Page 23 - Alueviesti_51

23

Keskiviikko joulukuun 16. 2009

K

uunnellessani näinä loppuvuo-

den hämärinä hetkinä ja pimei-

nä iltoina lähinnä kevättalvella,

keväällä ja alkukesällä tekemiäni luon-

toäänityksiä huomaan, kuinka kuu-

lo on nyt erityisen herkistynyt tuolloin

vallinneelle, suorastaan valtavalle ää-

nimaailmalle. Vappuyönä kurnuttavat

sammakot yhdessä lukuisien rastaiden

kanssa tai korppimetsän äänekkäät ta-

pahtumat heräävät kuulokkeissa eloon

tavalla, jota nyt loppusyksyn tai alku-

talven hiljaisuudessa ei voi kuin ihme-

tellä. Onko tuollaista ollut ihan oikeas-

ti olemassa?

Palaanpa nyt vuoteen 2007, sen alkuke-

sään, jolloin osin sattumalta syntyi tä-

hän asti ”tieteellisesti” merkittävin ää-

nitteeni. Kesäkuu oli jo edennyt varsin

pitkälle, oli 12. päivä. Lintumaailma oli

merkittävästi hiljentynyt kiihkeän ke-

vään jälkeen.

Olin muutamaa päivää aiemmin löytä-

nyt käpytikan pesäkolon Aurajärven-

maasta Keikyästä. Paikka oli alueelle

hyvin tyypillinen: kallioita, metsäises-

sä rinteessä mäntyjä, jokunen kuusi ja

joukossa muutama haapa. Tikan kolo

oli haavassa muutaman metrin korke-

udessa, ja siellä majaili ruokaa kerjäävä,

hyvin, hyvin äänekäs poikue.

Tehtävä oli helppo. Ei tarvinnut edes ai-

kaisin aamulla ylös nousta, vaan sopiva

tuuleton aamupäivä oli kesälomalaisel-

le täysin mahdollinen ajankohta käydä

tallentamassa käpytikkapoikue äänit-

teelle. Ei kun toimeksi.

Vajaan tunnin mittaiselle tallenteelle

jäi hienosti ääniä niin meluisasta tikka-

poikueesta kuin emolintujenkin käyn-

neistä pesäkololla. Välillä vähäinen tuu-

li ravisteli haavan lehvästöä, ei äänitys-

tä häiritsevästi vaan tilanteen tunnel-

maa korostaen.

Myöhemmin kuuntelin ja käsittelin te-

kemääni äänitystä kotitietokoneella.

Tilanne on tällöin erilainen kuin maas-

tossa. Hiljaisessa huoneessa kuulokkeet

korvilla kiinnittää huomionsa parem-

min myös muihin metsän ääniin kuin

varsinaiseen äänityskohteeseen. Kuule-

misen lisäksi äänen myös näkee tieto-

koneen näytöltä.

Tallenteelta kuului lähistöllä olleiden

muiden lintujen ääniä, joista yksi hie-

noimmista oli alueelle tyypillisen lep-

pälinnun laulu. Kun olin toistanut ää-

nitystä 43 minuuttia, tulikin sitten tämä

”tiedepaukku”.

• Hannu Virtanen

Äänimaailma

Kauempaa, joidenkin satojen metrien

takaa kuului ihan selvästi kanahaukan

ääntä, tarkkaan ottaen naarashaukan

käkätystä. Korva tarkkana yritin sulkea

muita mahdollisuuksia pois. Joskus ni-

mittäin jopa kaukaa kuuluvan lauluras-

taan juttelu saattaa hetken kuulua jä-

kättävältä kanahaukalta.

Haukka jäi kuitenkin vahvaksi ehdok-

kaaksi. Niin vahvaksi, että kun kana-

haukkatutkija Jari Valkama pistäytyi

paikalla, kehtasin soittaa moista ääni-

maailmaa myös hänelle. Jari vahvisti

äänen kuuluvan kanahaukalle. Sen li-

säksi tuli myös todettua, että se ei voi

kesäkuussa olla edes kaukana pesäl-

tään.

Maassamme tehdään ansiokasta peto-

lintutukimusta, joten seuraava haave oli

tietenkin löytää pesä, ilmoittaa se ren-

gastaja-tutkijoille ja näin saattaa tämä-

kin pesäpaikka vakavasti otettavan lin-

tutieteen piiriin. Yritin pähkäillä sekä

kartalla että maastossa, miltä suunnal-

ta haukan ääni olisi voinut tulla. Toki

otin huomioon myös sen, että haukka

ei välttämättä ollut äänessä aivan pesäl-

lään. Vahva lähtökohta oli silti se, että

pesää ei kannata lähteä hakemaan ää-

nityspaikalta edes kilometrin päähän,

vaan se on lähempänä.

Riittipä siinä samoiltavaa kesäksi 2007.

Ei löytynyt poikuetta eikä haukan ri-

sulinnaa. Seuraavana keväänä kuulin

maaliskuussa kanahaukkaparin soi-

dinta, mikä varmisti reviirin toimivan

edelleen. Mutta eivätpä kevään eivätkä

kesän 2008 kenttätutkimukset tuoneet

nekään läpimurtoa tutkimuksissa.

Tulipa uusi kevät, kevät 2009 ja maa-

liskuu. Valkenevassa aamussa ei tar-

vinnut tuntia enempää odottaa kana-

haukkoja soidinta. Haukkaparin pe-

sintäaikeet saivat näin vahvistuksensa.

Pari muuta aamuista kuunteluretkeä

alueelle täytyi vielä tehdä, jotta käsitys

pesäpaikasta vahvistui. Lopulta pesä

löytyikin, ja tänä vuonna pesässä vart-

tuneet neljä poikasta sitten jo mitattiin

ja rengastettiin, kutsuttiin lintutieteili-

jöiden apulaisiksi.

Tähän siis osaltaan johti kaksi vuotta

aiemmin äänitteelle jäänyt kanahaukan

lyhyt käkätys.

Maanomistajille oma hanke

tukemaan monimuotoisuuden suojelua

Metsiä ja maatalousympäris-

töjä vapaaehtoisesti suojele-

vien metsänomistajien perus-

tama Länsi-Suomen luonto-

arvoyhdistys Koppelo ry sai

rahoitusta Maaemo eli Maa-

seudulle elinvoimaa moni-

muotoisuudesta hankkeelle.

Hanke käynnistyi Lounais-

Suomessa syksyllä ja jatkuu

vuoden 2012 kevääseen.

Tavoitteena on kehittää

maaseudulle käytäntöjä, joil-

la parannetaan ja säilytetään

luonnon monimuotoisuut-

ta niin, että myös maaseudun

ihmiset hyötyvät. Onhan han-

kevetäjäkin ruohonjuuritasol-

ta. Hankkeen toteuttajana on

Koppelo ry vastuuhenkilö-

nä yhdistyksen puheenjohta-

ja Reijo Rimpelä. Hankkeen

koordinaattorina toimii Lee-

na Gustafsson sijoituspaikka-

na Lounais-Suomen metsä-

keskuksen Porin toimisto.

Koppelo tukemaan

METSOn lentoa

Metsänomistajat ovat tehneet

Lounais-Suomessa ahkeras-

ti vapaaehtoisia metsiensuo-

jelusopimuksia ja perinne-

ympäristöjen hoitosopimuk-

sia. He ovat kokeneet keinot

mieluisiksi ja siksi perustivat

keskuudessaan Koppelo ry:n,

jonka tavoitteena on kerätä

yhteen vapaaehtoisesti metsi-

ään ja maatalousalueitaan hoi-

tavat ja suojelevat maanomis-

tajat.

Koppelo ry huolestui Ete-

lä-Suomen metsiensuojeluoh-

jelma METSOn kokeiluvai-

heen päätyttyä, koska uuden

METSOn keinot eivät vastan-

neet aiempia suojelusopimus-

käytäntöjä. METSOn kokei-

luvaiheessa metsänomistajien

keskuudessa positiivisen vas-

taanoton saanut luonnonar-

vokauppa ei saanut jatkoa uu-

dessa METSOssa.

Koppelo ry ei lannistunut,

vaan päätti hakea Manner-

Suomen maaseudun kehittä-

misohjelmasta hankerahoitus-

ta ja perustaa Maaemo-hank-

keen. Uudessa METSOssa on

paljon hyvää ja sen löytämi-

seen hanke tähtää. Hankkeen

avulla voidaan aktiivisesti tie-

dottaa uusista valintaperus-

teista ja keinoista ja antaa hen-

kilökohtaista neuvontaa met-

sänomistajille.

Maaemo-hankkeen

tavoitteet maaseudulla

Hankkeen tavoitteena on li-

sätä metsänomistajien tie-

toisuutta METSOn keinois-

ta suojella ja hoitaa metsien

monimuotoisuutta. Hankeen

avulla neuvotaan ja rohkais-

taan metsänomistajia teke-

mään erityishakkuita ja hoi-

totöitä, joissa luonto-, maise-

ma ja virkistysarvot otetaan

huomioon. Lisäksi hankkees-

sa kehitetään keinoja metsien

monimuotoisuuden ja perin-

neympäristöjen hoidosta ker-

tyvän energiapuun hyödyntä-

miseen.

Hanke kannustaa energia-

puun keruuseen alueilta, joil-

la tukkipuun kasvatus ei on-

nistu. Näitä alueita voivat olla

muun muassa tien varret, säh-

kölinjojen ympäristöt, pelto-

jen reuna-alueet ja valtaojien

varret.Hanke pyrkii luomaan

toimintaverkostoja maan-

omistajien, koneurakoitsijoi-

den ja karjankasvattajien kes-

kuuteen. Kun toisella on sopi-

va laite uusiutuvan energian

korjuuseen ja toinen omis-

taa karjaa, voidaan yhteistyöl-

lä hoitaa tehokkaammin mo-

lempien perinneympäristöjä.

Maaemo-hanke opastaa metsänomistajia löytämään METSOn keinoista metsän-omistajalle ja kohteelle parhaiten

sopivan tavan säilyttää ja lisätä monimuotoisuutta. Kuvissa on lahopuustoista kangasmetsää (vasemmalla) ja leh-

tokohde (oikealla).

Kalastuksenhoitomaksujen hinnat nousevat

Valtion kalastuksenhoito-

maksujen hinnat nousevat.

Vuonna 2010 kalastuksen-

hoitomaksut ovat 22 euroa

kalenterivuodelta ja 7 euroa

seitsemän vuorokauden ka-

lastusjaksolta. Hintoja noste-

taan elinkustannusindeksiko-

rotuksen johdosta

Kalastuksenhoitomaksut

suoritetaan maa- ja metsäta-

lousministeriön tilille Nordea

166030-101496.

Kalastuksenhoitomaksun

voi suorittaa pankissa, mak-

suautomaatilla, verkkopan-

kissa tai kalastuslupien verk-

kokaupoissa, monissa posti-

konttoreissa ja R-kioskeissa.

Kalastuksenhoitomaksuvarat

käytetään kalastajien ja kala-

vesien hyväksi. Noin kolman-

nes varoista käytetään suo-

raan kalavesien hoitoon.

Maa- ja metsätalousmi-

nisteriö postittaa viikolla 50

noin 300 000 kalastuksenhoi-

tomaksukirjettä, jotka pitävät

sisällään saajan henkilökoh-

taisella viitenumerolla varus-

tetun kalastuksenhoitomak-

sun tilisiirtolomakkeen sekä

tietoa kalastukseen liittyvistä

lupa-asioista. Kirjeen saavat

kaikki kalastuksenhoitomak-

surekisteriin kuuluvat sekä

vuoden 2010 aikana 18 vuot-

ta täyttävät henkilöt.

Kaikille henkilökohtaisen

maksulomakkeen saaneille lä-

hetetään postitse kotiin kalas-

tuskortti, kun he ovat suorit-

taneet kalastuksenhoitomak-

sunsa 31.5.2010 mennessä

käyttäen henkilökohtaista vii-

tenumeroaan. Kalastuskort-

ti on todistus maksetusta ka-

lastuksenhoitomaksusta ja

se kulkee kätevästi mukana

kalavesillä. Kalastuskortte-

ja postitetaan kuukauden vä-

lein. Kuitti maksutapahtumas-

ta toimii todistuksena, kunnes

kortti saapuu.

Kalastuksenhoitomak-

surekisterin kokoaminen

jatkuu edelleen. Rekiste-

riin voi ilmoittautua maa-

ja metsätalousministeriön

internetsivuilla osoitteessa

www.mmm.!/kalastus/re

-

kisteri. Rekisteriin ilmoit-

tautuneille lähetetään pos-

titse kalastuksenhoitomak-

sun maksulomake kotiin

pian ilmoittautumisen jäl-

keen.

Maa- ja metsätalousminis-

teriö ylläpitää kalastuksenhoi-

tomaksurekisteriä muun mu-

assa kertyvien kalastuksen-

hoitomaksujen seurantaa ja

jakamista sekä kalatalouden

suunnittelua ja päätöksente-

koa varten. Rekisterin tietoja

voidaan käyttää myös kalata-

louden edistämiseen sekä ti-

lasto- ja tutkimustarkoituk-

siin. Lisäksi tietoja saadaan

luovuttaamyös kalatalousalan

suoramarkkinointiin.

Osana valtion aluehallin-

non uudistusta läänit lakkau-

tetaan vuoden 2010 alusta.

Läänikohtaiset viehekalastus-

maksut noudattavat kuiten-

kin jatkossakin nykyisiä lää-

nirajoja. Läänirajat esittävään

karttapalveluun pääsee osoit-

teesta

www.mmm.!/kalastus

.

Kalavesien omistajat eivät hävittäisi kalastusalueita

Kalastuslain uudistamisen

yhteydessä kalatalousalan vä-

litason organisaation, kalas-

tusalueiden, tarpeellisuus on

joutunut kyseenalaiseksi. Ka-

latalouden Keskusliiton edus-

tajakokous pitää kalastusalu-

eiden merkitystä jatkossa ny-

kyistä suurempana. Tämä

edellyttää kuitenkin suunni-

telmallista kalastusalueiden

kehittämistyötä.

Kalastuslain laaja uudistus-

työ on meneillään. Tässä yh-

teydessä kalatalouden organi-

saatioihin kohdistuu huomat-

tavia muutospaineita. Valmis-

telutyön edetessä on esitetty

useita organisaatiomalleja,

joista on poistettu yksittäisten

henkilöiden ja viranomaisten

välinen taso, kalastusalueet.

1980-luvulla perustetut kalas-

tusalueet vastaavat alueensa

kalavarojen käytön ja hoidon

suunnittelusta. Niillä on ollut

myös kalastuksen järjestämi-

seen liittyvää julkista valtaa.

Kalatalouden Keskusliit-

to on edustajakokouksessaan

pohtinut alan organisaatioi-

den kehittämistä. Keskusliit-

to katsoo, että kalastusaluei-

ta ei pidä lopettaa, vaan niitä

on kehitettävä. Kalastusaluei-

den lukumäärää on syytä vä-

hentää nykyisestä 225:stä sekä

niille on annettava lisää vas-

tuuta ja työkaluja toimia alu-

eillaan todellisina kalastuksen

suunnittelijoina ja ohjaajina.

Kaikkien kalastusalueiden

tulee kyetä uudistuksen jäl-

keen toimimaan laadukkaasti

ja perustuslain vaateet täyttä-

en. Uudistettuja kalastusalu-

eita tarvitaan entistä selkeäm-

min juuri nyt, kun kalatalou-

den sektoriviranomaiset liuo-

tetaan uusiin ELY-keskuksiin.

Kalastusalue toteuttaa päätök-

senteon läheisyysperiaatetta ja

sillä on kalastajien ja kalavesi-

en omistajien luottamus.

Jos kalastusalueet poiste-

taan, kalastuksen järjestämis-

asioissa palataan 1950-luvulle

ja edellytykset tehdä suunni-

telmallista kalataloutta heiken-

tyvät. Vaikka vesienomistajilla

pitää olla lähtökohtainen pää-

töksenteko-oikeus oman vesi-

alueen kalastusasioissa, on ve-

denomistaja suunnitteluyksi-

köksi usein liian pieni.

Page 23 - Alueviesti_51_2009