17
Keskiviikko helmikuun 3. 2010
Ensimmäistä kaksosten päivää vietettiin eilen
Samasta muotista valetut
Marianna Langenoja
Eilen vietettiin ensimmäistä
kertaa vuosittaista kaksosten
päivää. Päivän avulla halutaan
tuoda esille, että kaksosuus on
sisarussuhde, jossa sisarukset
ovat usein toisilleen erityisen
läheisiä. He eivät kuitenkaan
ole toistensa klooneja. Keskuu-
dessamme vaeltaa paljon ihania
kaksosia, ja juhlan kunniak-
si päätimme esitellä heistä pari.
Joonas ja Elias tutkivat
maailmaa yhdessä
-Lastenhoito on meidän per-
heessä liukuhihnatyötä. He-
ti kun on yhden vaipan vaih-
tanut, täytyy vaihtaa toinen-
kin, huittislainen kaksosten
isä Jarkko Rekikoski nauraa.
Hänelle ja äiti Elina Punkil-
le syntyi 9,5 kuukautta sitten
kaksi potraa poikaa kolmen
minuutin väliajalla. –Synnyt-
tämisen suhteen kaksi meni
melkein siinä missä yksikin,
mutta hoitamisen suhteen ei
todellakaan, äiti toteaa. Eten-
kin ulkoilemaan lähtö on han-
kalaa: aluksi täytyy päättää,
kumman pojista pukee ensin.
Sillä aikaa kun pukee seuraa-
vaa, toinen on ehtinyt jo ottaa
vaatteet pois päältään. Tup-
lavaunujen kanssa ei ole aina
helppo liikkua kaupan ahtail-
la käytävillä, eivätkä ne vält-
tämättä mahdu edes kaikkiin
liukuportaisiin.
Arkeen tuo vauhtia myös
se, että sekä ensin syntynyt
Joonas että veljistä pienem-
pi Elias ovat vanhempien mu-
kaan pahanteossa aina kun
mahdollista. Molemmat ovat
todella vilkkaita ja reippaita.
Pojilla on tapana myös härnä-
tä toisiaan. Toinen veljeksistä
saattaa alkaa itkeä ihan vaan
sen vuoksi, että toinenkin
aloittaisi. Kun toinen viimein
saa porun väännettyä, ensim-
mäinen lopettaa. Molemmat
pojista rakastavat vauvauintia
ja haluavat leikkiä aina juu-
ri sillä lelulla, joka on toisella
kädessä.
Kuusi viikkoa etuajassa
Vaikka pojat
näyttävät
täysin
identtisiltä, ja heidän leikkin-
sä ovat samanlaisia, ovat he
kuitenkin eriluonteisia.
Vanhemmat ovat huoman-
neet, että siinä missä Joonas
kulkee edellä, tulee Elias pe-
rässä.
Joonas saattaa vain istua ja
ihmetellä maailmaa, kun Eli-
as taas turhautuu, jos hän jou-
tuu liian pitkään olemaan pai-
kallaan.
Usein vanhemmatkin tun-
nistavat poikansa pelkästään
sen perusteella, miten he käyt-
täytyvät.
–Joonas on ihmettelijä.
Hän konttaa pitkin taloa ja
tutkii paikkoja. Elias menee
joko perässä tai touhuaa jotain
muuta. Olemme huomanneet
jo nyt, että näistä kahdesta on
todella paljon seuraa toisil-
leen. Kun toinen oppii jotain,
on toisellakin kova into oppia
sama asia.
-Kun Elina sai tietää ole-
vansa raskaana, vitsailim-
me, että ihan varmaan tulee
kaksoset, perheen isä muiste-
lee. Ensimmäisen ultran tulos
ei siis ollut yllättävä.
–Molempien suvuissa on
paljon kaksosia. Siksi ajat-
telimme, että kyllä varmaan
meillekin tulee, vanhemmat
sanovat.
Pojat syntyivät pitkäperjan-
taiaamuna kuusi viikkoa etu-
ajassa. Yleensä kaksosilla on-
kin taipumus syntyä hiukan
etuajassa, mutta ei vielä ihan
kaksikiloisina, kuten Joonas
ja Elias.
–Nyt kun pojat kerran ovat
terveitä, olen onnellinen, että
he syntyivät niin aikaisin. Oli-
si ollut todella raskasta kantaa
kahta lasta paljon pidempään,
äiti miettii.
Huittisten kaksoset
kohtaavat säännöllisesti
Pariskunta uskoo saavansa
voimaa arkeen äskettäin
aloitetuista tapaami-
sista, joissa Huit-
tisissa parin viimevuoden ai-
kana syntyneet kaksoset ja
heidän perheensä kohtaavat.
Rinkiin kuuluu yhteensä
kahdeksan perhettä. Vanhim-
mat kaksosista ovat 2,5-vuo-
tiaita, nuorimmat vastasynty-
neitä.
–Idea tuli Lindroosin Ai-
jalta terveyskeskuksesta. Hän
ajatteli, että tällainen tukiver-
kosto voisi auttaa kaksosten
vanhempia. Äiti Anni Tormas
on jatkanut kerhoideaa eteen-
päin. Ensimmäisen kerran ta-
pasimme täällä meidän koto-
namme, Elina kertoo.
Hänen mielestään on hie-
noa saada vaihtaa kokemuk-
sia samassa tilanteessa olevien
vanhempien kanssa.
–On hyvä, että lapsetkin
kohtaavat toisiaan. Nuo kak-
si ovat tottuneet touhuamaan
vaan yhdessä.
–Tapaamisissa he pääse-
vät leikkimään mui-
denkin kaksosten
kanssa.
Jaakko ja Johannes
vaihtelivat nuorina
jopa passejaan
Jaakko Kariniemen ajokor-
tissa on kaksosveli Johan-
neksen kuva. Johanneksen
ajokortista löytyy tietysti
Jaakon kuva.
Huittislaiset pojat päätti-
vät nuorina testailla, menee-
kö kuvien vaihto virkavallalta
läpi. Ja kyllä vaan meni.
Miehet ovat aikoinaan
useaan kertaan myös ylittä-
neet rajan toistensa passeilla.
Joskus Johannes sai hom-
mattua Jaakolle jopa viisu-
min veljen tietämättä asiasta.
Se onnistui yksinkertaisesti
esittämällä Jaakkoa.
– Johannes on joskus nos-
tanut rahaa tililtäni pankis-
sa. Ei se minua haittaa, kos-
ka luotamme toisimme niin
sataprosenttisesti. Silloinkin
Johannes vain auttoi minua,
kun en ehtinyt itse käymään
asioilla, Jaakko kertoo.
Miehiä harmittaa, etteivät
he näytä enää niin saman-
laisilta kuin nuorina, jolloin
olivat täysin identtisiä. Kym-
menen vuotta sitten otetuis-
ta kuvista miehet eivät edes
tunnista kumpi on kumpi.
–Tuossa olen minä ja tuos-
sa on Jaakko. En muuten tun-
nistaisi itseäni, mutta muis-
tan omistaneeni tuollaisen
paidan, Johannes kertoo työ-
pisteeltä löytyvästä valoku-
vasta.
–Nuoruudessa oli niin
helppoa, kun pystyimme
hoitamaan toistemme asi-
oita. Iän myötä piirteemme
ovat alkaneet erota toisistaan,
eikä mikä vain mene enää lä-
pi, miehet harmittelevat pilke
silmäkulmassa.
Veljessä ärsyttää
monikin asia
Joonas ja Johannes tekivät kou-
lun kokeissa aina samat virheet
ja saivat samat numerot todis-
tuksiinsa. He ovat aina harras-
taneet samoja asioita, nukku-
neet armeijassa samassa tuvas-
sa, ja heillä on aina ollut samat
heikkoudet ja vahvuudet.
Nykyisin miehet tekevät
samoja töitäkin isän firmassa.
Molemmat kuvailevat toisiaan
rauhallisiksi ja idearikkaiksi.
He eivät keksi yhtäkään asiaa,
jossa olisivat erilaisia. Ainoas-
taan Johannes julistautuu vä-
hän huolellisemmaksi.
Samankaltaisuus ei sil-
ti merkitse riidattomuutta.
Jaakko myöntää, että veljessä
ärsyttää toisinaan monikin
asia: –Silloin kun ärsyttää, on
aika katsoa peiliin, koska to-
dennäköisesti se sama piirre
löytyy myös minusta.
Johannes taas kuittaa, että
toisinaan veljessä ärsyttävin-
tä on ääretön rauhallisuus.
Inhottavinta on myöntää, et-
tä itse on ihan samanlainen.
Tyttöystävätkin ovat
välillä sekoittaneet
Vaikka miehet ovatkin sa-
masta muotista valettuja, he
kokevat silti itsensä yksilöinä.
Kumpi olikaan kumpi? Joonaksella taitaa olla tänään vihreä paita ja Eliaksella sininen. Vai oliko se
sittenkin toisin päin?
Huittislaiset Kariniemen kaksoset työskentelevät samassa firmassa ja harrastavat samoja asioita. Koulun kokeis-
sa he tekivät aina samat virheet ja saivat samat numerot todistuksiinsa.
Äiti Elina Punki ja isä Jarkko Rekikoski vitsailivat raskauden alkuaikoina, että ihan varmasti tulee
kaksoset. Ultran tulos ei siis pariskuntaa yllättänyt.
Toinen veljeksistä saattaa
alkaa itkeä ihan vaan sen vuoksi,
että toinenkin aloittaisi.
Kymmenen vuotta sitten
otetuista kuvista miehet eivät
edes tunnista, kumpi on kumpi.
–Kyllä me olemme kak-
si eri ihmistä. Uudet tuttavat
usein kummastelevat, miten
voimme olla niin samanlaisia.
Totta kai me olemme. Se on
luonnollista. Olemme eläneet
yhdessä aina. Olemme työka-
vereita, joten tapaamme joka
päivä. Emme ole koskaan ol-
leet pitkää aikaa erossa toisis-
tamme. Miten siis voisimme
olla erilaisia? Olemme kasva-
neet yhdessä. Eikä se tarkoita
sitä, ettemmekö pystyisi ole-
maan erossa.
Vaikka miehillä on sama
maku niin vaatteiden kuin
kavereidenkin suhteen, ovat
naiskuviot sentään pysyneet
erillään.
Joskus tyttöystävät ovat
sekoilleet veljesten suhteen,
mutta miehet eivät halua pu-
hua siitä sen enempää. Jo-
hanneksella on tällä hetkellä
yksi lapsi, ja Jaakko on nai-
misissa.
Vain muutama päivä sitten
28 vuotta täyttäneet veljekset
iloitsevat kaksosten päivästä
ja lupaavat viettää sitä. Aina-
kin Jaakolle vuoden alku tuo
mukanaan tästä lähtien mo-
nia juhlia, sillä hääpäiväkin
osuu sopivasti samaan ryt-
äkkään.
1...,7,8,9,10,11,12,13,14,15,16 18,19,20,21,22,23,24,25,26,27,...32