7
Keskiviikko 28. toukokuuta 2008
Rattijuoppo
autoili Laviassa
Kuntourheilijat tutustuivat
puistokaupunginosaan
AM
Isoisäni Ville Mäkelän päivä
oli menossa pilalle heti aa-
musta alkaen, Villen ham-
masta oli alkanut särkeä jo
aamuyöllä. Alkuun se oli ol-
lut vain pientä jomotusta, jo-
ka ei kunnolla nukkua anta-
nut, mutta nyt se oli jo muut-
tunut suoranaiseksi riesaksi.
Pilalle mennyt oli myös
aamun tärkein hetki, jonka
toi ensimmäinen kahvikupil-
linen ja siihen Ville keskittyi
aina suurella huolella. Var-
sinainen rituaali alkoi sillä,
kun hän nojasi kyynärpäänsä
pöytään ja asetteli kahvitas-
sin sormenpäidensä varaan
niin, että se varmasti oli vaa-
kasuorassa. Siihen sitten so-
pikin kaataa tulikuuma kah-
vi jäähtymään. Harvoin sii-
nä oikeata kahvia oli, kahvi
oli kallis nautintoaine, jota
ostettiin pienessä ”truutis-
sa” Selvenin kaupasta, silloin
harvoin kun kirkonkylällä
käytiin. Kahvin tai korvik-
keen Ville jäähdytteli puhal-
telemalla siihen huolellises-
ti koko alueelle niin, että se
aavistuksen aaltoili. Tällöin
Villen huuliparta teki jänniä
liikkeitä ja näytti kuin ne-
näkarvat olisivat aitiopaikal-
la tässä teatteriesityksessä ja
liittyneet taputtaen yhteiseen
iloon. Geometrian tuntijat
varmaankin sanoisivat tuota
huuliparran liikettä hypos-
ykloidiseksi. Samat juhlame-
not toistuivat joka kupillisen
kohdalla.
Aamuvirkkuna miehenä
Ville oli heti pirteä poika ja
monesti tämän nautintohet-
ken päätti pieni laulunpätkä.
Lauluvalikoima rajoittui pää-
asiallisesti yhteen kappalee-
seen, ”Vänrikistä” tutun Sven
Dufvan alkusäkeistöihin, jos-
sa sana Duncker vääntyi kan-
sanomaisempaan muotoon
Tunakeri. Eikä Ville antanut
nuotituksen häiritä iloista tai-
detuokiota. Villen musiikilli-
sen lahjakkuuden voi ilmais-
ta lianaamalla F.E. Sillanpään
lausuntoa isänsä laulutaidos-
ta: ”Hän lauloi jouluvirren
sillä olemattomalla nuotinta-
jullaan, mutta se varmaan sai
suopean vastaanoton siellä,
minne hänen henkensä sen
osoitti.” Nyt tämä nautinto
oli pilalla ja sen mukana koko
päivä. Sen sokerinipun asette-
leminen huulien väliin, joka
myös oli oma taitolajinsa, nyt
vain lisäsi kärsimystä.
Töihin oli kuitenkin läh-
dettävä, eikä sieltä kehdannut
pelkän hammassäryn vuok-
si poiskaan jäädä ja kun vielä
muisti joskus letkauttaneensa
kaikkien kuullen, että se on
pieni kipu, kun suuhun sopii!
Senkin vuoksi oli pieni pak-
ko rientää työnlaitaan, kos-
ka naapurinsa Hailan Ville oli
tulossa kaveriksi tähän sau-
nan nurkkakiven lohkomi-
seen. Työllä oli jo kiire, kesä
oli pitkälle kulunut.
Työnjako oli seuraava. Mä-
kelän Ville käsistään taitavana
miehenä syötteli kiviporaa ja
taitoa vaativa homma se on-
kin, ei saa päästää reikää sul-
keutumaan pohjasta kiilamai-
seksi. Hailan Ville löi lekalla
poran päälle. Näin työ jatkui
jonkin aikaa, mutta hammas-
särky vaan paheni. Eräänä hel-
potuksena vaivaan Villet kek-
sivät vaihtaa hommia ja hiu-
kan se auttoikin. Pontevasti
lekaa heiluttamalla olo tuntui
siedettävämmältä. Päivä kului
kuitenkin puoliväliin ja reikiä
kiveen syntyi, tuli räjäyttämi-
sen aika.
Reiät täytettiin karkeal-
la kiviruudilla ja turvallisuu-
desta Villet huolehtivat mit-
taamalla reilun pätkän tuli-
lankaa. Ennen kuin tulilanka
sytytettiin, oli tapana huutaa:
”Ampu tulee -palaa jo!” Niin
tehtiin nytkin. Työmaalle ohi-
kulkiessaan poikennut naa-
purin Vihtorikin yhtyi huu-
toon. Tosin Vihtori huusi, et-
tä drammi tulee, mutta Vih-
tori olikin Amerikan käynyt
mies ja tottunut siellä kaivos-
töissä koviinkin paukkuihin.
Nyt vain kävi niin, että mi-
tään paukkua ei tullutkaan.
Oli ilmeisesti syntynyt suuta-
ri. Aikansa Villet vartoilivat ja
tilannetta ihmettelivät, mut-
ta kun tulilangan savukin oli
jo hälvennyt, todettiin vaaran
olevan ohitse. Mäkelän Ville
kipusi kiven päälle tilannetta
tutkimaan ja silloin se panos
sitten laukesi.
Savun hälvettyä selvisi ta-
pahtumien kulku. Ensimmäi-
nen havainto Mäkelän Villellä
oli se, että kivi oli halki ja hän
makasi siitä muutaman met-
rin päässä selällään maassa.
Huolella tilannetta harkittu-
aan hän totesi olevansa kuollt.
Olo oli höyhenen kevyt ja tun-
tui siltä, kuin mitään ruumista
hänellä ei olisi olemassakaan.
Sitä vastoin hän ymmärsi hy-
vin mitä tapahtui ja kuulokin
oli tallella. Kuolleena onkin
ihan hieno olla, päätteli Ville.
Vähitellen keho oli kuitenkin
tullut taas elämään mukaan ja
lopullisen lumouksen oli sär-
kenyt Hailan Villen arkinen
kysymys: ”Kuinkas sun Ville
kävi?”
Ville oli kömpinyt ylös, tun-
nustellut paikkojaan ja toden-
nut kaiken olevan kunnossa.
Olipa löytänyt lakkinsakin, ei-
kä piippuaan vielä silloin ym-
märtänyt hakea. Kaikki oli hy-
vin, tai oikeastaan paremmin
kuin ennen, hammassärky oli
tipotiessään.
Mitään vaivoja, eikä vam-
moja tästä jäänyt, eikä lääkä-
riäkään moisen pikkujutun
takia kehdattu vaivata. Hailan
Ville kävi kyllä lääkärissä. Il-
meisesti jokin pieni kivensiru
oli silmää vaurioittanut ja niin
oli silmän mustuainen alkanut
supistua kovin pieneksi.
Lääkäri tutki silmän ja kir-
joitti lääkemääräyksen. Sen
piti palauttaa silmä taas nor-
maalikokoiseksi. Niin palasi
Hailan Ville Tyrväältä lääke-
pullojensa kera, sekä reseptil-
lä saatujen, että salaa valmis-
tettujen. Lääkkeet tehosivat
ja VIllen silmä palautui taas
normaalikokoon. Nyt ilme-
ni uusi ongelma. Silmä oli jo
kunnossa, mutta silmätippoja
runsaasti jäljellä.
Taloudellisena miehenä
Hailan Ville totesi lääkkeen
olleen niin kallista, ettei sitä
haaskuunkaan voinut jättää
ja niin silmän lääkitsemistä
jatkettiin sen parantumisesta
ja omaisten vastalauseista vä-
littämättä. Niinpä silmä jat-
koi kasvuaan. Perimätiedon
mukaan se lopulta muistutti
kooltaan sonnimullikan sil-
mää. Aikanaan lääkkeet lop-
pui ja niin silmäkin palautui
taas normaalikokoon.
Tämän paukin jälkeen ei
Mäkelän Ville hammassärystä
enää ikinä kärsinyt ja tätä lää-
kettä hän muisti kaikille ham-
massärkyä poteville lämpi-
mästi suositella. Aamukahvit
maistuivat taas entiseen mal-
liin, eikä ollut ”Tunakerin”
nuottikaan vaihtunut.
Nuorena poikana kuulin
tämän tarinan monesti ja it-
se tarinalle käy kuin hyvälaa-
tuiselle viinille ajan saatossa.
Vuosi vuodelta korkeammal-
le kerrottiin Villen lentäneen.
Kiviruutia ei sentään kukaan
kehdannut dynamiitiksi vaih-
taa.
Sitä Villen piippua ei ikinä
löytynyt, mutta ehkäpä sekin
on jo saavuttanut lakipisteen-
sä ja on matkalla alaspäin. Ta-
pauksesta on kohta vuosisata,
mutta ne saunan nurkkakivet
ovat vieläkin löydettävissä ja
mitä tulee siihen kiviruutiin,
niin siitä voidaan todeta ku-
ten jo muinaiset roomalaiset:
Quantum satis, sopiva määrä.
Vammalan poliisin partio ta-
voitti sunnuntai-iltana Lavian
keskustasta rattijuopon. Hen-
kilöautolla liikkeellä ollut kul-
jettaja puhalsi alkometriin 2,1
promillea.
Lompakkovaras
iski ravintolassa
Äetsässä sijaitsevassa ravinto-
lassa anastettiin mieheltä lom-
pakko. Varas nappasi lompsan
miehen takin taskusta. Tapa-
us sattui sunnuntaita vasten
yöllä.
Vene ja moottori varkaille
Sylvään venerannasta Vam-
malan Rautavedenkadulta
anastettiin sunnuntain vas-
taisena yönä vene ja perä-
moottori. Vene on merkiltään
Suvi ja moottori 4,5 hevosvoi-
man Yamaha.
Valaisinpylväs
katkesi Kiikoisissa
Autoilija törmäsi sunnun-
tain vastaisena yönä valaisin-
tolppaan Hämeenlahdentiel-
lä Kiikoisissa. Törmäys oli sen
verran raju, että pylväs meni
keskeltä kahtia. Ajoneuvo oli
kadonnut paikalta ennen po-
liisin tuloa. Vammalan poliisi
kaipaa havaintoja numerossa
07 187 47 351.
Mopoauto kurvaili
ojaan Laviassa
Mies ajoi mopoautolla ojaan
Laviassa Riihontien ja Per-
vontien risteyksessä sunnun-
tain vastaisena yönä. Menope-
li vaurioitui rytäkässä kaut-
taaltaan.
Pari promillea Äetsäntiellä
Vammalan poliisi tavoitti lau-
antaina Äetsäntiellä autoilleen
rattijuopon. Tämä puhalsi al-
kometriin 2,3 promillen luke-
mat.
Poliisin vanhat tutut
murtautuivat kahvilaan
Katismaan kahvilaan Säky-
lässä murtauduttiin viime vii-
kolla sunnuntain ja maanan-
tain välisenä yönä. Kahvilas-
ta anastettiin olutta ja siideriä.
Anastetusta omaisuudesta osa
on saatu takaisin.
Kokemäen poliisi on selvit-
tänyt murron, jonka tekijöiksi
paljastuivat harjavaltalaismie-
het. Heistä toinen on jo aiem-
minkin murtautunut samaan
paikkaan. Miehet ovat synty-
neet 1989 ja 1980. Heidän li-
säkseen mukana murrossa oli
turkulaisnainen.
Samaiset miehet anastivat
sunnuntaiaamuna 18. touko-
kuuta Harjavallasta Niittyka-
dun autotallista 1983-mallisen
Mercedes Benzin, joka löytyi
seuraavana päivänä Harjaval-
lan Hiirijärveltä.
Savu säikäytti Säkylässä
Palokunta sai viime keskiviik-
kona illalla maastopalohäly-
tyksen Säkylästä. Paikan pääl-
le ehdittyään palomiehet pää-
sivät kuitenkin toteamaan, et-
tä tällä kertaa kyse oli väärästä
hälytyksestä. Savun aiheutta-
jaksi todettiin savupanosam-
munta, jota käytiin Säkylän
varuskunnan ampumaradalla
samaisena päivänä.
Ammunnasta nousi sankka
savupilvi, joka sai harjoituk-
sesta tietämättömän sivullisen
ottamaan yhteyttä hätäkes-
kukseen. Savua olikin ilmassa
runsaasti, ja sen kerrottiin nä-
kyneen aina Eurassa asti.
Tyhjässä liiketilassa
kärysi Vammalassa
Nuotiosta alkunsa saanut tu-
lipalo kärysi Vammalan kes-
kustassa sijaitsevassa vanhassa
leipomossa viime keskiviikko-
na illan suussa. Palokunta sai
tilanteen nopeasti hallintaan,
eikä käyttämättömänä ole-
va rakennus kärsinyt pahoja
vaurioita.
Tulen huomasi lähitalon
asukas, joka ilmoitti asiasta
hälytyskeskukseen. Nuotion
sytyttäjistä ei näkynyt jälkeä-
kään sammuttajien saapuessa
paikalle.
Raili Ahola
Tänä vuonna Vammalan Kun-
tourheilijat ottivat ohjelmaan-
sa tutustumisen uuteen kun-
taliitoksen myötä Vammalaan
liittyneeseen kaupunginosaan.
Matkamme siis suuntautui
Suodenniemelle.
Ajoimme aluksi Sävin kou-
lulle, joka on Vammalan poh-
joisinta osaa. Sävi-Hämeenky-
rön tienhaaran jälkeen hiekka
vain pöllysi, kun kurvailimme
kohti Sävin koulua ja vastaan-
ottajiamme.
Perille päästyämme osa po-
rukasta erkani välittömästi
lähtien patikoimaan Vamma-
lan keskustan suuntaan, noin
50 kilometrin päähän. Muut
jäivät tutustumaan paikka-
kunnan historiaan ja nyky-
oloihin. Oli mielenkiintoista
kuulla nyt jo lopetetun Sävin
koulun toiminnasta. Tällä het-
kellä koulun kunnostetut tilat
toimivat leirikouluna. Pihas-
sa oli lapsia melkoinen määrä,
joten toimintaa siellä edelleen
riitti. Kuulimme myös ky-
län taloista ja niiden elämästä
vanhaan aikaan, hieman myös
arkaluontoisia asioita sen ajan
moraalin mukaisesti. Seppä
on kuulemma Suodenniemen
yleisin sukunimi.
Lorut kylän taloista
tutuiksi
Tämän jälkeen jatkoimme
matkaa Lemmetynperän kaut-
ta Lahdenperän kyläyhteisön
upealle mökille ja rantasau-
nalle, jossa kyläläisiä odot-
ti sankka joukko. Saunoim-
me, uimme ja joimme emän-
nän keittämät mainiot kah-
vit. Mökki ja sauna kertoivat
kyläläisten uutteruudesta yh-
teisen hyvän eteen. Siellä ih-
miset myös muistivat hyvin
erilaisia loruja kylän taloista,
kuten ”Sävilahti ranttamural-
laa Vartti se ojalla vettä pant-
taa” sekä ”Ristimäki, Peltomä-
ki, Kallio, Lahti, Rajala se poi-
kaansa ruoskalla platki”.
Puhetta olisi riittänyt vie-
lä vaikka kuinka pitkään, vie-
lä ulkona lähtiessämme jatkui
juttu ennen kuin maltoimme
jatkaa matkaa.
Seuraava kohde, Museon-
mäki kirkolla, odotti jo tulo-
amme. Jos tähän asti olimme
kulkeneet Vammalan puisto-
kaupunginosassa, kuten lah-
denperäläiset nimittivät alu-
eitaan, niin nyt näimme Suo-
denniemen jylhempiä mai-
semia ja sitten todella sitä
vanhaa aikaa eli vanhanajan
pirttiä, aittaa ja vanhoja esi-
neitä. Mielenkiintoisin kapis-
tus oli ehkä postipojan kulku-
neuvo, jo tämän takia kannat-
taa käydä tutustumassa Suo-
denniemeen.
Suuri kiitos kaikille
Viimeinen kohteemme oli Pu-
tajan rantasauna, jossa pais-
toimme makkaraa ja esittelijät
selostivat meille Putajan oloja
ja heidän ylpeyttään vanhois-
ta kivisilloista. Sillat pysyvät,
vaikka muut asiat muuttuvat.
Ylpeitä he olivat myös puh-
taista vesistöistään, jotka ovat
aikanaan toimineet myös uit-
toväylinä.
Matka oli erittäin antois-
ta, vaikka kylmä sää hieman
häiritsikin. Näimme ja koim-
me kuitenkin niin paljon, että
varmasti harmittaa niitä, jotka
eivät tällä kertaa mukaan eh-
tineet. Ajan puutteen vuoksi
Pirulan vuoren nähtävyydet
jäivät katsottavaksi myöhem-
min. Ensi vuonna voimmekin
tutustua Sastamalan eri kau-
punginosiin.
Kuntourheilijat kiittävät
suuresti kaikkia esittelijöitä ja
kyläläisiä, jotka käyttivät lau-
antai-iltansa vieraita viihdyt-
tääkseen. Jotkut jopa kiirehti-
vät paikalle muista juhlistaan
ehtiäkseen tavata meidät. Kii-
tos kuuluu myös Jari Aholle
liikuntatoimistoon, joka hoi-
teli alkujärjestelyt.
Pentti Sillanpää, Eino Pusa ja Altti
Myllymaa erkanivat porukasta ja
lähtivät patikoimaan noin 50 ki-
lometrin päähän Vammalan kes-
kustaan.
Hammaslääkärin kotikäynti
Lukijan kynästä
Lue Alueviesti
netissä
www.alueviesti.fi
1,2,3,4,5,6 8,9,10,11,12,13,14,15,16,17,...40