Page 14 - Alueviesti_26_2007

14 Keskiviikko kesäkuun 27. 2007
IhaNaisten gallup selvitti
Avoimuus on
naisten valttikortti
Kyselimme Huittisissa ohikulkijoilta, mikä on heidän
mielestään parasta naisissa. Parhaimpia piirteitä oli vaikea
sanoa, vaikka me naiset pääosin olemmekin miesten mielestä
aika ihania. Sen sijaan unelmanaisten piirteistä miehillä kyllä
riitti juttua loputtomiin. Useiden mielestä avoin nainen on
kaikista paras.
Jari Jalonen, Äetsä
-Parhaat naiset ovat ehdottomas-
ti kotoisin maalta. Kaupunkilaiset
ovat jollakin tavalla tyhmempiä.
Ylipäätään naisissa parasta on hei-
dän luonteensa. Naisten kanssa
keksitään yleensä kaikkea hauskaa
tekemistä.
Martti Vähä-Jaakkola,
Punkalaidun
-Kaikista tärkeintä on, että nainen
osaa tehdä hyvää ruokaa! Silloin ei
ole ollenkaan hauskaa, jos nainen
on noussut väärällä jalalla ylös. Oli-
si myös hyvä, ettei nainen pauhaisi
jatkuvasti. Hienointa suomalaisnai-
sissa on kuitenkin se, että he ovat
lähes kaikki melko hyväluontoisia
Mikko Kivistö, Huittinen
-No hyvä nainen on hyvä nainen.
Hän on kiltti, luotettava, avoin,
huumorintajuinen ja sosiaalinen.
Kyllähän olisi kiva, jos ulkonäkökin
olisi kohdallaan; molempi parempi.
Kaikista suloisin piirre naisissa on
ehkä se, että he ovat usein kovin
iloisia. Joskus ehkä vähän liiankin
iloisia.
Jouko Jalo, Äetsä
-Ei miehissä ja naisissa mitään sen
kummempia eroja ole. Nämä asiat
eivät ole ollenkaan niin yksiselittei-
siä. Ei täällä tietenkään ilman naisia
tultaisi toimeen. Mutta minun unel-
manaiseni ei ainakaan ole liian ujo
eikä kyllä lihava eikä laihakaan.
Teemu Kanerva, Kerava
-Ihana nainen on rehellinen, luotet-
tava, luonnollinen, avoin ja huumo-
rintajuinen. Ulkonäöstä sen verran,
että luonnollinen kauneus on plus-
saa. Ja naisen tulee olla sellainen
terveen kokoinen. Suomalaisnais-
ten pitäisi minun mielestäni olla
avoimempia.
Eemil Lehtisalo, Huittinen
-Naiset ovat ihania, koska he piris-
tävät päivää kummasti. Suomalais-
naiset ovat usein kovin itsepäisiä,
eikä heidän logiikkaansa voi terve
mies ymmärtää. Omalla tavallaan
se on oikein hienoa, jos nainen osaa
käyttää omaa päätään. Joka tapauk-
sessa kunnollisen naisen piirteisiin
kuuluu ymmärtäväisyys miestä
kohtaan. Eikä huumoritajukaan
naista pahenna.
Aarre Lehtonen, Toijala
-Naiset ovat pääosin oikein mu-
kavia ja rehellisiä tyyppejä. Tosin
omasta mielestäni se riittää, että
nainen osaa laittaa ruokaa ja pitää
kämpän siistinä.
Tapio Kari, Huittinen
-Minun naiseni on naisista paras.
Hän on ahkera, tunnollinen ja luo-
tettava. Omasta mielestäni Suomi
on täynnä hyviä naisia. Tosin on
sääli, että useat ovat hieman sisään-
päin suuntautuneita, eivätkä he juu-
ri paljasta itsestään mitään ennen
kuin ollaan kunnolla tutustuttu.
Luotettavuus on naisissa piirre ylit-
se muiden. Se onkin sitten vain eri
juttu, keihin naisiin voi luottaa.
Marianna Langenoja
Maija Yli-Huhtala tähtää
kenttäratsastuksen kärkeen
Huittislainen Maija Yli-Huhtala on nousemassa kovaa
vauhtia kotimaisen kenttäratsastuksen kuumimmaksi
nimeksi. 25-vuotias Maija nappasi pari viikkoa sitten
Saksassa tähänastisen uransa arvokkaimman voiton,
kun hän ratsasti Twins United -hevosellaan kahden täh-
den kilpailun ylivoimaiseksi ykköseksi. Voiton lisäksi
nainen palkittiin kisan parhaasta maastoestesuorituk-
sesta.
-Olosuhteet Saksassa olivat to-
della kovat. Ilma oli helteinen ja
maasto mäkinen, Maija muis-
telee Twins Unitedia, tuttavalli-
semmin Stikua, rapsutellessaan.
7-vuotias ruuna saa ratsastajal-
taan vilpittömät kehut. -Stiku
on tehnyt ikäisekseen todella
paljon. Se on osoittanut ole-
vansa todellinen kilpahevonen.
Maija ja Stiku ovat tehneet yh-
teistyötä vasta puolitoista vuot-
ta, mutta kemia pelaa puolin ja
toisin, kuten kilpailutuloksista
voidaan päätellä.
Kiikasta kotoisin oleva
Maija on ratsastanut jo pari-
kymmentä vuotta. 13-vuo-
tiaana hän sai ensimmäisen
oman ratsunsa, ponin, jol-
la kenttäkilpailu-ura alkoi.
-Ponivuodet loppuvat 16-
vuotiaana, jolloin siirrytään
avoimeen luokkaan. Silloin
hankin ensimmäisen oman
hevoseni, Gabriellan. Emme
etsineet huippuhevosta, vaan
sellaista, jolla pystyn kilpaile-
maan Suomessa.
Gabriella ja Maija kiersivät
kotimaan kenttiä ja menes-
tystäkin tuli. -Junnuissa SM-
hopeaa ja nuorten PM-kultaa
vuonna 2002. Vuonna 2001
EM-kisoissa henkilökohtaisel-
la tasolla sijoitus oli viides ja
joukkuekisassa saimme prons-
sia, Maija luettelee. Gabriella
on nyt siirtynyt seuraavalle
omistajalle, mutta tämän varsa
jäi Maijan kasvatettavaksi.
Hevosurheilun
kuninkuuslaji
Kenttäratsastus on lajina vaa-
tiva. Siihen sisältyy kolme osa-
aluetta; kouluratsastuskoe,
maastokoe ja esteratsastus-
koe, jotka kaikki ratsastetaan
samalla hevosella. Vaativuu-
tensa ja monipuolisuutensa
vuoksi kenttäratsastusta kut-
sutaankin usein hevosurhei-
lun kuninkuuslajiksi. -Olen
aina pitänyt vauhdista. Eniten
lajissa kiinnostaa juuri moni-
puolisuus, se että todellakin
pitää osata kaikki, Maija ku-
vailee. Hän myöntää, että laji
ei ole hevosellekaan helppo.
-Maastoradalla hevosella ei
välttämättä ole mitään tietoa,
mitä esteen takaa löytyy. Vaa-
tii älyttömästi rohkeutta hy-
pätä sellaisten paikkojen yli.
Koskakilpailuissamennään
hevosen ehdoilla, pitkissä kil-
pailuissa hevosilla on myös
maastokokeen jälkeen eläin-
lääkärin tarkastus. -Kisoissa
pyritään olemaan tietenkin
mahdollisimman hevosystä-
vällisiä. Ainoastaan terveet ja
kunnossa olevat hevoset pääs-
tetään jatkamaan kilpailua.
Maijan mukaan jokaisessa
kilpailussa joku joutuu jät-
tämään leikin kesken. Jotkut
ratsastajat näkevät jo itse, ettei
hevosta kannata viedä edes
eläinlääkärin tarkastettavaksi.
Hänellä ja Stikulla kaikki on
mennyt toistaiseksi ongelmitta
ja sekä hevonen että ratsastaja
ovat säilyneet vammoitta. -Sitä
tietysti aina toivookin, ettei
kummallekaan kävisi miten-
kään. Edellisen hevosen kans-
sa oli jalkaongelmia, ja se oli
todella turhauttavaa. Hevosten
kanssa kyllä tottuu epäonnistu-
misiin. Oppii, ettei suunnittele
kauhean pitkälle, kun tulevasta
ei kuitenkaan tiedä.
Hevonen kuin auto
Saksan kisasta on vasta niin
vähän aikaa, että Stiku ottaa
toistaiseksi rennosti. -Hevosen
pitää päästä lepäämään kun-
nolla kisojen jälkeen. Muu-
tenkin ajatuksena on kilpailla
säästeliäästi. Niin, että vire py-
syy päällä, mutta ei kuitenkaan
liikaa ettei hevonen kyllästy.
Hevonen on vähän kuin auto,
kaikki kilometrit merkkaa,
Maija kuvailee nauraen.
Kun Stikulla on lepokausi
meneillään, myös Maija eh-
tii touhuta enemmän. -Olen
töissä tilitoimistossa Kiikas-
sa. Koska hevonen on täysi-
hoidossa, minun ei tarvitse
tulla aamuisin tallille, vaan
Stiku ruokitaan talon puoles-
ta. Yleensä tulenkin suoraan
töistä tänne, Maija kertoo.
Normaali viikkorytmi
muodostuu hyppyharjoituk-
sista, kouluharjoituksista ja
runsaasta maastossa ratsas-
tamisesta. -Stiku ei tykkää
olla lainkaan kentällä. Sen
mielestä meidän pitäisi olla
aina vaan metsässä. Viikkoon
sisältyy tietenkin yksi lepopäi-
vä, muun harjoittelun lisäksi
teemme vielä kuntolenkkejä
ja laukkatyötä, Maija kertoo.
Maija ja Stiku kuuluvat Piia
Pantsun maajoukkuerinkiin,
jonka tiimoilta järjestetään
valmennusleirejä keväisin.
Huittisten päässä valmenta-
jana toimii itsekin kansain-
välisellä tasolla kilpaillut Kati
Kärki-Lehtinen.
Hevostelu kasvattaa
organisointikykyä
Vaikka hevosurheilijan elämä
on kurinalaista, ei Maija koe
joutuneensa luopumaan sen
takia mistään. -Olen sen ver-
ran kunnianhimoinen, että on
pakko päästä kilpailemaan.
Mulla pitää olla joku syy, mik-
si treenaan. Alamäkiäkin toki
tulee, erityisesti syksyisin. -
Silloin rasittaa. Kesäkausi on
takana, on pimeää ja sataa.
Eikä ole mitään mitä odottaa.
Kun sitten päästään vuoden-
vaihteeseen ja kilpailukalen-
tereita alkaa ilmestyä nettiin,
sitä herää taas ihan eri tavalla.
Maija myöntää kasvaneen-
sa hevoselämän myötä mel-
koiseksi organisoijaksi. -Kum-
masti sitä ehtii, kun järjestelee
asiat oikein. Poikaystävänkin
olen kiireiltäni onnistunut
löytämään, nainen nauraa.
Poikaystävä ei kuulemma vie-
lä ole tullut mustasukkaiseksi
Stikulle, vaikka Maija paljon
nelijalkaisen ystävänsä kanssa
puuhaileekin. -Mies tiesi etu-
käteen, minkä otti.
Tämän kauden suurimmat
tavoitteet Maija on asettanut
elokuussa koittaviin SM-ki-
soihin ja Tanskassa syyskuun
lopulla järjestettäviin PM-
kilpailuihin. Silmät ja korvat
kannattaakin pitää auki, sillä
tästä naisesta kuullaan vielä.
Pauliina Parto
Maija Yli-Huhtala ja Twins United eli Stiku ovat tehneet menestyksekästä yhteistyötä
vasta puolitoista vuotta.
Kenttäratsastusta ei suotta kutsuta ratsastuksen kunin-
kuuslajiksi, niin vaativa se on. Tässä Maija ja Stiku kil-
pailemassa keväällä Ypäjällä. Kuva: Teija Ristimäki.