Page 13 - Alueviesti_26

13

Keskiviikko kesäkuun 27. 2007

Voisin vaikka vannoa, et-

tei Mauno Ruutikainen ole

ainoa Ranskassa työmat-

kalla käynyt kiikkalainen.

Siitä voin kuitenkin pistää

pääni pantiksi, että mies

on ainoa, joka on päättä-

nyt taittaa kotimatkansa

polkupyörällä. 2910 kilo-

metriä halki Euroopan ja

Pohjoismaiden kesti 20

päivää.

Hitsaajana

työskentelevä

Ruutikainen

on

kokenut

matkustelija 35:n vuoden

reissutyökokemuksellaan.

Mies työskenteli Ranskassa jo

vuonna 2000, jolloin mieleen

hiipi ensimmäisen kerran aja-

tus pyöräilystä koti-Suomeen.

Tämänkertainen

työko-

mennus tehtiin kahdessa

osassa. Tammikuussa aloite-

tut työt palattiin saattamaan

loppuun toukokuussa, jolloin

Ruutikaiselle oli jo selvää mitä

kesällä tulee tapahtumaan.

Ihan kylmiltään ei mies rat-

kaisuaan tehnyt, polkupyörän

selässä kun on tullut taitettua

aiemmin kilometri jos toinen-

kin. -Kyllä se jo pikkumuksu-

na alkoi. Silloin keräilin osia

pyörään milloin mistäkin, ja

kun oltiin isän kanssa puo-

lukoilla, niin niillä rahoilla

piti sitten ostaa pyörään ren-

kaat. Kyllä minä ne renkaat

sain, mutta olisin lopettanut

poimimisenkin siihen. Isä oli

toista mieltä ja vei renkaista

venttiilit, mies muistelee nyt

nauraen.

Aikuisiällä Ruutikainen on

harrastanut pyöräilyä aktiivi-

semmin 70-luvun puolivälistä

saakka. -Silloin poljin yhden

kuukauden aikana käytännös-

sä katsoen polvet rikki. Kun

polvet oli sökönä, niin siltikin

talutin pyörää että sain edes

pitää sarvista kiinni.

Reissutyöläisenä

mies

tietää, että monen mielestä

normaalimpi ajanviettotapa

työpäivän jälkeen olisi tart-

tua olutpulloon ja lähteä ko-

mennuskaupungin yöelämää

katsomaan. -Jos ei kapakoissa

pyöri, niin jossain on pyörit-

tävä, että ajan saa kulumaan,

Ruutikainen tuumaa. -Olen

harrastanut aiemmin painia,

joten urheilutausta on olemas-

sa. Minulla vaan on kutsumus

pyöräilyyn, se on lähellä miel-

tä ja sydäntä.

Neljän päivän spurtti

Mauno Ruutikainen aloitti

matkansa 30 kilometriä Lyo-

nin kaupungin alapuolella

sijaitsevasta Pont Evequesta.

Lämmittelyä ennen itse ko-

timatkaa mies hankki pol-

kemalla työmatkansa - 29

kilometriä aamuin illoin. -Jo

ennen kuin lähdin liikkeelle,

vedin ison ruksin toivottu-

jen sääolojen yli. Kun ollaan

sään kanssa tekemisissä, ei

voi esittää minkäänlaisia toi-

vomuksia. Silloin ollaan sen

armoilla.

Näin tosiaan kävi, sillä al-

kumatkasta pari päivää satoi

kaatamalla vettä ja lämpötila

killui kahdeksan plusasteen

pinnassa. -Sitten tulikin yht-

äkkiä 33:n asteen helle. Kyllä

pyöräillessä oli hyvä olla, kun

kävi vähän ilmavirta, mutta

heti kun pysähtyi, mies huo-

kailee.

Ulkopuolisen kuunnellessa

miehen innostunutta selos-

tusta matkan käänteistä, ei voi

olla ajattelematta että noinko

helppoa se oli. -Kyllä se oli,

mies vakuuttaa. -Jo muuta-

man päivän poljettuani huo-

masin, että nythän onkin hyvä

kunto päällä. Mitään vastoin-

käymisiä ei matkan aikana

sattunut.

Ruutikainen

laskeskeli

ennakkoon polkevansa päi-

vittäin 150-170 kilometriä.

Tämä piti yhtä pientä pyräh-

dystä lukuunottamatta.

-Olen osallistunut kahdek-

san kertaa Ruotsissa järjes-

tettävään Vätternrundaniin,

järven ympäriajoon. Otin

Saksan puolelta loppukirin ja

poljin neljänä päivänä yli 205

kilometriä, jotta olisin ehtinyt

ajon starttiin, vaan en ehtinyt.

Poika tarjoutui hakemaan

minut, mutta luonto ei anta-

nut peräksi. Kun kerran olin

päättänyt polkea, niin sitten

poljin.

Yhdet verkkarit liikaa

Ruutikaisen kotimatka kesti

kaikkiaan 20 päivää. Miehen

mukaan 99 prosenttia ajasta

tuli poljettua vastatuuleen.

-Onhan se hyvä reenikave-

ri, mutta välilllä olisi voinut

olla myötäinenkin, hän my-

häilee. Varsinaista reittiä mies

ei ennakkoon suunnitellut,

mutta pyrki tulemaan mah-

dollisimman suoraan.

-Saksa kyllä rankaisi, mutta

niin teki Ranskakin. Jos Sar-

kolan ahde on merkitty kar-

toissa seitsemänprosenttiseksi

nousuksi, niin matkalla kipu-

sin 8-12 prosenttisia nousuja.

Ensin 4,2 kilometriä kahdek-

sanprosenttista ja sen jälkeen

800metriä kaksitoistaprosent-

tista. Kun näitä oli kahdeksan

peräjälkeen, piti jo kurkistaa

eväspussiin, että mitähän sitä

ottaisi välipalaksi.

Mäissä miehen tuntivauhti

oli 6,5 kilometriä, kun tasai-

sella pätkällä pystyi viilettä-

mään noin 25 kilometriä tun-

nissa. -Pyörän päällä oli äijä ja

äijän lisäksi 56 kiloa tavaraa

laukuissa. Kyllä välillä mietin,

että mitä on matkassa liikaa,

mutta yhdet verkkarit jäi reis-

sussa käyttämättä. Sen verran

oli liikaa.

Ropleemia?

Jos matka itsessään jo an-

toikin paljon, lisäsäväyksen

loivat ystäväliset ihmiset. -

Ihmisten huolenpito oli kyllä

merkillisen ihailtavaa. Eten-

kin pyöräilijät kyselivät, että

onko ropleemia. Itse en puhu

juurikaan vieraita kieliä, mut-

ta elekielellä tultiin hienosti

toimeen.

Erityisen paljon Ruutikai-

sen mieltä lämmitti eräskin

saksalainen mies.

-Olin siinä vähän hukas-

sa, kunnes törmäsin mieheen

joka lupasi neuvoa tien. Ai-

nakin 15 kilometriä hän polki

edellä näyttäen minne men-

nä. Jossain risteyksessä sitten

topattiin ja mies osoitti, että

tohon suuntaan. Kyllä siinä

lämpimät kädenpuristukset

vaihdettiin. Vielä kun parin

kilometrin päästä vilkaisin

taakseni, mies seisoi edelleen

paikoillaan katsellen perääni

ja nosti käden tervehdykseksi.

Ranskassa oli hyvin lähellä

kokopyöräilyrupeamanikävin

takaisku. Poiketessaan huolto-

asemalla Ruutikainen pudotti

vahingossa lompakkonsa pyö-

räilypaitansa taskusta.

-Pyöräilypaidoissa taskut

on takana, joten enhän minä

itse huomannut että rahapus-

si putosi. Jatkoin matkaani ja

muutaman kilometrin pääs-

tä auto tuli takaa töötäten.

Kuljettaja siellä heilutti raha-

pussiani. Siitä olisikin tullut

ropleema, kun pussi ja kaikki

tärkeä sen mukana olisi ka-

donnut.

Mikä tahansa on

mahdollista

Ruutikainen päätti ennen

matkaansa, että on juhannuk-

seksi kotona Kiikassa.

-Olen Kärsämäeltä kotoisin

ja meillä on siellä pihapiirissä

savusauna. Se oli tähtäimenä,

että sinne pääsen juhannukse-

na. Ja etuajassa tulin, nauraa

19. kesäkuuta kotiin kurvan-

nut pyöräilijä. -Poika oli kyllä

sitä mieltä, että on sitä kesää

juhannuksen jälkeenkin. Pel-

käsi kai että harmaapartainen

isä kuormittaa itseään liikaa

kiirehtimällä.

Taittaessaan kotimatkansa

pyörällä, toteutti Ruutikainen

yhden unelmistaan.

-Kyllä tämä henkiselle

puolelle antoi ihan valtavasti.

Huomasi, kuinka pieni oot

sen pyöräsi kanssa jossain

atomilaitosten ja moottoritien

jylinän välissä. En ole koskaan

vaatinut perhettä tekemään

samoin kuin itse, mutta kyllä

tämä varmasti heillekin osoit-

ti, että mikä tahansa on tässä

maailmassa mahdollista.

Pyöräilijä ei myönnä ajatel-

leensa kotia juurikaan matkan

aikana.

-Mutta kun vihdoin näin

Kiikan risteyksen, niin ajatte-

lin että tulihan se sekin risteys

viimein. Olo oli aivan mahta-

va, sellainen, että jotakin on

nyt todella saavuttanut. Vielä

kun pojan lapset olivat tulleet

Tampereelta saakka vastaan,

niin saihan se tipan linssiin.

Pauliina Parto

2910 kilometriä parissakymmenessä päivässä

Mauno Ruutikainen polki Ranskasta kotiin

Kotikeittiössä on hyvä tutkailla tehtyä matkaa. Ruutikainen ei suunnitellut ennak-

koon ajoreittiään, vaan yritti ajaa suorinta mahdollista tietä.

Säätilat vaihtelivat rank-

kasateesta

helteeseen.

Tässä ohikulkijan nappaa-

ma kuva märästä miehestä

Ranskassa.

Mozel- ja Rein-jokien risteys on !llarituristeille tuttu paikka.

Raavaankin miehen mieli herkistyy, kun polkijaa on kotona vastassa lapsenlapset

Tampereelta.

-30%

-50%

-30%

-40%

-50%

väh.

runsaasti jopa

sh:sta

Paljon

sandaaleja

ja kesä-

jalkineita

Kaikki

jalkapallo-

kengät ja

-suojat

Kaikki

teltat ja

makuupussit

sh:sta

SPORTIASSA ALKOI ALE!

Toppeja

Capreja

Takkeja

T-paitoja

Shortseja

Ulkoilupukuja

Verkkareita

Juoksutekstiilejä

Pyöräilytekstiilejä

ym. ym.

Paljon kesätekstiilejä

Page 13 - Alueviesti_26_2007