Page 16 - Alueviesti_22

16

Keskiviikko 28. toukokuuta 2008

Pauliina Parto

-Tuntuu siltä, kuin aika oli-

si mennyt silmänräpäykses-

sä. Välillä tuntuu kuin olisin

yhä se nuori tyttö, joka vasta

opettelee tätä työtä, mutta sit-

ten tajuan, että en ehkä ole-

kaan enää ihan nuorimmasta

päästä. Onhan tässä ehtinyt jo

turvetta jalkojen alle kertyä,

sanoo Maija-Liisa ”Maikku”

Halme, diakoni 30 vuoden ko-

kemuksella, ja purskahtaa her-

syvään nauruun.

Hänen työhuoneeseensa

Vammalan kirkkoherranviras-

tossa paistaa iltapäivän aurin-

ko, mutta Maikku sytyttää sil-

ti kynttilän palamaan. On aika

pysähtyä ja pohtia, miten työ

on vuosikymmenten aikana

muuttunut. -En sanoisi, että

ihminen itsessään on muuttu-

nut, mutta toimintatavat ovat.

Aiemmin diakoniatyö on ollut

lähinnä vanhustyötä, mutta

90-luvun lama mullisti tämän

työn. Silloin tulivat mukaan

ihmiset, jotka kärsivät talou-

dellisista vaikeuksista.

Maikku näkee diakonin

työn laaja-alaisena vierel-

lä kulkemisena, jossa toisena

osapuolena voi olla kuka ta-

hansa vauvasta vaariin. -Ih-

miset haluavat apua hyvin eri-

laisiin asioihin. On taloudelli-

sia vaikeuksia, ihmissuhdeon-

gelmia, sairauksia, päihde- ja

mielenterveysongelmia. Toi-

saalta joku voi kokea eksis-

tentiaalistakin kriisiä. Meil-

lä diakoniatyössä on välineet

kohdata ihminen kokonai-

suutena. Me voimme hoitaa

sekä kehon, mielen että sielun

tarpeet, kun esimerkiksi sosi-

aalityön puolella unohdetaan

sielu.

Jumalan tuntee

sydämellään

Maikku Halmeen mukaan us-

kontoon ja uskomiseen liit-

tyy Suomessa kiinteästi hä-

peäkulttuuri. -Uskonnollisia

ja hengellisiä asioita pidetään

niin yksityisinä, ettei niistä



uskalleta tai haluta puhua jul-

kisesti. Monissa maissa asia

on aivan toisin, siellä näis-

tä asioista voidaan keskustel-

la luontevasti aikaa ja paikkaa

katsomatta. Mielestäni usko-

minen on ihan yhtä luonnol-

lista kuin syöminen. Tähän

asiaan toivoisin todella muu-

tosta meillä.

Maikku on huomannut

työssään, kuinka ihmiset yrit-

tävät hukuttaa oman henki-

lökohtaisen uskonkriisinsä

erilaisiin asioihin. Joku tekee

paljon töitä, joku käyttää run-

saasti alkoholia, joku tyydyt-

tää Jumalan tarvetta olemal-

la ateisti. -Olen viime aikoina

jutellut paljon rippikoululais-

ten kanssa. Lähes jokaisel-

le olen esittänyt Jumalan ole-

massaolosta esimerkin, johon

törmäsin lehdessä. Kari Suo-

malainen oli piirtänyt kuvan,

jossa oli suuri kämmen, käm-

menen päällä pöytä ja sen ym-

pärillä istumassa viisi miestä.

Miehet pohtivat, onko Juma-

laa olemassa, ja tulivat siihen

tulokseen ettei ole, sillä hän-

tä ei voi nähdä. Se, että nämä

miehet istuivat Jumalan kä-

dellä, kuvaa hyvin omaa aja-

tusmaailmaani. Jumala on jo-

tain niin suurta, ettei sitä voi

tajuta, ei kääriä käsinkosketel-

tavaan pakettiin ja ottaa hyl-

lystä esiin aina tarvittaessa.

Oikeastaan vaan sydämellään

voi aavistaa ja tuntea Jumalan

olemassaolon.

Mummuus saa

toimimaan

Kuten papeilla ja kanttoreilla,

myöskään diakoneilla ei ole

varsinaisia työaikoja. Kun töi-

hin saattaa kulua kaksitoista-

kin tuntia vuorokaudessa, on

vapaa-ajan merkitys tärkeä. -

Usein lähden koiran kanssa

metsään kävelemään, vetäy-

dyn hiljaisuuteen. Toisinaan

voin vaikka istua keittiön pöy-

dän ääressä ja katsella puoli-

toista tuntia, kun oksa heiluu

puussa. Mieli on saatava vä-

lillä tyhjennettyä ja akut la-

dattua.

-Olen oppinut vuosien var-

rella lokeroimaan asioita. Ri-

tuaalitkin auttavat, esimerkik-

si aina kun tulen töistä, otan

rannekellon pois. Pieni asia,

mutta se on itselleni merkki

siitä, että nyt olen vapaalla.

Tällä hetkellä rentoutumis-

keinona toimii pienten töp-

pösten neulominen, sillä Mai-

kusta on kuukauden sisällä

tulossa mummu. -Jännä jut-

tu, että omille lapsille en aika-

naan neulonut mitään. Kai se

on tämä mummuus, joka saa

toimimaan, hän nauraa.

Maikku Halme myöntää

juttelevansa mielellään ih-

misten kanssa. Hänen tehtä-

vänsä diakonina on olla koko

ajan läsnä ja käytettävissä. Sik-

si esimerkiksi kauppareissulla

juttusille tulee aina vähintään

pari ihmistä.

Ihminen ihmisten

parissa

Juttutuokiomme loppupuolel-

la Maikku Halme keksii toi-

senkin muutoksen, joka dia-

konin työssä vuosien varrella

on tapahtunut. -Ihmiset ot-

tavat rohkeammin yhteyttä

kuin ennen. Rohkeita ollaan

nimenomaan kaupunkimai-

sessa ympäristössä. Maaseu-

dulla työskentelevien kolle-

goiden mukaan ihmiset odot-

tavat siellä yhä edelleen, että

diakoni osaisi lukea ajatuksia

ja mennä kysymään mitä kuu-

luu. Monesti esimerkiksi van-

huksen omaiset ovat niitä, jot-

ka ottavat yhteyttä meihin.

Maikku Halmeen "loso"a

diakoniatyössä on olla läsnä. -

Ihminen sytyttää minut. Vaik-

ka aamulla ajattelisin, että en

jaksa, saattaa keskusteluissa

päivän aikana ilmetä jotain

niin pyhää, että väsymys kaik-

koaa saman tien. En halua olla

se, joka istuu vaan virastossa,

haluan olla ihminen ihmisten

seurassa, laittaa koko elämän-

kokemukseni likoon.

Maikku Halme 30 vuotta diakonina

”Olen saanut tehdä työtä,

josta todella pidän”

”

Oikeastaan vaan sydämellään

voi aavistaa ja tuntea Jumalan

olemassaolon.

Maikku Halme on työskennellyt diakonina 30 vuotta.

Hän haluaa tehdä työtään ihmisenä ihmisten parissa,

koko elämänkokemuksellaan.

K

äräjäoikeuden notaarin tehtäviin kuuluu ottaa

vastaan valoja ja vakuutuksia. Omalla touko-

kuisella vuorollani paikalle saapui seitsemän

miestä, joiden ruskettuneet kasvot kertoivat, että ky-

seessä oli ulkoilmaihmisiä. Mukana oli kaksi pöytäkir-

jaa, joilla tulijat oli hyväksytty tietyn kalastuskunnan ka-

lastuksenvalvojiksi. Papereissa oli reilut rasvaiset läikät,

joiden yhdessä arvelimme olevan kalanmaksaöljyä.

Miehet toistivat yhdessä möreillä äänillä perässäni va-

kuutuksen, jonka teksti kuuluu seuraavasti:

”Minä N.N. vakuutan, että minä uutterasti ja tunnolli-

sesti, puolueettomasti ja ilman oman voiton tavoittelua,

parhaan ymmärrykseni ja taitoni mukaan täytän velvol-

lisuuteni valvoa kalastusta ja sitä koskevien säännösten

ja määräysten noudattamista. Tämän minä lupaan kun-

niani ja omantuntoni kautta.”

Yksi herroista totesi heti perään, että tilanne oli kuin

rippikoulussa. Itselleni tuli mieleen Seitsemän veljestä,

sillä seitsemän tavaaja ja yksi lukkarin tytöstä käyvä oli

tässäkin koulussa. Tilaisuuden juhlavuus ehkä hieman

kärsi yhteisestä huvittuneisuudestamme, mutta muis-

tutin, että vakuutus velvoittaa silti toimimaan sen mu-

kaisesti.

Kalastuslaissa todetaan, että kalastusta harjoitettaes-

sa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen

pysyvään tuottavuuteen. Erityisesti on pidettävä huolta

siitä, että kalakantaa käytetään hyväksi järkiperäisesti

ja ottaen huomioon kalataloudelliset näkökohdat, sekä

huolehdittava kalakannan hoidosta ja lisäämisestä. Täl-

löin on vältettävä toimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa

vahingollisesti tai haitallisesti luontoon tai sen tasapai-

noon. Kalastuksenvalvojalla on velvollisuus valvoa, että

kalastusta koskevia määräyksiä ja säännöksiä noudate-

taan. Tärkeitä miehiä!

Tässä yhteydessä muistutan, että maksatte kalastuslu-

van ennen vesille lähtöä. Pienemmille ja isommille ka-

lamiehille ja -naisille kannattaa ostaa lahjaksi kalasak-

set, joilla perkaaminen käy kätevästi. Kalaan lähtö käy

helpommin, kun ei kotiväkeä pelota saapuva saalis.

• Marjo Anttoora

Kalavala

Maija Latva

Huittislaisessa Kello ja Kulta

Riihimäessä sekä vammalalai-

sessa Villen Kellossa myyjänä



toimiva huittislainen Susan-

na Virtanen on viime aikoi-

na kunnostautunut myös ko-

rusuunnittelijana. S-Designin

nimellä suunniteltuja ja teh-

tyjä koruja on tässä vaihees-

sa kymmenkuntaa erilaista,

myös miehille löytyy oma rii-

pus. -Idea sai lopullisen muo-

tonsa Johtamistaidon opiston

yrittäjän erikoisammattitut-

kinnon kurssilta, jota käyn

parasta aikaa, Susanna ker-

too. Korusuunnittelu on yksi

osa Susannan näyttötyöstä.

Ensimmäiset Susannan

suunnittelemat korut tulivat

myyntiin alkukeväästä. -Olen

saanut todella hyvää palautet-

ta asiakkailta, Susanna iloit-

see. Hänen mukaansa koruil-

le oli olemassa selkeä tilaus,

koska samanlaisia ei mark-

kinoilla ole. -Kaipasin ni-

menomaan aikuiselle naisel-

le sopivia, yksinkertaisia ho-

peakoruja, Susanna selvittää.

Susannan mallistosta löytyy

lisäksi hymynaama -riipus,

joka sopii erityisesti lapsille ja

nuorille.

Uniikki ja yksilöllinen

Korun matka alkaa paperilta.

Susanna suunnittelee kaik-

ki mallit piirtäen ja näyttää

versiot miehelleen Kimmo

Virtaselle, joka toimii samas-

sa yrityksessä kultaseppänä.

Kimmo kertoo, mitkä versiot

ovat toteuttamiskelpoisia ja

mitkä vaativat vielä hiomista.

Sen jälkeen Kimmo tekee ko-

rusta prototyypin. -Valmiis-

ta korusta on helppo nähdä,

kaipaako se vielä jotakin, Su-

sanna kertoo.

Jokainen S-Designin ko-

ru on uniikki ja yksilöllinen,

mutta hinta silti kilpailuky-

kyinen. -Lähdin alun perin-

kin siitä ajatuksesta, että sarja

olisi kaikkien ulottuvilla, Su-

sanna toteaa.

Suunnitelmissa on vielä

jalostaa korusarjoja niin, et-

tä jokaiseen malliin tulisi rii-

puksen lisäksi myös ranne-

koru ja korvakorut. Jokainen

malli tullaan myös nimeä-

mään. -Nimet ovat parasta

aikaa mietinnän alla. Uusia

ideoitakin olisi taas vaikka

kuinka paljon, mutta nyt ele-

tään tällä alalla kiireisiä aiko-

ja. Uusia malleja tulee kuiten-

kin vielä kesän aikana, Susan-

na Virtanen lupaa.

S-Designin korut ovat saaneet positiivista palautetta asiakkailta.

Susanna suunnitteli oman korumalliston

Tekijä ja suunnittelija. Susanna Virtanen piirtää mallit

ja kultaseppä Kimmo Virtanen tekee korut.

Page 16 - Alueviesti_22_2008