Page 15 - Alueviesti_37

15

Keskiviikko syyskuun 12. 2007

Vammalalainen Demen-

tiakoti Tupahoiva täytti

syyskuun 1. päivä 15 vuot-

ta. Auli Härkälän ja Seija

Kuukan huulilla karehtii

hymy, kun he muistelevat

yrityksensä alkutaivalta.

-Yrittäjyydestä ja yrityk-

sen perustamisesta ei tie-

detty juuri mitään, kun

aloitettiin.

Kuten vanha sananlasku sa-

noo, työ tekijäänsä opettaa.

15 vuotta ensiaskeleista Här-

kälä ja Kuukka välittävät suu-

ret kiitokset kirjanpitäjälleen

Pirkko Rantaselle, joka tie-

si ja ymmärsi mistä yrityksen

perustamisessa on kysymys.

-Ei me oltu ajateltu yrittäjik-

si aikomista. Soitin Sastama-

lakodille Karimäen Marjatal-

le ihan muissa asioissa, kun

hän sitten kysyi, että voisit-

ko ajatella tämmöistä juttua,

Kuukka muistelee. Härkälän

hän tiesi jo aiemmin tämän

äidin kautta, joka työskenteli

Kuukan työtoverina. Härkä-

län yrittäjyyden alkuvaihees-

sa tärkeä henkilö oli silloinen

Vammalan kaupungin sosiaa-

lisihteeri Leena Lehtimäki. -Il-

man Leenaa tuskin olisin edes

tiennyt tästä paikasta, Härkälä

muistelee.

Tupahoiva oli aikanaan to-

dellinen hoivayrittäjyyden

pioneeri, sillä Sastamalako-

ti päätti olla hakematta omia

työntekijöitä dementiayksik-

köönsä. Sosiaali- ja terveys-

ministeriön kolmen vuoden

kokeiluluvan turvin lähdet-

tiinkin tuottamaan palvelu

hoivayrityksen kautta. Toi-

minta käynnistettiin Sastama-

lakodin yhteydessä olevassa

pienkodissa yhdeksällä asuk-

kaalla ja kokeilusta tehtiin va-

kituista toimintaa noiden ko-

keiluvuosien kuluessa. -Se oli

työntäyteistä aikaa. Hoidim-

me seitsemän vuotta demen-

tiayksikön lisäksi koko talon

yöpäivystyksen kello 18-8 vä-

lillä, ja esimerkiksi G-talon

kokonaisvaltaisesti. Töitä on

tehty joskus yrityksen ja ereh-

dyksen kautta, organisoitu ja

opeteltu, miten parhaaseen

tulokseen päästään.

Härkälä ja Kuukka ko-

rostavat, etteivät he ole kos-

kaan nostaneet itseään työn-

tekijöidensä yläpuolelle. -

Olemmme olleet alusta saak-

ka arjen työssä mukana. Kun

tekee työtä itse, tietää mitä se

ihan todellisuudessa on. Yh-

dessä on voitu miettiä uusia

toimintatapoja aina asukkaan

parhaaksi.

Avointa luonnetta

ja sietokykyä

4,5 vuotta sitten Tupahoivan

toiminnassa tapahtui merkit-

tävä muutos, kun Sastama-

lakodin kannatusyhdistys ry

rakennutti tontilleen uuden

H-talon. Helmikuusta 2003

Tupahoiva on toiminut uu-

sissa tiloissa 16 asukaspaikal-

la. Suuri muutos on myös se,

ettei työtä enää tuoteta Sas-

tamalakodille. Avoimena yh-

tiönä toimivan Tupahoivan

asukkaat maksavat vuokran

Sastamalakodin kannatusyh-

distykselle ja hoivamaksun

Sastamalan perusturvakun-

tayhtymälle, jonka asiantun-

tijat myös valitsevat asukkaat

yhteistyössä yrittäjien kanssa.

Kaikki Tupahoivan 16 paik-

kaa ovat pitkäaikaispaikkoja

ja asukkaat ovat keski- tai vai-

keasti dementoituneita.

-Meillä on meidän yrittä-

jien lisäksi kuusi lähihoitajaa

ja emäntä, sekä yksi lähihoi-

tajaksi opiskeleva oppisopi-

musopiskelija. Lisäksi on yksi

vakituinen sijainen. Yksi hoi-

tajista, Välimaan Eija, on ol-

lut talossa joulukuusta 1992,

yrittäjät kertovat. Heidän mu-

kaansa kyselyjä työpaikois-

ta tulee säännöllisesti, vaik-

ka lähihoitajaksi opiskelevista

nuorista vain harva suuntau-

tuu vanhustyöhön. -Olemme

kuulleet sellaistakin, että opis-

kelijoille on työssäoppimis-

jaksoilla sanottu, että älä vaan

tälle alalle jää. Tällaiset vies-

tit ammattilaisilta eivät aina-

kaan lisää tämän alan vetovoi-

maa. Kun meille tullaan työs-

säoppimisen jaksoille ja näyt-

töihin, hämmästellään usein,

että tosiaan, tätä työtä voi-

daan tehdä näinkin hauskas-

ti ja ihanasti. Olemme kaikki

tämän työn puolestapuhujia,

korostaa Härkälä.

Tukea omaisille

Seija Kuukka muistuttaa, et-

tä työ on toki raskasta ja de-

mentoivat sairaudet vakavia,

mutta tylsää työ ei missään

tapauksessa ole. -Tällä alalla

edellytetään avointa luonnetta

ja sietokykyä. Ammatillisilla

taidoilla on paljon merkitys-

tä. Kun sanat ovat jo hukassa,

pitää aistia muulla tavoin mitä

ihminen koittaa viestittää. De-

mentiatyössä hoidettavana ei-

vät aina ole vain dementoitu-

vat ihmiset, vaan usein myös

heidän omaisensa. -Omaisten

kanssa jutellaan aina vierailu-

jen yhteydessä ja hoivasuun-

nitelmaa tehtäessä.

Myös puhelin ja sähköpos-

ti ovat helpottavat yhteydenpi-

toa molemmin puolin. On to-

della kova paikka, kun oma isä

tai äiti ei enää tunnekaan. Jos-

kus omainen saa niskoilleen

myös sadattelua, kun tämä ei

viekään asukasta mukanaan

kotiin. Meidän tehtävämme

on tällöin toimia myös loh-

duttajana ja kertoa dementoi-

van sairauden mukanaan tuo-

mista muutoksista asukkaan

läheisille ihmisille.

Tupahoivassa

tyrmätään kiire

Dementiakoti Tupahoivas-

sa ei puhuta kiireestä. Talos-

sa ei edetä minuuttiaikatau-

lulla, kuten monissa muissa

paikoissa tehdään. -Tietenkin

nämä ihmiset kaipaavat tiet-

tyä turvallista rytmiä, mutta

jos joku haluaa nukkua puo-

lille päiville, niin silloin hän

saa niin tehdä. Jos on aina tot-

tunut nukkumaan boheemisti,

emme me voi täällä alkaa vaa-

tia, että nyt yöunet on otet-

tava iltayhdeksästä aamuseit-

semään, Härkälä ja Kuukka

toteavat. Tupahoivassa asuk-

kailta ei muutenkaan riistetä

heidän identiteettiään, sillä

kaikki käyttävät omia tuttuja

vaatteitaan. -Naisten hiuksiin

laitetaan pesun jälkeen papil-

jotit ja jos mies on aina pitä-

nyt puvuntakkia, hän voi si-

tä edelleen pitää, yrittäjät hy-

myilevät.

Myöskään työntekijälle

päivä Tupahoivassa ei ole me-

kaanista suorittamista. -Me

todella olemme täällä näiden

asukkaiden kanssa. Lauletaan,

ulkoillaan, syödään ja juodaan

yhdessä. Työ on yhdessä ajan

kanssa tekemistä, laatuaikaa.

- Meidän kaikkien ei suinkaan

ole pakko tehdä kaikkea, esi-

merkiksi laulaa, jos se ei ole

luontaista. Jokaisen on löydet-

tävä oma vahvuutensa, josta

saa mielekkyyttä työhön. Mu-

siikin voima on kyllä ihmeel-

linen. Vaikka keskustelua ei

enää tulisikaan, tuttujen lau-

lujen sanat muistetaan, yrittä-

jät kertovat

-Arki koostuu täällä pienis-

tä asioista. Vaikka sama asu-

kas tulisi vastaan jo 85 kertaa,

aina otetaan katsekontakti ja

tervehditään. Silmistä näkee,

kuinka tärkeää heille on, että

minut huomataan.

Pauliina Parto

Yrittäjät Auli Härkälä ja Seija Kuukka:

”Tupahoivassa vietetään laatuaikaa yhdessä”

Dementiakoti Tupahoiva perustettiin 1.9.1992.

Tupahoivan voimanaiset palkittiin 15-vuotisjuhlissa. Vasemmalta yrittäjä Auli Härkälä, kirjanpitäjä Pirkko Ranta-

nen, pisimpään talossa ollut työntekijä Eija Välimaa sekä yrittäjä Seija Kuukka.

15-vuotisjuhlassa puhui kansanedustaja Arto Satonen. Pirkko Lahtinen kukitti palki-

tut ja Jari Andersson ojensi mitalit.

Page 15 - Alueviesti_37_2007