Page 12 - Alueviesti_41_2008

12 Keskiviikko lokakuun 8. 2008
Metsäntutkimuslaitoksen tut-
kijat ovat tehneet aloitteen
maisema-arvokaupan toimin-
tamallien kehittämisestä. Mai-
sema-arvokaupan tavoitteena
on maksaa maanomistajalle
korvausta, kun hän antaa alu-
eensa matkailukäyttöön ja si-
toutuu hoitamaan aluetta si-
ten, että sen virkistysarvot säi-
lyvät. Yrittäjällä on puolestaan
oikeus käyttää aluetta matkai-
lun yritystoimintaan.
Tutkijat ehdottavat, että kor-
vauskäytäntöjä voidaan kehit-
tää niin, ettämatkailupalvelujen
käyttäjät maksavat niistä suo-
raan palvelujen tarjoajille. Tä-
mä mahdollistaa markkinaläh-
töisen ja kustannustehokkaan
toimintamallin, jossa maisema-
arvojen ostajana voi valtion si-
jaan olla yksityishenkilö, kunta
tai yrittäjä. Yrittäjä puolestaan
voi sisällyttää palveluihinsa ke-
hittämismaksun, josta kertyvillä
varoilla kauppa rahoitetaan.
Kohteita
matkailukäyttöön
Maisema- ja virkistysalueita
käyttävät yrittäjät määrittele-
vät maisemallisesti arvokkaat
kohteet, jotka pyritään hank-
kimaan matkailukäyttöön.
Toimitamallissa maanomis-
tajat tarjoavat vapaaehtoisesti
maa-alueitaan ja saavat mat-
kailukäytöstä rahallista kor-
vausta. Sopimuksessa määri-
tellään muun muassa kaupan
voimassaoloaika, metsien hoi-
totapa ja se miten aluetta hyö-
dynnetään matkailun yritys-
toiminnassa.
Toimintamallissa pyritään
tavoittamaan useita maan-
omistajia laajojen maisema-
alueiden saamiseksi luonto-
matkailun käyttöön. Osta-
jana kauppaneuvotteluissa
voi toimia yksittäisen yrittä-
jän sijaan sovittu organisaa-
tio, joka vastaa myös korva-
usten maksamisesta. Välittä-
jäorganisaatio kerää toimin-
taan tarvittavat rahat alueen
yrittäjiltä.
Sopimuksista
laajempiin malleihin
Aiemmin Suomessa esitetyis-
sä toimintamalleissa tavoittee-
na ovat olleet maanomistajan
ja maiseman hyödyntäjän vä-
liset tapauskohtaiset sopimuk-
set. Luontomatkailun kehittä-
miseksi tarvitaan kuitenkin
yksittäisten sopimusten sijaan
laajempia toiminta- ja rahoi-
tusmalleja, joiden perusteel-
la yksityismaiden matkailu-
käytöstä voidaan sopia pitkäl-
lä aikavälillä.
Yksityismaiden saaminen
maisema-arvokaupan piiriin
edellyttää, että maanomistaja
saa kaupasta rahallista tuloa.
Mikäli maisema-arvokauppa
on maanomistajalle varteen-
otettava vaihtoehto, käytän-
nön yleistyminen luo mah-
dollisuuksia luontomatkailun
kehittämiseen ja metsiin koh-
distuvien eri käyttömuotojen
yhteensovittamiseen. Toimin-
tamallin kehittäminen edellyt-
tää myös jokamiehen oikeuk-
sien ja kaupallisen matkailu-
toiminnan välisten suhteiden
selvittämistä.
Metlan tutkijat esittävät nä-
kemyksiään Maisema- ja vir-
kistysarvokauppa: Eri mai-
den kokemuksia ja lähtökoh-
tia suomalaisen käytännön
kehittämiseen -julkaisussa.
Julkaisuun on koottu myös eri
maissa käytössä olevia maise-
ma-arvokauppakäytäntöjä.
Myyräkannat ovat nyt ete-
läisessä Suomessa korkealla.
Metsitetyillä pelloilla ja hei-
nittyneillä metsänuudistus-
aloilla on tulevan talven jäl-
jiltä odotettavissa myyrätu-
hoja. Tässä vaiheessa tuhojen
estäminen on Lounais-Suo-
men metsäkeskuksen mu-
kaan hankalaa.
Tuskin keneltäkään luon-
nossa liikkujalta on tänä
vuonna jäänyt huomaamatta
aluskasvillisuuden seassa vi-
peltävät pikkujyrsijät. Niinpä
myyrätuhoriski on suurim-
millaan ensi talvena. Perintei-
sesti myyräkantojen huippu-
ja esiintyy kolmen neljän vuo-
den välein. Huippuvuoden
jälkeen myyräkanta romahtaa
tautien saattelemana. Viimek-
si merkittäviä tuhoja oli vuon-
na 2005.
Peltomyyrä
pahin tuholainen
Harmillisin tuholainen met-
sänomistajan kannalta on pel-
tomyyrä. Se kaluaa taimien
kuorta lumen pinnan alapuo-
lelta ja katkoo pieniä taimia.
Kun myyriä on paljon, kelpaa-
vat kaikkien puulajien taimet.
Koivu on kuitenkin halutuin-
ta ja ruohottuneilla ja huonos-
ti muokatuilla pellonmetsitys-
aloilla tuhoja tapahtuu myös
kesällä.
Pitkähäntäisempi metsä-
myyrä nakertaa syksyllä ja tal-
vella taimien kärkisilmuja ja
usein myös latvakasvaimen
kuorta. Taimista tulee moni-
latvaisia ja ranganvaihtojen
myötä laatuvikaisia. Metsä-
myyrä levittää myyräkuumet-
ta. Siihen on tänä vuonna sai-
rastunut jo 1600 suomalaista.
Vesimyyrä syö talvella pui-
den juurien kuorta ja ohuita
juuria. Tyypillinen tuhokohde
on metsitetty pelto, jossa jo vä-
hän varttuneemmat taimet ke-
väällä kellastuvat, taipuvat vi-
noon ja kuolevat.
Torjunta hankalaa
Parhaiten myyrätuhoja voi
ennakolta torjua huolehtimal-
la siitä, että myyrät eivät saa
suojaa eivätkä ravintoa heinä-
kasvillisuudesta. Siten etenkin
pellonmetsitysaloilla tulisi ai-
na tehdä kemiallinen heinän-
torjunta ja kunnollinen maan
muokkaus. Lisäksi kannattaa
käyttää taimisuojia.
Pelto- ja metsämyyrän tu-
hoja voidaan ehkäistä ruis-
kuttamalla taimiin syönni-
nestoaineita, mutta niiden
levitys on työlästä. Lähin-
nä puutarhoissa on käytössä
myyränkäytäviin sijoitetta-
via myrkkysyöttejä. Unoh-
taa ei myöskään sovi biolo-
gista torjuntaa. Pienpedot ja
petolinnut säätelevät myyrä-
kantaa käyttämällä myyriä
ravintonaan.
Kemerasta apua
pahaan tuhoon
Jos myyrät ovat syöneet met-
sänuudistusalalta tai metsite-
tyltä pellolta taimet niin pa-
hoin, että hehtaarin alalle
on jäänyt alle 600 kasvatus-
kelpoista tainta, voi metsän-
omistaja saada kestävän met-
sätalouden rahoituslain mu-
kaista tukea uudelleen vilje-
lyyn.
Kohteen vähimmäisala on
0,5 hehtaaria. Taimet ja muun
materiaalin saa kokonaan tu-
kena ja työkustannuksiin vä-
hintään 20 prosentin tuen.
URHEILUTARVIKE
HÄIJÄÄN
h a i j a a . f i
Ostimme maahantuojan loppuvaraston
SIMMONS laatuoptiikkaa nyt halvalla
Kymmen hirvikoiraa Kiikoisten kokeessa
Hannu Virtanen
Kymmenen hirvikoiraa kol-
mesta eri rodusta osallistui
Kiikoisten Metsästäjien jär-
jestämään hirvenhaukkuko-
keeseen lauantaina. Nämä
hirvimiehen parhaat ystävät
jalkautuivat ylituomari Mau-
no Jokisen aamuseitsemältä
pitämän puhuttelun jälkeen
Eräkorven metsästysmajalta
Kuorsumaasta koemaastoi-
hin Kankaanpään Vihteljär-
velle, Kiikoisiin, Kullaalle, La-
viaan, Mouhijärvelle ja Vam-
malan Suodenniemelle.
Mukana haukuissa oli seit-
semän harmaata norjanhirvi-
koiraa, kaksi jämtlanninpys-
tykorvaa ja yksi karjalankar-
hukoira. Koirista yhdeksän
osallistui voittajaluokkaan,
yksi avoimeen luokkaan.
Haukkujia eri roduista
Kiikoistenkin kokeessa oli jäl-
leen hyvä edustus harmaista
hirvikoirista. Nämä Ruotsis-
ta ja Norjasta kotoisin olevat
rodut ovat olleet mainioita
haukkujia niin jahdeissa kuin
kokeissakin, mutta ylituoma-
ri Mauno Jokinen on ilahtu-
nut myös kotimaisten rotujen
kunnostautumisesta.
Satakunnan kennelpiirin-
kin alueella ovat suomenpys-
tykorvat jo vuosien ajan mi-
telleet taitojaan Hirviher-
ra-otteluissa. Suomalainen
suurriistakoira on varsinai-
sesti karjalankarhukoira, jol-
le sillekin kuuluu Jokisen mu-
kaan hyvää.
-Satakunnassa on tällä het-
kellä 83-84 täyden erän hauk-
kuvaa karhukoiraa. On hyvä
asia, että kotimaiset rodut
ovat voimissaan, Jokinen sa-
noo.
Norjalaisten hirvikoiri-
en, jämtlanninpystykorvien
ja kotimaisten pystykorvaro-
tujen ohella hirvenhaukku-
kokeissa ahkeroivat joskus
myös Venäjältä kotoisin ole-
vat laikat.
-Satakunnan kennelpiiris-
sä on neljä lohkoa, joista vali-
taan koirat piirin kisaan. Siel-
tä koirat valitaan edelleen
lännen lohkoon, josta kolme
koiraa etenee SM-kisoihin,
Ikaalisista kotoisin oleva Jo-
kinen selvittää.
Millan kolmas koe
Erkki Heikkilä oli tuonut ko-
keeseen Suodenniemen Tai-
paleesta kaksivuotiaan Mus-
tanevan Millan. Jämtlannin-
pystykorva Milla osallistui
haukkukokeeseen nyt kol-
matta kertaa, joten hirvikoi-
raura on vasta aluillaan.
Milla on Heikkilän ensim-
mäinen “jämti”. Kaksi ensim-
mäistä koiraa ovat olleet har-
maita norjanhirvikoiria.
-On tämä ainakin kiltimpi
koira kuin edellinen, Heikkilä
tuumii yhteistyöstään Millan
ja uuden rodun kanssa.
Kiikoisten haukkukokees-
sa Millan työskentelyä läh-
dettiin arvioimaan Kullaan
maastoihin.
-Kaksi ja puoli tuntia koi-
ra meni hirven perässä, mut-
ta haukkua ei nyt tullut. Har-
joituksissa haukkuja on kyl-
lä tullut.
-Ja lauantaina päästään
hirvijahtiin, Erkki Heikkilä
lupaa Millalleen.
Jämtlanninpystykorva MustanevanMilla on uransa alkutaipaleella. Erkki Heikkilän
omistama kaksivuotias Milla osallistui nyt kolmannen kerran haukkukokeeseen.
Hirvihaukkujen sihteeri Marja Kaistamo ja ylituomari Mauno Jokinen ovat kokeen
paperihommissa, jotka nekin sujuvat näinä atk-aikoina näppärästi läppärillä.
Voittajaluokka:
1. hn Kuusitien Riesa 87,00.
om. Markku Kaistamo, Kii-
koinen
2. hu Santtu 71.50. om. Kei-
jo Kivelä, Lavia
3. hu Karpaasin Mara
67.00. om. Heikkilä Paavo,
Ikaalinen
4. hn Keskisalon Pella
46.50. om. Keijo Tähtinen,
Kokemäki
5. hu Kuusitien Rasmus
36.00 om. Mika Ylinen,
Kiikka
6. kku Vihantin Velmu
09.00. om. Kauko Mäen-
pää, Kankaanpää
7. hu Ropsi 08.00. om. Kei-
jo Kivelä, Lavia
8. hn Kuusitien Nana 07.50.
om. Juha Vitikkala, Lappi
9. jpu Mustanevan Rup-
la 06.50. om. Veli-Jukka
Heikkilä, Lavia
Avoin luokka
1. jpn Mustanevan Milla
08.50. om. Erkki Heikkilä,
Suodenniemi
Hirvenhaukkukokeet toi-
mivat myös Lavian Seu-
dun riistanhoitoyhdistyk-
sen mestaruushaukkuina.
Riistanhoitoyhdistyksen
mittelössä järjestys Mark-
ku Kaistamon omistaman
Kuusitien Riesan johdolla
oli tämä:
1. Kuusitien Riesa
2. Santtu
3. Mustanevan Milla
4. Ropsi
5. Kuusitien Nana
6. Mustanevan Rupla
Ilveskanta kaksinkertaistui vuosina 1994-2007
Maisema-arvokauppa
tukee luontomatkailua Myyrätuhoja
odotettavissa
Riista- ja kalatalouden tutki-
muslaitos arvioi viime talvena
Suomessa olleen 1350-1500 il-
vestä. Ilveskanta näyttää kak-
sinkertaistuneen vuoden 1994
jälkeen, sillä vuonna 1994 il-
vesten vähimmäiskannaksi ar-
vioitiin 700 yksilöä.
Ilvesten lukumäärä oli suu-
rempi kuin sataan vuoteen.
Vähimmäiskannasta 95 pro-
senttia eleli poronhoitoalueen
ulkopuolisella alueella.
Arvio ilvesten lukumää-
ristä perustui pentuehavain-
toihin. Arvio erillisten pen-
tueiden lukumääristä lähi-
maakuntien riistanhoitopii-
reissä: Etelä-Häme 13-14,
Pohjois-Häme 16-18, Sata-
kunta 12-14 ja Varsinais-
Suomi 3-4.
Arvio kokonaisyksilömää-
rästä saadaan kertomalla pen-
tuemäärä luvulla kuusi.
Ahmoja alle 200
Riista- ja kalatalouden tutki-
muslaitos arvioi Suomen ah-
makannan olleen viime tal-
vena 150-170 yksilöä. Ahmo-
jen arvioitu vähimmäismäärä
(150) on kaksinkertainen ver-
rattuna vuotta 1991 koskevaan
arvioon (77 yksilöä).
Ahman kannanarvio poh-
jautuu ensisijaisesti erillislas-
kentoihin, joita Metsähallitus
on tehnyt Ylä-Lapissa ja Kai-
nuussa yhteistyössä riistanhoi-
topiirin kanssa. Ahmapentuei-
ta tuolta alueelta on ilmoitettu
yhteensä viisi.
Tulokset