Page 9 - Alueviesti_08_2007
Basic HTML Version
9
Keskiviikko helmikuun 21. 2007
image:
LUE
ALUEVIESTI
VERKOSSA!
Vammalalainen
Virpi
Saha on tehnyt lähetystyö-
tä 90-luvun alusta saakka.
Kesällä hän palasi kuusi
vuotta kestäneeltä pestiltä
Pohjois-Afrikasta ja Etelä-
Espanjasta. Nyt käynnissä
on pakollinen ”Kela-vuo-
si” kotimaassa, ettei Suo-
men sosiaaliturva häviä.
Virpi Saha on kiitollinen van-
hemmilleen Onni ja Hilkka
Sahalle, jotka veivät häntä jo
pienenä kirkkoon ja pyhä-
kouluun. -Nuorena minulla
oli etsikkoaika. Kun sitten
pääsin 19-vuotiaana ylioppi-
laaksi, menin kesällä hengel-
liseen tilaisuuteen. Siellä tein
tietoisen päätöksen omistaa
elämäni Jeesukselle, Virpi
kertoo. -Olin aina arvostanut
uskonasioita, mutta minul-
ta puuttui pelastusvarmuus.
Aika pian päätökseni jälkeen
sainkin lähetyskutsun. Vir-
pi siunattiin -85 Vammalan
helluntaiseurakunnan työn-
tekijäksi. Seuraavat yhdeksän
vuotta olivat valmistusvaihet-
ta ensimmäistä lähetysmatkaa
silmälläpitäen. Vuonna -94
hän lähti Uruguayhin, ja viet-
ti siellä yhden työkauden eli
neljä vuotta.
Virpi Sahan mukaan lä-
hetystyöntekijän
arki
on
ihmisten
kohtaamista
ja
palvelemista ruohonjuurita-
solla. Hengellisen sanoman
eteenpäinvieminen tapahtuu
maassa maan tavalla. Esimer-
kiksi Uruguayssa voi järjestää
erilaisia tapahtumia ja julistaa
vapaasti. -Marokossa työmme
taas on enemmän sosiaalista
avustustyötä. Teki työtä mis-
sä päin tahansa, tärkeintä on
sisäinen kutsu. -Ilman sitä ei
jaksaisi. Ensin voi olla alku-
huuma, mutta aina sen jäl-
keen tulee eteen arki. Virpi
korostaa ”työnantajan” merki-
tystä. -Pitää muistaa, että työ
on Jumalan. Hän haluaa siitä
viimeisen kunnian itselleen.
Kotiseurakunnan
oma plikka
Normaalisti lähetystyönteki-
jän työkausi kestää 4-5 vuotta.
Paitsi että Kela määrää työn-
tekijän piipahtamaan välillä
Suomessa, niin ohjaavat te-
kemään myös helluntaiseu-
rakunta ja sen lähetysjärjestö
FIDA. -Pitää muistaa, että me
lähetitkin olemme ihan taval-
lisia ihmisiä, jotka tarvitsevat
henkistä huoltoa. On ihana
tulla välillä katsomaan per-
hettä, ystäviä ja lähettäjäseu-
rakuntaa. Kentällä Virpi hoi-
taa itseään lenkkeilemällä ja
purkamalla ajatuksiaan päivä-
kirjaan. -Kirje tai kortti Suo-
mesta juuri oikealla hetkellä
auttaa sekin. Yhteydenpito
on helpottunut huomattavas-
ti sitten vuoden -94. Silloin
sähköposti ja kännykät olivat
vielä harvinaisuutta. Puhe-
lutkin maksoivat 13 markkaa
minuutilta, Virpi kertoo. Kul-
lanarvoinen on myös lähettä-
jän merkitys. -Minulla on iha-
na yhteys kotiseurakuntaan.
Olen koko ajan saanut tuntea
olevani heidän plikkansa,
Virpi nauraa. Hän kuvailee
yhteyttä käsillä, jotka liitetään
ristiin. Ne ovat yhtä.
Virpinmukaan lähetystyön
mahdollisuudet ovat moni-
naistuneet vuosien varrella.
-Nykyään on monia erilaisia
mahdollisuuksia, kuten lyhyt-
aikaista aktiotyötä tai projek-
tityötä. Ennen lähetystyö oli
sitä, että lähdettiin maailmalle
viideksi vuodeksi, tultiin Suo-
meen ja palattiin taas vuoden
päästä samaan paikkaan ta-
kaisin.
Virpi on omien sanojen-
sa mukaan lähdössä jälleen
kentälle, kunhan Kela-vuosi
tulee täyteen, ja kaikki muut
lähtöön liittyvät asiat on saatu
hoidettua. Lähtöhän on aina
iso prosessi.
Jokaisella
on varjelus
Virpi tekee lähetystyötä FIDA:
n valitsemassa kohteessa yh-
dessä tiimin kanssa. Tiimiin
on kuulunut viime vuosina
kolme suomalaista lähettiä, lä-
hetystyöntekijäharjoittelijoita
ja vapaaehtoistyöntekijöitä.
-On hienoa olla harjoittelijoi-
den rinnalla opastamassa hei-
tä. Nuorilta oppii niin paljon.
Me lähetit voimme sokeutua
asioille, on hienoa kuinka
nuoret kiinnittävät asioihin
erilailla huomiota. Kun Vir-
pi itse lähti lähetystyöhön, ei
ollu samanlaista harjoittelu-
mahdolisuutta.
-Harjoitte-
lu on hieno asia. Silloin saa
nähdä, mitä hintaa pitää työs-
tään maksaa. On arvokasta
nähdä, kuinka nuorten kutsu
vahvistuu. Yhtä arvokasta on
tietenkin se, jos huomaa ettei
lähetystyö olekaan oma juttu.
Virpin mukaan nuorilta vaa-
ditaan avoimuutta. -Sitä, että
uskaltaa heittäytyä siihen joh-
datukseen, jonka on saanut.
Ei Jumala kysy oletko lahja-
kas. Kaikki riippuu sydämen
asenteesta, siitä kuinka koh-
taa asiat. Ilman muuntautu-
miskykyä tai liian itsekkäällä
asenteella ei pärjää.
Monelle nuorelle suurin
kauhistus lähetystyössä ovat
kulttuurierot.
-Marokossa
et saa katsoa keskustellessa
silmiin, eikä illalla saa kul-
kea yksin. Taksia vinkatessa
kädenkin pitää heilua tietyl-
lä tavalla, Virpi kertoo. Hän
myöntää joutuneensa kentällä
epämiellyttäviinkin tilantei-
siin, mutta paikalle on aina
osunut suojelusenkeli. -Sellai-
sella hetkellä on huomannut,
kuinka meillä jokaisella on
varjelus. Ei se tarkoita sitä,
että enkeli liihottaa siipineen
paikalle, mutta jotenkin ti-
lanne on aina rauennut jollain
käsittämättömällä tavalla.
Yksikin
on tärkeä
Lähetystyö mielletään usein
kiihkeäksi saarnaamiseksi ja
käännyttämiseksi. Virpi Sa-
han mukaan ketään ei kui-
tenkaan niin sanotusti lyödä
Raamatulla päähän. -Espan-
jan puolella rasismi on voi-
makasta
maahanmuuttajia
kohtaan. Meillä on siellä silta
maahanmuuttajien sydämiin,
olemmehan itsekin ulkomaa-
laisia. Sitä kautta saamme
sauman ja mahdollisuuden
osoittaa Jumalan rakkautta.
Virpin mukaan Pohjois-Af-
rikassa ihmisten luottamus
pitää ansaita hiljalleen. -Pitää
osoittaa, että sanat ja teot pu-
huvat puolestaan. Heissä istuu
usein vahvana ennakkoluulot
valkoisia kohtaan. -Pitää vaan
elää aitona ihmisten keskellä,
rukoilla ja siunata, Virpi hy-
myilee.
Pauliina Parto
Vuoden 2006 lopussa
Suomen evankelis-lu-
terilaiseen
kirkkoon
kuului 82,4 prosenttia
suomalaisista eli yh-
teensä 4 348 442 hen-
keä. Vuotta aiemmin
kirkkoon kuuluvia oli
83,1 prosenttia. Kir-
kon jäsenmäärä väheni
vuodessa 17 813 hen-
keä.
Sekä kirkosta eroaminen
että kirkkoon liittyminen
lisääntyivät. Kirkosta ero-
si vuonna 2006 kaikkiaan
34 952 henkeä, missä on
kasvua edelliseen vuoteen
oli 5,8 prosenttia. Kirkos-
ta eronneiden lukumäärä
vastaa 0,8 prosenttia kir-
kon jäsenistä. Kirkkoon
liittyi 10 116 henkeä. Kas-
vua edelliseen vuoteen oli
5,8 prosenttia.
Kyseessä ovat tarkentu-
neet tiedot, jotka on koot-
tu seurakunnista. Vuoden-
vaihteessa tiedotettuihin
Väestörekisterikeskuksen
antamiinennakkotietoihin
verrattuna kirkkoon liitty-
neiden määrä on vähen-
tynyt ja kirkosta eronnei-
den määrä on lisääntynyt.
Väestörekisterikeskuksen
ennakkotietojen mukaan
vuonna 2006 kirkosta olisi
eronnut 33 823 henkeä ja
kirkkoon liittynyt 10 700
henkeä.
Yli 80 prosenttia
lapsista kastetaan
Kastettujen lasten määrä
lisääntyi hieman. Vuon-
na 2006 Suomessa synty-
neistä lapsista luterilaisen
kirkon jäseniksi kastettiin
ennakkotietojen mukaan
yhteensä 49 527 lasta. Kas-
tettujen osuus syntyneistä
oli 84,1 prosenttia, missä
on laskua edellisestä vuo-
desta 1,6 prosenttiyksik-
köä. Vuonna 2006 kirkon
jäsenistä kuoli 41 288.
Muuttoliike oli edelleen
hyvin vilkasta. Seurakun-
nasta toiseen muutti yli
330 000 henkeä.
Kirkkoon
liittyminen lisääntyi
pääkaupunkiseudulla
Myös
seurakunnittaiset
väestötiedot ovat tarken-
tuneet
vuodenvaihteen
tietoihin verrattuna.
Tarkentuneiden tieto-
jen mukaan suhteellisesti
eniten kirkosta erottiin
Helsingin,
Espoon
ja
Tampereen hiippakuntien
alueella ja vähiten Por-
voon, Lapuan ja Kuopion
hiippakunnissa. Kirkosta
eroaminen lisääntyi vuon-
na 2006 suurista kaupun-
geista eniten Porvoossa
(+29 %), Hyvinkäällä (+28
%), Jyväskylässä (+24 %) ja
Turussa (+23 %). Kirkosta
eronneiden määrä kään-
tyi puolestaan laskuun
Kotkassa (-14 %), Kuopi-
ossa (-7 %) ja Mikkelissä
(-6 %). Myös Helsingissä
ja Tampereella kirkosta
eronneita oli vähemmän
kuin edellisenä vuonna.
Kirkkoon liittyminen
lisääntyi erityisesti Kot-
kassa (+53 %), Mikkelissä
(+47 %), Seinäjoella (+40
%), Kokkolassa (+40 %)
ja Jyväskylässä (+32 %).
Kirkkoon
liittyminen
lisääntyi myös kaikis-
sa
pääkaupunkiseudun
seurakuntayhtymissä:
Helsingissä 7 prosenttia,
Espoossa 13 prosenttia ja
Vantaalla kahdeksan pro-
senttia. Myös Tampereel-
la kirkkoon liittyneitä oli
edellisvuotta enemmän.
Kirkosta
eronneista
miehiä oli yli puolet eli
57 prosenttia, kun taas
kirkkoon liittyneissä nai-
set muodostivat hienoisen
enemmistön (51 %).
Avioliitoista yli 60
prosenttia vihitään
kirkollisesti
Evankelis-luterilaisia kir-
kollisia vihkimisiä oli
vuonna 2006 yhteensä
17 237. Niistä avioliitois-
ta, joissa ainakin toinen
puolisoista kuuluu luteri-
laiseen kirkkoon, vihittiin
kirkollisesti 67 prosenttia.
Kaikista Suomessa vuonna
2006 solmituista aviolii-
toista luterilaisten kirkol-
listen vihkimisten osuus
oli ennakkotietojen mu-
kaan 61 prosenttia (63 %
vuonna 2005). Lisäksi 773
avioliittoa sai kirkollisen
siunaamisen.
Virpi Saha
Sisäinen varmuus
lähetyskutsusta
on tärkeä
Virpi Saha sanoo, että lähetystyössä yksikin on tärkeä. -Kaikkia ei voi auttaa, mutta
jos edes jotakuta, niin se on jo paljon.
Suomalaista 82,4 %
kuuluu kirkkoon
