystäväni

kanssa jatkoimme omia juttujamme. Myöhemmin olen

miettinyt, mitenköhän tuo metrosta löydetty kaksois-

olento ja sielunsisko vaikutti ystäväni maailmankuvaan.

Olen siitä etuoikeutetussa asemassa, että tutustun myös

työni puolesta hyvin monenlaisiin ihaniin ihmisiin. En

ehkä olisi minä, jos en olisi koskaan tavannut kaikkia

haastattelemiani ihmisiä. Vaikken ole tehnyt tätä työtä

kauaa, koen jo nyt rikastuneeni. Mitenköhän viisas olen

kahdenkymmenen vuoden päästä?

Pienten, hyvien kohtaamisten jälkeen sitä muistuttaa it-

selleen, että kannattaa rohkeasti tutustua. Mikään kes-

kustelu ei ole turha, sillä yhden ihmisen tapaaminen

opettaa myös muista ihmisistä.

”

Yhden ihmisen tapaaminen

opettaa myös muista ihmisistä.

Paloturvallinen joulu

on tunnelmallinen

Suomen Pelastusalan Keskus-

järjestö SPEK toivoo suoma-

laisten huolehtivan palotur-

vallisuudesta joulun aikaan,

erityisesti kynttilöitä poltet-

taessa. Näin vältytään ikävil-

tä ja jopa kohtalokkailta palo-

vahingoilta. Kynttilän ja ulko-

roihun valo tuo tunnelmaa, ja

siitä voi huoletta nauttia, kun-

han muistaa noudattaa käyttö-

ohjeita ja kiinnittää huomiota

kynttilöiden ja ulkoroihujen

turvalliseen sijoitteluun.

Kynttilöitä, tuikkuja ja lyh-

tyjä poltetaan vain lämpöä joh-

tamattomalla ja palamattomal-

la alustalla. Niiden lähistöllä ei

saa olla mitään helposti sytty-

vää, kuten verhoja tai koristei-

ta. Kynttilöitä ei tule myöskään

polttaa television päällä tai par-

vekkeella muovikalusteiden

päällä. Tuikkukynttilät pitää si-

joittaa noin viiden senttimetrin

päähän toisistaan. Liian lähek-

käin olevat kynttilät lämmittä-

vät toisiaan liikaa, jolloin sula

kynttiläaines saattaa syttyä ko-

ko pinta-alaltaan ns. allaspalok-

si, roiskua ympäriinsä ja sytyt-

tää ympärillä olevia tavaroita.

Monissa kodeissa joulun

ajan kynttilöiden polttaminen

alkaa ensimmäisestä adven-

tista jatkuen läpi itsenäisyys-

päivän ja ohi uuden vuoden.

Kynttilää ei saa jättää pala-

maan yksin. Viimeinen huo-

neesta poistuja sammuttaa

kynttilät.

Kynttilä ja ulkoroihu

ovat avotulia

Lue tuikkujen, kynttilöiden

ja roihujen käyttöohjeet se-

kä noudata niitä. Valmista-

ja, maahantuoja ja myyjä vas-

taavat siitä, että heidän myy-

mänsä kynttilätuotteet ovat

turvallisia oikein käytettyinä.

Jos myyntipakkauksen ohjeet

ovat puutteellisia, kannattaa

ostopäätöksen tekemistä vie-

lä harkita.

Page 18 - Alueviesti_50_2009