Page 19 - Alueviesti_51

19

Keskiviikko joulukuun 16. 2009

Y

ksikään työnantaja ei pidä siitä, että työntekijä ei

hoida tehtäviä, joita hoitamaan hänet on palkat-

tu, vaan viettää aikaansa vaikkapa puhelimes-

sa lörpöttelyyn tai netin tyttösivustoja selaillen. Palkan

maksu loppuu melko pian.

Avioliitossa toimii samansuuntainen lainalaisuus. Jo-

kaisella miehellä ja naisella on monia toiveita, haaveita

ja tarpeita avioliittoa solmittaessa. Harvoin niitä tosin

on kirjattu pöytäkirjoihin tai muistioihin tai edes lau-

suttu ääneen. Ne vain ovat jossakin sielun sopukoissa

ja uskomus on, että puoliso arvaa ne ja alkaa ahkeroida

niiden toteuttamiseksi.

Mutta useinpa ei arvaa ellei ole lukenut kirjoista tai

kuullut seminaareissa. Tai jos arvaakin niin arvaa vää-

rin, kun luulee puolisoaan itsensä kopioksi.

Monien avioliittojen ongelma näyttää olevan se, että

seurustelu-, hää- ja kuherrushumun jälkeen mies siirtyy

arkivaihteelle. Naisensa ympärillä romanttinen kieppu-

minen miellyttävine yllätyksineen unohtuu. Työelämä

kutsuu sankaritekoihin. Kotona on soma rentoutua ja

heittäytyä kalsarivaihteelle. Vaimo hoitaa uutterasti ko-

tia ja viihdyttää jo pelkällä läsnäolollaan.

Mutta eipä jaksa viihdyttää kauan. Kieli alkaa muut-

tua teräväksi, kun sisin synkkenee hellyyden ja huomi-

on puutteesta. Ajaudutaan syyttelyn kierteeseen. Riite-

ly vie paljon voimavaroja. Uni muuttuu katkonaiseksi.

Väsyttää. Elämä ei enää maistu. Sama henkilö, joka al-

kuun inspiroi, toi elämään mielekkyyden ja jonka seu-

rassa lepäsi on vienyt elämästä maun.

Näin ei jaksa jatkaa. Näin ei pidä yrittää jatkaa. Alita-

juisesti ajelehtimalla liitto ei toimi. Mikä siis neuvoksi?

On aloitettava tietoinen suhteen rakentaminen. Se mi-

kä tuotti iloa seurusteluaikana, toimii nytkin.

Mutta on muistettava, että jos on pitkään rikottu,

niin yksi päivänkakkara, enkelinpierupullo tai hel-

linkään pusu ei korjaa tilannetta. Tarvitaan ensin

nöyrä, aito anteeksipyyntö ja rehti parannuk-

sen teko, että loukkaantunut mieli tulee taas

vastaanottavaksi. Usein pinttyneiden tapojen

muuttaminen vie kotvasen aikaa ja kasvattaa

kärsivällisyyttä, mutta ponnistelun palkinto

on ruhtinaallinen.

(Kirjoittaja on Helsingin

NMKY:n avioliittotyön johtaja)

Avioliittoleiri muutti Laamasten parisuhteen

”Miksi tyytyä keskinkertaiseen,

kun voi saada paljon parempaa”

Maija Latva

Suuri joukko suomalaisia ko-

kee parisuhteensa onnellisek-

si. Väestöliiton perhebaromet-

rin mukaan neljä viidestä pi-

tää parisuhdettaan vähintään

melko onnellisena, kun taas

hyvin onnettomaksi parisuh-

teensa kokee pari prosenttia.

Huittislaiset Ritva ja Juk-

ka Laamanen kokivat olevan-

sa näitä melko onnellisia, kun

he Ritvan pitkäaikaisen suos-

tuttelun seurauksena päättivät

lähteä HNMKY:n avioliittolei-

rille Pieksämäelle. Tosin pää-

töstä edelsi pienimuotoinen

tahtojen taisto. -Olin Ritvalle

aika vihainen, kun hän halu-

si sille leirille. Koin, että meil-

lä menee niin hyvin, että ku-

ka ihme meitä voi 25 vuotta

kestäneessä avioliitossa enää

neuvoa. Olin omasta mieles-

täni suhteemme asiantuntija,

Jukka myöntää.

Vuonna 2001 Laamaset sit-

ten lähtivät tälle paremman

avioliiton perheleirille ja jo

vuoden päästä toimivat it-

sekin ryhmänvetäjinä, joten

tuo Pieksämäen leiri on heil-

le nykyään jokakesäinen tra-

ditio. -Nyt tiedän, että emme

me Ritvan kanssa olleet ai-

kaisemmin onnellisia, mutta

me tyydyimme avioliittoom-

me. Meiltä puuttui romantti-

nen rakkaus ja sen eteen pi-

tää tehdä työtä jokapäiväi-

sessä arjessa. Avioliittoa pi-

tää hoitaa, niin se kukkii yhtä

kauniisti kuin tuo meidän or-

kidea, Jukka juttelee. Keskus-

telutuokiomme aikana Ritvan

käsi hakeutuu vähän väliä Ju-

kan käteen, tai toisinpäin. -Ei

me ennen kuljettu käsi kä-

dessä eikä osattu spontaanis-

ti halatakaan, Ritva myöntää

ja iloitsee nyt suunnattomasti

siitä keskinäisestä hellyydestä,

jonka osoittamisesta sanoin ja

teoin on tullut osa heidän jo-

kaista arkipäiväänsä.

Kokemuksia jakamalla

Pieksämäen avioliittoleiri on

HNMKY:n jokakesäinen pon-

nistus ja leirillä on yli 300

avioparia. Monilla osallistu-

jalla on myös lapset mukana ja

heille on omaa, mukavaa leiri-

ohjelmaa.

Leirillä osallistujat jaetaan

niin, että jokaiseen ryhmään

tulee vetäjäparin lisäksi kolme

pariskuntaa. Yleisten luento-

jen lisäksi työtä tehdään näissä

pienryhmissä, joissa vetäjäpa-

rin avoimet ja rohkeat alustuk-

set saavat toisetkin jakamaan

kokemuksiaan. -Pienryhmäs-

sä syntyy uskomattoman hyvä

henki ja yleensä jo parin päi-

vän jälkeen avioparit ovat val-

miita avaamaan syvimmät ja

kipeimmätkin asiansa ja aja-

tuksensa, Ritva ja Jukka tietä-

vät. He tietävät myös, että pa-

reja helpottaa suunnattomas-

ti tieto siitä, että he eivät ole

ongelmineen yksin. -Yhtei-

nen jakaminen on vertaistu-

kea parhaimmillaan, Jukka ki-

teyttää.

Toista ei voi muuttaa

Laamasten parisuhteessa mi-

tään asioita ei lakaista enää

maton alle. -Meidän suhtees-

sa luottamus on aina ollut vah-

va, mutta nyt siinä vallitsee

myös syvä tunneluottamus, jo-

ka on ihan eri asia, Ritva ker-

too ja selventää. -Tunneluotta-

mus on sitä, että ihan kaikesta

voi ja uskaltaa puhua toiselle.

Aviopareillahan on joskus asi-

oita, joiden käsittely aiheuttaa

riitaa ja eripuraa. Toinen ei ole

tyytyväinen johonkin asiaan ja

sen nostamisesta esiin toinen

loukkaantuu ja siinä sitä taas

ollaan ja päätetään, että ei täs-

tä kannata puhua, kun siitä tu-

lee vain riitaa. -Tulkintamme

puolison ilmeistä, eleistä ja sa-

noista ovat useimmiten vää-

riä, joten siirtyminen luullun

ymmärtämisestä kuullun ym-

märtämiseen on tärkeää, Juk-

ka lisää. Ritva ja Jukka mietti-

vät, että jo ensimmäinen ker-

ta avioliittoleirillä opetti hei-

tä molempia näkemään omat

virheensä. -Toista ei voi muut-

taa, mutta itseään voi. Ja sil-

lä keinolla yleensä toinenkin

muuttuu, Ritva tietää. -Lähei-

nen suhde on myös helpoiten

haavoittuva ja yleensä avio-

puolisoiden välillä on paljon

väärinkäsityksiä ja lukkoja,

jotka kyllä saadaan selvitettyä

ja avattua oikealla kommuni-

kaatiolla, Jukka jatkaa.

”Yli puolet avioeroista

on turhia”

Ritvalla ja Jukalla on neljä ai-

kuista lasta. -Avioliittomme

uusi alku ensimmäisen leirin

jälkeen oli niin vaikuttava, et-

tä vanhin poikammekin meni

leirille avioiduttuaan ja toimii

vaimonsa kanssa nyt ryhmän-

vetäjinä. Myös nuorempi poi-

ka on käynyt leirin puolison-

sa kanssa, mutta tyttäret eivät

ole vielä aviossa, Jukka kertoo.

Ritva ja Jukka vetävät Huit-

tisissa myös yhteiskristillistä

aviopariryhmää. Se kokoon-

tuu muutaman kerran vuo-

dessa.

Pieksämäen jokakesäinen

avioliittoleiri on Laamasil-

le edelleen jonkinlainen vuo-

den kohokohta. -Nuorten pa-

rien määrä on kasvanut vuo-

si vuodelta, mutta mukana on

myös jopa 80-vuotiaita paris-

kuntia. Toiset parit ovat onnel-

lisia, jotkut melko onnellisia ja

toiset jopa avioeron partaalla

• Heikki Ranssi

Määrätietoisuutta

avioliiton hoitoon

id

en tapojen

Ritvan ja Jukan vinkkejä:

•

Kerro ja osoita puolisollesi päivittäin, että rakastat ja

kunnioitat häntä.

•

Pyydä ja anna anteeksi. Anteeksi antaminen voi joskus

olla vaikeampaa kuin pyytäminen.

•

Älä aloita sanomalla ”Sinä et koskaan...”, vaan ”Minus-

ta tuntuu....”.

•

Opi näkemään omat virheesi ja myöntämään ne.

•

Älä pidä mykkäkoulua.

•

Älä oleta, että toinen ymmärtää sinua ilman sanoja. Pu-

hu ja kuuntele.

Perhebarometrin

tuloksia

Iso joukko suomalaisia kokee parisuhteensa onnelliseksi.

Väestöliiton perhebarometrin mukaan neljä viidestä pitää

parisuhdettaan vähintään melko onnellisena. Hyvin on-

nettomaksi parisuhteensa kokee pari prosenttia.

Kaksi kolmasosaa vastaajista pitää uskollista parisuh-

detta parhaana tapana elää.

Tutkimuksen mukaan pitkä liitto tai eläkkeelle jäämi-

nen eivät laimenna merkittävästi parisuhdeonnea.

Tutkija Osmo Kontulan mukaan yhdeksi onnellisuu-

den tärkeäksi kriteeriksi koetaan luottamus puolisoon ja

hänen uskollisuuteensa. Uskollisuuden merkitys on Kon-

tulan mielestä vain korostunut 30 vuoden aikana.

Parisuhteen onnen säilymistä auttavat myös kommuni-

kaatiokyvyt sekä kon!iktien ratkaisutaidot. Sen sijaan ra-

ha ei kohenna parin onnea, jos vain heidän perustoimeen-

tulonsa on kunnossa.

Ritva ja Jukka Laamasen hääkuva vuodelta 1975.

Ritva ja Jukka tietävät, että avioliittoa pitää hoitaa joka päivä. -Eihän tuo orkideakaan

kuki ilman hoitoa, Jukka muistuttaa.

Keskustelutuokiomme aikana Ritvan käsi hakeutuu vä-

hän väliä Jukan käteen, tai toisinpäin.

”

Leiri tarjoaa

työkalut

ja ohjeet,

mutta niiden

käyttö

on parin

vastuulla.

ja he tulevat leirille viimeisenä

oljenkortenaan, Jukka selvit-

tää. Hänen mukaansa yli puo-

let avioeroista on turhia, sillä

moni suhdetta hiertävä risti-

riita olisi hoidettavissa hyvin

pienelläkin työllä. -Muka-

na on ollut myös pariskuntia,

jotka ovat jo eronneet, mutta

päättäneet vielä tulla yhdessä

leirille. Yhdessä tukipariensa

kanssa moni tällainenkin pa-

riskunta on löytänyt uudel-

leen kadottamaksi luuleman-

sa rakkauden, Ritva iloitsee.

Jukka muistuttaa, että avioliit-

toleiri tarjoaa työkalut ja oh-

jeet onnellisempaan yhteiselä-

mään, mutta niiden käyttö on

tietenkin avioparin vastuul-

la. -Avioliitto voi olla taivas,

helvetti tai kaikkea siltä välil-

tä, Jukka miettii ja koppaa Rit-

vansa hellään halaukseen.

Page 19 - Alueviesti_51_2009