Page 16 - Alueviesti_50

16

Keskiviikko joulukuun 9. 2009

Äetsän Kunto kutsui

viisi kunniajäsentä

Hannu Virtanen

Liikuntaseura Äetsän Kun-

to -81 muisti seuran toimin-

nassa tiiviisti mukana ollei-

ta puuhaihmisiä ja kutsui nä-

mä kunniajäsenikseen. Vii-

sikkoon kuuluvat Timo Aalto,

Aino Kulmala, Jukka Lep-

pänen, Risto Marila ja Pert-

ti Marjamäki. Heidät kiitteli

kunniapuheenjohtaja Markku

Torpo ja kukitti sihteeri Pir-

jo-Liisa Valtanen seuran syys-

kokouksen ja talkooruokailun

yhteydessä Keikyän seurakun-

tatalolla viime viikon tiistaina.

-Nyt ette ainakaan voi erota

seurasta, Markku Torpo veis-

teli.

Äetsän Kunto tunnetaan

monen toimen liikuttajana,

mutta ehkä kaikkein laajem-

min tunnettu piirre liittyy

mainioon Aurajärven ulkoilu-

reittiin, joka kukoistaa erityi-

sesti talvella valaistuine ja hy-

vin hoidettuine latuineen.

Seutumme hiihtoväkeä var-

masti ilahduttaa tieto siitä, että

seuralla on alkavaksi talveksi

sopimus Sastamalan kaupun-

gin kanssa latureitin hoitami-

sesta. Pertti Marjamäki toki

myöntää jatkossa jännittävän-

sä sitä, miten uusi kaupunki

suhtautuu kunnossapitoon.

Jotta ladut saadaan talvi-

kaudella pidettyä kunnossa,

ajomiehiä tarvitaan mootto-

rikelkan sarviin. Moottorikel-

kan tukikohdaksi on tulossa

kontti latureitin alkupäähän.

Ulkoilureitin jokakesäistä

kunnossapitoa on kasvillisuu-

den alasajo. Reitin pohja nie-

lee myös haketta. Vuosienmit-

taan talkoolaisten työpanosta

onkin kysytty esimerkiksi ha-

kettamisessa.

-Suuriakin hakehommia on

tehty, kun joka päivä töissä oli

neljä traktoria, parhaana päi-

vänä kuusikin, ja miehiä oli

töissä viisitoista, Pertti Marja-

mäki kertoo.

Vuonna -95 reitillä tehtiin

myös erityisen mittavat työt,

kun paikalla oli telakaivurin

lisäksi seitsemän, kahdeksan

talkoomiestä tekemässä pit-

kää päivää. Kunta oli maksa-

jana mukana.

Valaistuksen latureitti sai

tammikuussa 1999. Aurajär-

velle vievän uran varteen syt-

tyivät valot valaisemaan run-

saan kolmen kilometrin mit-

taista matkaa seuran Lam-

melan ulkoilumajan kulmille

saakka.

Parhaillaan reitin varrel-

la kunnostetaan telakoneella

ojitusta, jotta pohjaa saadaan

kuivemmaksi.

-Olemme tällaista harmaa-

ta työvoimaa, Timo Aalto sa-

noo ja viittaa talkoolaisten ak-

tiivisuuden lisäksi myös ar-

vokkaasti ikääntyvään jouk-

koon.

Talkoolaiset sanovat yhtei-

sen hyvän eteen tehtyjen pon-

nistusten tuoneen tekijöilleen

virkeyttä. Hyvää mieltä tuovat

myös aika ajoin reitin käyttä-

jiltä tulevat kiitokset ja reip-

paat tervehdykset.

Monen toimen liikuntaa

Äetsän Kunto hyväksyi syys-

kokouksessaan ensi vuoden

toimintasuunnitelman. Talvi-

kauden tapahtumia ovat las-

ten hiihtokoulu, koko perheen

hiihtoretki, Lammelan viikon-

vaihdepäivystys hiihtäjille se-

kä hiihtoretki Leville.

Kesäkauden juttuja ovat ve-

neiden kunnostus, talkoota-

pahtumat Lammelassa, kirk-

kovenesoudun harjoitukset ja

kilpailut, suunnistus viikko-

rasteilla, erätaitokurssien jär-

jestäminen, melonta ja me-

lontakurssien järjestäminen,

Aurajärven ulkoilureitistön

kesäkunnossapito ja kanoot-

tiretkeily.

Eikä tässä vielä kaikki. Ul-

koilureittitalkoiden lisäksi oh-

jelmassa on esimerkiksi syk-

syn sydänkävely, metsäkirkko,

osallistuminen kuntourhei-

lutapahtumiin, sauvakävelyä,

Helaventti-tapahtuman jär-

jestäminen, luontoliikunta-

kerho, Cooperin-testien ja kä-

velytestien järjestäminen, tori-

parlamentit sekä metsämörri-

toimintaa lapsille.

Seura huolehtii ulkoilu-

reitin valaistuslinjan kustan-

nuksista ja ylläpidosta. Äet-

sän Kunto tekee myös yhteis-

työtä naapuriseurojen kanssa.

Harju elää -liikuntatapahtu-

ma järjestetään keväällä yh-

dessä Huittisten ladun ja po-

lun sekä Vammalan retkeilijöi-

den kanssa.

Aktiiviselle joukolle etsi-

tään nyt myös uutta puheen-

johtajaa, sillä kunnianpuheen-

johtaja Markku Torpo oli lu-

pautunut kahdeksi vuodeksi

vetämään seuraa ja nyt pesti

on päättynyt.

Jukka Leppänen, Timo Aalto, Pertti Marjamäki, Aino Kulmala ja Risto Marila ovat nyt liikuntaseura Äetsän Kunto -81:n kunniajäseniä.

T

änä vuonna vietetyn mielenterveysviikon tee-

mana oli mielenterveyden vaaliminen. Mielen-

terveyden Keskusliitto järjesti monenlaisia tilai-

suuksia asian tiimoilta.Täällä paikallinen potilasyhdis-

tys kokoontui muistamaan kynttilöin ja ajatuksin vuo-

den aikana itsemurhan tehneitä ihmisiä.

Miksi ihmisen elämänvoima sammuu eikä hän jaksa

elää? Tänä päivänä näin käy kohtuuttoman usein. Ih-

minen on tänään usein kovin yksinäinen. Hänellä voi

olla hyvänpäivän tuttuja, mutta sellaista ihmistä, joka

häntä todella kuuntelisi ja paneutuisi hänen ahdinkoon-

sa ei ole. Me ihmiset olemme kovin kiireisiä ja levot-

tomia eikä meillä ole aikaa toiselle ihmiselle. Entinen

Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Pirk-

ko Lahti puhui kerran täällä käydessääm arkunkanta-

jista. Hän totesi, että silloin kun ihmistä saatetaan hau-

danlepoon, hänellä on neljästä kuuteen arkunkantajaa.

Noita arkunkantajia tarvitaan myös tässä elämässä. Ih-

misellä tulisi olla lähellään muutama ihminen, vaikka-

pa vain yksi, joka häntä tukisi ja auttaisi silloin, kun hä-

nellä on vaikeaa.

Minkälainen on ihminen, jonka apu tuntuu hyvältä? Ei-

kö hän ole ihminen, joka pysähtyy vierelleni ja todella

kuuntelee, mitä hänelle kerron? Hän ei mieti, mitä vas-

taa minulle. Hyviä kysymyksiä tekemällä hän saa minut

pohtimaan tilannettani uudesta näkökulmasta. Hän ei

kuule pelkästään sitä, mitä minulle on tapahtunut, vaan

hän yrittää ymmärtää, mitä tuo tapahtuma on minulle

merkinnyt. Koskaan emme kuitenkaan voi täysin ym-

märtää, miten ihminen on jonkin tapahtuman kokenut,

sillä kahden ihmisen maailma on erilainen, elämänko-

kemuksetkin ovat olleet erilaisia. Hoitavaa kohtaamis-

ta on kohtaaminen silloin, kun ihminen kokee, että toi-

nen ihminen on todella kiinnostunut minusta ja halu-

aa olla tukenani.

Aika harvoin saa kokea tuota lämmintä kuuntelua.

Olemme niin kovasti kiinni omissa asioissamme, niin

että toisen puhuessa ajatukset pyörivätkin omissa asi-

oissamme. Olemme kuuntelevinamme, mutta todellis-

ta kuulemista ei tapahdu, ja tuo tarvitseva lähimmäinen

huomaa sen kyllä.

Empatialla, myötäelämisellä tarkoitetaan sitä, että toi-

nen ihminen menee hetkeksi sisälle toisen pimeyteen

tunteakseen, miltä tuosta toisesta ihmisestä tuntuu.

Auttajan tehtävänä on auttaa toista näkemään omassa

maailmassaan ne asiat, jotka kantavat ja antavat toivoa.

Voimme saada oikealla läsnäololla suuria aikaan, voim-

me jopa pelastaa toisen ihmisen elämän. Kohtaamisem-

me kautta tuo toinen alkaa vaistota, että maailmassa on

myös hyvyyttä.

Ihminen on ihmisen toivo vielä tänäänkin.

• Pirkko Lahtinen

Ihminen

on

ihmisen

toivo

Marja Koukku johtaa

maanpuolustusnaisia

Viime vuonna Suomen

Maanpuolustusnaisten lii-

tolla oli valtakunnalli-

nen jäsenhankintakilpailu.

Vammalan Seudun maan-

puolustusnaiset menestyi-

vät mainiosti ollen sijal-

la 10. Yhteensä yhdistyk-

siä on 95.

Syyskokouksessaan yh-

distys valitsi puheenjohta-

jakseen edelleenMarja Kou-

kun ja varapuheenjohtajaksi

Päivi Kuutti-Uusitalon. Hal-

lituksen jäsenet ovat Katja

Arve-Salonen, Anja Järvi-

nen, Virpi Kapanen, Minna

Leimu, Terhi Pakula ja Mar-

ja Rauhala. Tilintarkastajina

jatkavat Kirsti Huju ja Min-

na Tuomisto ja varatilintar-

kastajina Unto Huju ja Mar-

ja Hanhijärvi.

Ensi vuoden toiminta-

suunnitelmassa on koulu-

tusta ja retkiä oman jäse-

nistön kesken ja lisäksi yh-

distys toimii yhteistyössä

muiden paikallisten maan-

puolustusjärjestöjen kans-

sa. Yhdistys osallistuu Pir-

kanmaan piirin ja Maan-

puolustusnaisten liiton se-

kä Naisten Valmiusliiton ja

MPK:n koulutuksiin ja ta-

pahtumiiin.

Huhtikuussa yhdistys

järjestää Pirkanmaan piirin

tapahtumana piirien väli-

sen maanpuolustusnaisten

ampumakilpailun. Kisaan

tulevat mukaan Pirkan-

maan yhdistysten lisäksi

Päijät-Hämeen, Etelä-Hä-

meen ja Satakunnan maan-

puolustustusnaiset. Kilpai-

lu ammutaan reserviläiski-

väärillä ja päivään sisältyy

koulutusta niin ko. aseen

kuin muidenkin aseiden

käsittelyyn sekä erilaisia

oheistapahtumia.

Syyskokous pidettiin

Leipurin kahvilassa ja ko-

kouksen päätteeksi Helmi

Jokinen kertoi evakkomat-

kastaan Tyrväälle talviso-

dan alkupäivinä.

Näkyvyys on valttia

talvipyöräilijälle

Lauhat kelit ja lumeton maa

ovat helpottaneet monen pää-

töstä pitkittää pyöräilykautta

vielä joulukuulle. Liikennetur-

va toivoo pyöräilijöiden kiin-

nittävän nyt erityistä huomio-

ta omaan näkyvyyteensä.

Aamuisia havaintoja teke-

vät tielläliikkujat ovat rapor-

toineet, että työliikennepyö-

räilijät panostavat yhä enem-

män omaan näkyvyyteensä

muun muassa käyttämällä ke-

lien pimetessä huomioliive-

jä. Hyvä näin, sillä pimeä pyö-

räilijä voi olla aamuliikentees-

sä lähes näkymätön. Varsinkin

kun märkä maa imee valon.

Juuri talviajan hämärä ja pi-

meys lisäävät onnettomuus-

riskiä. Päälleajetuksi tulemi-

sen riski pimeällä on arviolta

viisinkertainen päivänvaloon

verrattuna.

Mieti vaatetusta

Pyörän valolaitteet ja heijas-

timet ovat nyt avainasemas-

sa. Pyörän valoista valkoinen

valo tulee suunnata eteenpäin

ja punainen taaksepäin. Taka-

valo lisää näkymistä merkittä-

västi. Myös heijastimet on si-

joitettava niin, että ne näkyvät

joka suuntaan. Lisäksi kannat-

taa miettiä vaatetusta. Kirk-

kaat värit tai huomioliivit pa-

rantavat pyöräilijän havaitta-

vuutta.

Kun kelit kylmenevät, ovat

lumi ja jää pyöräilijöille oma

riskitekijä. Lumi-, räntä- ja

jääliukkaus hankaloittaa kak-

sipyöräisen hallitsemista jar-

rutus- ja pysähtymistilanteis-

sa. Äkkinäiset ajoliikkeet, ku-

ten jarrutukset tai jyrkät kään-

nökset, voivat viedä pyörän

liukkaalla helposti luisuun.

Lumen alla oleva jää on erityi-

sen vaarallinen.

Näkymätön jää

Vaikka kadut näyttävätkin

usein nollakelillä sulilta, pyö-

räteillä on etenkin aamuisin

jäisiä kohtia, joita ei aina etu-

käteen huomaa. Lumen yl-

lättäessä myös tiemerkinnät

peittyvät, joten pyöräilijän

on luettava liikennemerkkejä

tarkasti. Reitin valinta on tär-

keämpää kuin kesällä. Kevy-

en liikenteen väyliä tulee käyt-

tää, mikäli mahdollista, vaikka

matka pitenisikin. Jos pyörä-

tiellä ei ole talvikunnossapi-

toa, on käytettävä ajorataa.

Pipo mahtuu pyöräilyky-

pärän alle, kun kypärän kokoa

säädetään suuremmaksi pois-

tamalla siihen kuuluvia tarra-

paloja. On myös hyvä!tarkis-

taa, että kypärän ympärillä on

heijastava nauha.

Valolla on väliä. Valollinen pyöräilijä peittoaa pimeän. Kuva: Liikenneturva, Tomi Rossi.

Page 16 - Alueviesti_50_2009