Page 16 - Alueviesti_29_2005

Torstai heinäkuun 21. 2005 16
Keskikesällä pihoja värittä-
vät heinäkuun nimikkokasvit,
kuninkaanangervo ja perhoan-
gervo. Samankaltaisesta ni-
mestään huolimatta kasvit ovat
hyvin erilaisia. Kuninkaanan-
gervo on tiheäkasvuinen pen-
sas, jonka purppuranpunaiset
kukat hallitsevat majesteetti-
sesti kasvupaikkaansa. Siro
valkokukkainen perhoangervo
sen sijaan istutetaan usein ke-
ventämään pihan pensas- ja
kukkaryhmiä.
Kuninkaanangervo on uu-
dehko tulokas suomalaisissa
puutarhoissa. Se on kuitenkin
jo lyhyessä ajassa todettu hy-
vin käyttökelpoiseksi ja terve-
tulleeksi. Matalahko, noin met-
rin korkuiseksi kasvava pen-
sas peittää hyvin kasvualustan-
sa. Se menestyy monenlaisilla
paikoilla ja viihtyy sekä kui-
vassa että kosteassa maassa.
Kasvupaikka voi olla yhtä hy-
vin osittain varjoinen kuin au-
rinkoinenkin.
Kuninkaanangervo ’Kruu-
nu’ (Spiraea x watsoniana)
Heinäkuussa hehkuvat angervot
kuuluu FinE-kasveihin. Tun-
nus myönnetään kasville, joka
on havaittu hyväksi joko pit-
kän viljelykokemuksen tai tut-
kimusten perusteella.
’Kruunu’ alkaa kukkia Ete-
lä-Suomessa heinäkuun alku-
puolella. Kukinta kestää usein
toista kuukautta. Lyhyt, kartio-
mainen kukinto on purppuran-
punainen. Eloisan vihreä leh-
distö puhkeaa varhain kevääl-
lä. Pensas kasvattaa runsaasti
juurivesoja ja leviää nopeasti.
Taimia neliömetrin alalle tar-
vitaan keskimäärin neljä.
Unohdetun
perhoangervon
uusi elämä
Perhoangervo (Gillenia tri-
foliata) kuuluu välillä lähes
unohdettuihin,muttauudelleen
arvoonsa nousseisiin perinne-
kasveihin. Tätä jälleen muo-
dikasta ”mummon perennaa”
tapaa nykyisin yhä useammas-
sa kukkaryhmässä.
Perhoangervo on on siro
kuin tuulen henkäys kukkia,
lehtiä ja ohuita varsia myöten.
Verson latvassa sijaitsee moni-
haarainen, ilmavakukinto.Per-
hoangervokukkiinoinkuukau-
den verran keskikesällä.Valoi-
silla paikoilla kukinta alkaa jo
kesäkuun puolella.
Rento kasvutapa tekee per-
hoangervosta kauniin pensas-
japerennaryhmien täydentäjän.
Kasvutapa korostuu, kun sitä
istutetaan jäykän pystyversois-
ten ja pallomaisten kasvien
seuraan. Tummahkot, kolmi-
lehdykkäiset lehdet muuttuvat
syksylläkirkkaanpunaisiksi tai
viininpunaisiksi.
Perhoangervo viihtyy sekä
auringossa että puolivarjossa.
Valkoiset kukat erottuvat hy-
vin hämyssä. Maan tulisi olla
hikevä ja keski- tai runsasra-
vinteinen. Lajista tulee hyväs-
sä multamaassa vajaan metrin
korkea. Taimet istutetaan 40
sentin välein, eli neliömetrille
tulee kuusi kasvia.
Kuukauden kasvit nimeää
Taimistoviljelijät ry. Jokaisel-
le kasvukauden kuukaudelle
valitaan omat nimikkokasvin-
sa, yksi puuvartinen ja yksi
monivuotinen kukkakasvi eli
perenna. Kuukauden kasvien
valinnalla tuodaan esille käyt-
tökelpoisia, meillä hyvin viih-
tyviä ja kauniita kasveja. Sa-
malla muistutetaan, että mo-
nivuotisia taimia voi istuttaa
koko kesän maan sulamisesta
sen jäätymiseen saakka.
Kuninkaanangervo ’Kruunu’ alkaa kukkia Etelä-Suomessa heinäkuun alkupuolella. Kukin-
ta kestää usein toista kuukautta. Lyhyt, kartiomainen kukinto on purppuranpunainen.
Perhoangervo on on siro kuin tuulen henkäys kukkia, lehtiä ja ohuita varsia myöten. Verson latvassa sijaitsee monihaa-
rainen, ilmava kukinto.
Naistenviikon kukka-
juhla on jälleen tulossa
muotiin, kun vanhat ni-
met ovat nousseet uu-
teen kukoistukseen ja
monet uudet nimiversi-
ot sijoittuvat vanhojen
tuttujen kanssa samoil-
le naistenviikon päivil-
le. Niin uusiin, vanhoi-
hin kuin uusvanhoihin-
kin nimiin sopii yhtälail-
la nyt muodissa oleva
pyöreä ja matala kimp-
pu.
Heinäkuun 18. päiväna
alkanut naistenviikko on
todellinen juhlaviikko,
sillä sen aikana juhlitaan
sekä vanhojen tuttujen ni-
mien nimipäiviä, että al-
manakkaan vasta viime
vuosina ilmestyneitä ni-
miä. Viikon päivänsanka-
reina ovat esimerkiksi
Riikka, Reeta, Sari, Saa-
ra, Marjatta ja Marketta,
Johanna, Jenni, Leena,
Kirsti, Kirsi ja Tiina.Vuodesta 1920 lähtien
naistenpäiväviikon suo-
sikkinimiä on annettu lä-
hes 660 000 kertaa, kut-
sumanimeksi tai muiksi
etunimiksi. Teoreettisesti
laskettuna siis jopa kol-
masosalla naisista on juh-
linnan aihetta naistenvii-
kon aikaan.
Naistenviikon kimpus-
sa on tuhtina tukena ruu-
sua, gerberaa tai muita jä-
mäköitä kukkia ja lisuk-
keena erilaisia hennompia
Naisten kesäkimppu
on runsas ja pyöreä
kesäkukkijoita. Kesä-
kimppu saa olla iloisen
kirjava ja kukkaniittymäi-
sen runsas. Kimppua ke-
hystää yhdestä tai useam-
masta leikkovihreälajista
koostettu kaunis lehti-
mansetti.Kukkapakettiin laite-
taan kosteutta kuljetus-
matkan keston ja sään
mukaan. Kukkakauppias
käärii kukkien seuraksi
usein myös pussillisen
kukkavirkistettä tai vir-
kistetarran. Hellesäällä
kimppu kannattaa pitää
paketissa aina ojentami-
seen saakka, jotta koste-
us säilyisi mahdollisim-
man pitkään.Virkiste liuotetaan
maljakkoveteen ensim-
mäiseksi, ja kukat lisätään
maljakkoon vasta sitten.
Varsiin leikataan aina uu-
det imupinnat terävällä
veitsellä ennen kukkien
laittamista maljakkoon.
Virkistettä sisältävää vettä
ei tarvitse vaihtaa päivit-
täin, sillä puhtaan virkis-
teveden lisääminen tarvit-
taessa riittää. Jos virkis-
tettä ei ole, maljakkovesi
vaihdetaan noin joka toi-
nen päivä ja varsiin lei-
kataan samalla uudet imu-
pinnat. Kesäkimppu kes-
tää pisimpään, kun se pi-
detään poissa kuumim-
masta auringonpaisteesta.
Yöksi kimpun voi vie-
dä vaikkapa viileään etei-
seen.