Page 17 - Alueviesti_49

Torstai joulukuun 8. 2005

17

Vammalassa juhlittiin perinteisin menoin

Jatkoa sivulta 5

Professori Jukka Sarjalan

aloitti juhlapuheensa toteamal-

la, että kun jokakesäinen Vam-

mala-kävijä osallistuu itsenäi-

syyspäivän juhlaan kirjaperin-

teestä rikkaassa kaupungissa,

niin itsestään tulevat mieleen

yhtymäkohdat, joita kirjalla,

kirjallisuudella ja itsenäisyy-

dellä on Suomessa. - Kirjan ja

itsenäisyyden sidonnaisuus on

maassamme ainutlaatuinen,

koska Euroopassa tuskin on

toista maata, missä painettu

sana olisi vaikuttanut itsenäis-

tymiseen niin vahvasti kuin

Suomessa, sanoi hän.

- Suomi kelpaa esimerkiksi

valtiosta, jossa kansallisuusaate

herätettiin henkiin melkein tyh-

jästä ja jossa herätetty patrio-

tismi johti konkreettisiin tulok-

siin. Nationalismin nousu Eu-

roopan "hullun vuoden" 1848

jälkeen sai vallanpitäjät varo-

vaisiksi ja kansalaisten liikkeitä

valvottiin ja rajoitettiin. Suo-

meenkin määrättiin 1850 sen-

suuriasetus, joka salli julkais-

tavaksi vain uskonnollista tai

taloudellista hyötyä tuottavaa

kirjallisuutta. Krimin sodan ja

hallitsijanvaihdoksen jälkeen

poliittinen tilanne hetkiseksi

vapautui ja sensuuriasetuksen

kumoamisen jälkeen maassa

voitiin julkaista - tosin edel-

leen sensuurin valvovan silmän

alla - muutakin kuin uskonnol-

lista tai taloudellista kirjalli-

suutta. Vallanpitäjä ei voinut

aavistaa, mikä vaikutus julkai-

supolitiikan muutoksella lopul-

ta oli.

- Kansallisuusaatteen mu-

kaan valtio ei ole pelkästään

hallinnollinen yksikkö, vaan se

on samalla kulttuurillinen yh-

teisö. Yhteisöä yhdessä pitävä

voima ei ole hallinnollinen

pakkovalta, vaan henkiset si-

teet, jotka syntyvät yhteisistä

historiallisista kosketuksista,

yhteisistä uskomuksista, yhtei-

sestä. mielestä. Autonomian

alkuvaiheen Suomessa ei juu-

ri voinut olla yhteistä mieltä,

koska maa oli harvaan asuttu-

ja yhteyksiä maan eri osien

välillä ollut. Zachris Topelius

kysyikin 1840 -luvulla, onko

Suomella historiaa. Hän vas-

tasi itse siihen kielteisesti, kos-

ka Suomi ei voinut esiintyä his-

toriassa subjektina, toimijana,

sillä se ei ollut muista erotet-

tavissa olevana esiintynyt ker-

taakaan ennen vuotta 1809.

-Suomalaiset tarvitsivat us-

konvahvistusta omasta ainut-

kertaisuudestaan ja luottamusta

siihen, että he voivat tasaver-

taisesti astua kansakuntana

kansakuntien joukkoon. Suo-

malaisten piti lunastaa aseman-

sa sivistyskansojen joukossa.

Tehtävä ei ollut helppo. Kan-

san enemmistönkielistä kauno-

kirjallisuutta oli vähän, suomen

kieltä ei uskottu voitavan käyt-

tää tieteen kielenä, minkä

vuoksi ensimmäinen suomen-

kielinen väitöskirja julkaistiin

vasta 1858, samana vuonna

kuin ensimmäinen suomenkie-

linen oppikoulu aloitti toimin-

tansa. Elias Lönnrotin elämän-

työ, suomalaisten vanhojen

runojen kokoaminen, tuli pe-

lastukseksi. Yksinkertainen

havainto, että muinaissuoma-

lainen mies ja nainen on pys-

tynyt luomaan korkeatasoista

taiderunoutta, osoitti uskotta-

vasti, että suomenkielinen si-

vistys voi ammentaa elinvoi-

mansa omasta kansallisesta

perinteestään.

- Kalevala antoi suomalai-

sille perspektiivin omaan his-

torialliseen muinaisuuteen,

mutta ennen muuta vahvisti

kansan itsetuntoa ja luottamus-

Pääjuhlaa vietettiin lukiolla iltapäivällä sotilaskotisi-

sarten tarjoamien kahvien jälkeen. Avajaissanat esitti Jari

Andersson, joka päätti puheenvuoronsa kirjoittamaansa

runoon:

"Olet seutumme paljolla siunattu maa,

suuri varmaan on huomisen mahti:

kun ei vahvemmat heikkoja tallata saa,

onhan aika jo arvoja tarkistuttaa,

jotta yhtyisi askelten tahti

Jos tahdot, niin varmana tuntea saat,

miten töitäsi siunaus kannattaa,

näistä alttiille tunnoilles taivaat ja maat,

kun on saannokset puhtaat ja ansiokkaat.

Levon rauhaisan aikanaan antaa.

Sydän-Sastamalaa ei voi unhoittaa,

eikä keskusta: kaupunkiamme.

Enää kaltoin ei kohdella uurastajaa,

ja kun toimiva töillensä arvoa saa,

hyvä olla on Vammalassamme."

ta omiin kulttuuria tuottaviin

ja ylläpitäviin kykyihinsä.

Pelkkä tietoisuus kansallisee-

poksen olemassaolosta vaikutti

kansakunnan mielialoihin.

Osmo Ojansivu, Jari Andersson ja Lauri Koski viemässä seppeltervehdystä sankarimuistomerkille.

Veteraanien rivistö.

Professori Jukka Sarjala asetti Rubergin ja Linnan samalle

viivalle: Molemmat puolustavat suomalaista rivisotilasta,

molemmat ivailevat esimiehiä, jotka eivät pysyneet tehtä-

viensä tasalla. Runebergin teos on ensimmäinen tuntemat-

toman sotilaan puolustuspuhe suomalaisessa kirjallisuu-

dessa.

Itsenäisyyspäivänä kunniamerkillä palkittuihin kuuluu myös

Kari Oksanen, joka tässä saattaa lippulinnaan kuulunutta

SAK:n Vammalan seudun paikallisosaston lippua.

Olaus -kvartetti.

Seppeleet lähetettiin kirkon portailta muistomerkeille.

Jatkuu sivulla 20

Page 17 - Alueviesti_49_2005