Page 13 - Alueviesti_08

13

Keskiviikko helmikuun 21. 2007

Tyrvään vanha kirkko on rakas kohde, kun puhutaan rakennuksista. Maisemista mie-

leinen on vaikka Pirunvuoren ympäristö.

PerinteistäVironitsenäisyys-

juhlaalauantaina Huittisissa

Lauttakylän koulun juhlasa-

lissa, joka oli ääriäänmyöten

täynnä Viron ystäviä.

Juhla aloitettiin Viron kansal-

lislaululla. Tervehdyspuheen

piti Huittisten Seudun Suo-

mi-Viro-Seuran puheenjoh-

taja Liisa Ruha, joka lausui

ilonsa siitä, että Viron itse-

näisyysjuhla on jälleen kerran

koonnut salin täydeltä Viron

uutta itsenäisyyttä juhlivia

huittislaisia.

Keilan kulttuuritalon poi-

kakuoro esiintyi Susan Lahe-

salun johdolla, ja tanssiryhmä

Sammun Känki esitti unkari-

laisia tansseja. Juhlassa esitet-

tiin myös tervehdyksiä, joita

esittivät mm. Huittisten kau-

punginvaltuuston puheenjoh-

taja Lasse Luoto, Keilan kau-

punginjohtaja Tanel Möistus,

Huittisten seurakunnan kirk-

koherra Simo Laitila ja Keilan

ystävyyskaupunkien seuran

puolesta Anna Ustav. Huittis-

ten vs. kaupunginjohtaja Juk-

ka-Pekka Ujula esitti kiitokset

myös Huittisten kaupungin

puolesta virolaisille esiinty-

jille, jotka saapuivat lahden

takaa juhlistamaan Viron

itsenäisyyttä.

Tanssiryhmä

Vabaljak Viljandista esiintyi

juhlayleisölle esittäen reippai-

ta virolaisia tansseja.

Kirjailija-toimittaja Kulle

Raig piti Kekkonen ja Viro

-esitelmän, ja erikoisesti va-

lotti Kekkosen v. 1964 Viroon

tekemään matkaa, jolloin

presidenttimme sai loistavan

vastaanoton veljeskansan kes-

kuudessa. Esitystä täydensi

harvinainen !limesitys tuolta

kuuluisalta matkalta.

Viron itsenäisyysjuhla jat-

kui sunnuntaina jumalanpal-

veluksella Huittisten kirkossa,

jossa saarnasi kappalainen

Seija Lähteenmäki. Myös Kei-

lan kulttuuritalon poikakuoro

esiintyi kirkossa. Arvokkaan

ja mieliinpainuvan juhlan jär-

jestelyistä vastasivat Huittis-

ten kaupunki ja seurakunta,

sekä Huittisten Seudun Suo-

mi-Viro-Seura ry.

Teksti ja kuvat:

Paavo Punkari

Tyrvään käsi- ja taideteol-

lisuusoppilaitoksen eläk-

keellä oleva rehtori Kalle

Suonpää täyttää 80 vuotta

Vammalassa Kalevalan ja

suomalaisen

kulttuurin

päivänä, 28..helmikuuta.

Passaa kuin nenä päähän,

sillä suomalaista kulttuu-

ria, sen säilyttämistä ja

osaamista Kalle Suonpää

on ikänsä tehnyt ja har-

rastanut

Kalle Suonpää on syntynyt

Kalvolassa, Hämeessä. Sekä

isän että äidin puolelta suvuis-

sa oli ollut käsityöläisiä, joten

ei ole ihme että tämänsortti-

nen verenperimä johti siihen,

että perheen kaikista kolmes-

ta pojasta tuli käsityönopetta-

jia. - Ensin vanhemmat, sitten

meistä kahdesta nuoremmas-

ta, kertoo Suonpää.

Kalle kävi koulunsa Lah-

dessa. Oppilaitos oli silloin

Lahden kotiteollisuusopetta-

jaopisto, mutta tunnetaan nyt

nimellä Lahden muotoiluins-

tituutti.

- Koulutus oli vielä 1950-

luvulla vähän semmoista tek-

nillistä, mutta sitä tarvittiin

Kotiteollisuuskoulusta taideteolliseen

”Kätsän” rakentaja täyttää 80 vuotta

kun opetetettiin taitoja maa-

kunnissa.

Ensimmäinen työpaikka

opettajana Kalle Suonpäällä

oli Ikaalisissa Myllykoulussa. -

Olin siellä tuntiopettajana. Sit-

ten menin opettajaksi Osaran

maamieskouluun, mutta se ei

ollut oikein minun paikkani,

muistelee Suonpää. - Tietys-

ti siinäkin olisi ollut sarkaa,

mutta oli tullut ilmoittaneeksi

Tyrvään mieskotiteollisuus-

koulun johtajalle Erkki Suon-

päälle, että olen käytettävissä

jos tarvis tulee. Suonpää soit-

tikin minulle sitten vuonna

1962 ja niin siirryimme Sir-

kan kanssa Tyrväälle.

Erkki ja Kalle Suonpää eivät

olleet sukua keskenään. Sama

sukunimi oli sattuma. Erkki

oli syntyjään huittislaisia.

Koulu, johon Kalle opetta-

jaksi tuli, oli silloin vielä vi-

rallisesti Tyrvään mieskotite-

ollisuuskoulu. Naisiakin siellä

opiskeli jo silloin.

Kalle muistelee silloisia

työkaluja ja työn tahtia.

- Vaikka työkalut oli mitä

oli, vähän niinkuin itse tehty-

jä, niin ihmeen paljon ne op-

pilaat pystyivät niillä hommia

tekemään. Työharjoitusta oli

paljon ja pitkää päivää tehtiin

kun oppilaat siellä olivat. He

asuivat vinttihuoneissa.

Erkki Suonpää oli kova

kunnallismies. - Hänellä oli

niin paljon luottamustehtäviä,

että koulu jäi välillä kokonaan

minun hoitooni. Silloin ra-

kennettiin mm. aluesairaalaa,

ja tähän liittyvät asiat veivät

johtajalta paljon aikaa.

Kalle Suonpää tuumii, että

1970-luku oli oppilaitoksen

kannalta hiljaiselon aikaa.

Erkki Suonpää jäi eläkkeelle

samoihin aikoihin kun oppi-

laitos siirtyi Vammalan kau-

pungille.

Laajentumisen vaihe oli

kovaa menoa, muistelee Kal-

le Suonpää. - Yhtä vaihetta

suunniteltiin, yhtä toteutettiin

ja yksi hanke oli jo vetämässä.

Nakkilakin oli samassa yhtey-

dessä.

Erkki Suonpää jäi eläkkeel-

le 1972. Kallesta tuli rehtori

parin kolmen vuoden kulut-

tua. - Oli varsinaisesti metal-

lityön opettajana. Sitten tuli

määräys että rehtori on valit-

tava vakinaisista opettajista.

Meitä vakinaisia ei ollut kuin

kolme, ja niin minusta tuli

rehtori vähän kuin pakosta.

- Se oli oikein mielenkiin-

toinen projekti, tuumii Kal-

le tuosta kasvun kaudesta ja

ajastaan rehtorina. - Laitos

kasvoi sen kymmenen vuot-

ta. Rahoitus oli löysää 1980

-luvulla, eivätkä paperit viipy-

neet missään pitkään. Minulla

oli jollain tavalla niin hyvät

suhteet ammattikasvatushalli-

tukseen, että se melkein saneli

minulle minkälaisen hake-

muksen teen.

Oppilaita oli noin 200 kap-

paletta, henkilökuntaakin oli

yli 40 parhaalla aikaa, osa tie-

tysti osa-aikaisia. Puuosastoja-

kin kolme, yo-pohjaista, nor-

maalia ja lavastepuuseppää.

Tekstiilin osuus oli voimakas.

- Laukku- ja nahkahommaa

olisi saatu kehittää, mutta se

laukkuhomma jäi sikseen,

muistaa päivänsankari.

Kalle Suonpää muistaa yhä

iloisena sitä, miten epäpo-

liittista koulun kehittäminen

päättäjien kanssa oli:

- Koulua ei rakentanut yksi

puolue vaan siinä tarvittiin

kaikkia. Koulua kehitettäessä

ei puhuttu puoluepolitiikkaa,

kaikki oli myönteistä.

Kalle Suonpään asiantunte-

musta on tarvittu muuallakin:

- Olin ammattikasvatus-

hallituksessa

pari

vuotta

opetussuunnitelmatoimi-

kunnassa, kun opetussuun-

nitelmia alettiin tehdä. Olin

lääninhallituksessa

koulu-

suunnittelulautakunnassa ja

oppilasvalintalautakunnassa

varajäsenenä, myös rehto-

riyhdistyksen hallituksessa,

yhden kauden sen puheenjoh-

tajanakin.

Kättentaidot ovat kunnias-

sa Suonpään perheessä. Kal-

len puoliso Sirkka, joka oli

seurakunnan

palveluksessa

päiväkerhonohjaajana, on yhä

ahkera kutoja.

Kangaspuut oli juuri pu-

rettu pois kun toimittaja tuli

kyläilemään.

Pariskunnalla on kaksi las-

ta. Tytär jatkaa isän jäljillä ja

on opettajana Tyrvään käsi- ja

taideteollisuusoppilaitokses-

sa. Poika on seurakuntatyössä

Imatralla.

Kallekaan ei vietä aikaansa

toimetonna. Hän on innos-

tunut maalaamaan tauluja.

Tauluja on kotonakin paljon,

mutta vielä enemmän Kalle

sanoo niitä olevan Karkun

mökillä. Hän maalaa öljyvä-

reillä naturaa, maisemia, ra-

kennuksia, hevosia.

- Hevonen onkin vaikea

maalata, sanoo hän ja osoittaa

yhtä työtään,jonka jälki kyllä

vakuuttaa vieraan katsojan

miehen osaamisesta.

Erityisen rakas aihe näyttää

olevan Tyrvään vanha kirkko.

Se toistuu useissa maalauksis-

sa eri vuodenaikojen asuis-

saan.

Ei minulle vaan

sotaveteraaneille!

Vuonna 1927 syntyneenä Kal-

le Suonpää ei joutunut sotaan,

mutta tunsi kyllä sota-ajan

raskaina töinä kotirintamalla.

- Kun sota alkoi, isä joutui

rintamalle ensimmäisenä, sit-

ten vanhempi veli. Vanhempi

sisar oli rintamalottana. Meis-

tä kotiin jääneistä lapsista teh-

tiin nopeasti aikuisia.

- Sen verran olin onneksi

olin oppinut että hevosen osa-

sin valjastaa.

Nyt tullaankin sitten Kalle

syntymäpäivään ja mahdolli-

siin muistamisiin.

- Minä en tarvitse mitään

enkä ole syntymäpäivänä edes

kotona, mutta toivoisin, että

jos joku muistaa haluaa, hän

muistaisi Vammalan Seudun

Sotaveteraaneja Nordean tilil-

le 119830- 102206. Asiasta on

Kosken Laurin kanssa sovittu.

Pistän vaikka itse sen verran

pohjakassaan, että sinne keh-

taa muutkin viedä.

Erkki Petman

Tässä Kalle Suonpään viimeistelyvaiheessa oleva maalaus takkatulesta. - Tuli, se se on vasta vaikea ikuistettava,

hän sanoo.

Viron itsenäisyysjuhla kokosi taas täyden salin

Tanssiryhmä Vabajalg Viljandista todisti, että kansantanssi ja -musiikki ovat voimis-

saan naapurimaassamme.

Vähän varttuneempi Sammun känki ei jäänyt pekkaa pahemmaksi.

Page 13 - Alueviesti_08_2007