Page 14 - Alueviesti_41_2008

14 Keskiviikko lokakuun 8. 2008
Huittisten seudun kansalais-
opisto, Huittisten Seudun
Suomi-Viro-Seura ja Scrip-
tum järjestävät luennon Mi-
ka Waltarin syntymän 100 v
ja Viro 90 juhlavuoden mer-
keissä. Luennoitsijana on kir-
jailija Kulle Raig. Hän toimi
myös diplomaattina Suomes-
sa, Suomen Viroyhdistysten
Liiton pääsihteerinä sekä Vi-
ron radion suomenkielisen
toimituksen toimittajana. Lu-
ento on kansalaisopiston For-
selius - salissa torstaina 16.10
kello 18.00
”Kolmen Baltian maan, Vi-
ron, Latvian ja Liettuan yllä
on kesästä 1940 lähtien vallin-
nut kansamme tietoisuudes-
sa hyytävä hiljaisuus ”, aloit-
ti nimimerkki Nauticus kir-
jansa, joka ilmestyi alkukesällä
1941. Kuusikymmentä vuotta
kesti hiljaisuutta tämän kirjan
vaiheilla. Melko pian tekijäksi
paljastui Mika Waltari.
Waltari kuvaa pakinamai-
sissa ja avoimen neuvosto-
kriittisissä teksteissä - usein
sapekkaan ironisin sanan-
kääntein – Baltian maiden
vaiheet syksystä 1939 ke-
sään 1940 sekä Viron yhteis-
kunnallisten olojen kehitys-
tä Neuvostoliittoon liittämi-
sen jälkeen. Waltari työsken-
teli välirauhan aikana Valtion
tiedotuslaitoksessa. Kirja Bal-
tiasta oli virkatilaus, kirjoitta-
ja sai käyttää Valtiollisen po-
liisin ja salaisen sotilastie-
dustelun tuloksia aineistona.
Näin ollen teos sisältää mate-
riaalia, jota Baltian maissa ei
julkaistu pitkään aikaan Wal-
tarin kirjan ilmestymisen jäl-
keenkään. Kirjaa oli helppo
pitää propagandana, kunnes
asia alkoi paljastua muistakin
lähteistä.
Kun Tallinnassa ilmes-
tyi Piret Salurin uusi kään-
nös Waltarin Suuresta illusio-
nista, Jaan Kross kuuluu lau-
sahtaneen:” Jah, jah, kaikkea
te käännätte, mutta miksi et-
te käännä Totuus Virosta, Lat-
viasta ja Liettuasta. Kross ih-
metteli kuinka suomalaisella
kirjailijalla saattoi olla parem-
mat tiedot heidän asioistaan
kuin heillä itsellään, vielä vuo-
sikymmeniin.
Viron historian palkittu
kirjoittaja Seppo Zetterberg
toteaa nyt Waltarin kirjan uu-
den painoksen esipuheessa,
että Nauticuksen kirjan anta-
ma kuva, ”totuus”, on edelleen
kovin todenmukainen.
Mika Waltari:
Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta
Kulle Raig luennoi Huittisissa
Kulle Raig on toi-
minutmyös diplo-
maattina Suomes-
sa, Suomen Viro-
yhdistysten Liiton
pääsihteerinä sekä
Viron radion suo-
menkielisen toi-
mituksen toimit-
tajana
Teemun kielitaito karttuu
postikortteja lähettämällä
Pauliina Parto
Eipä tainnut portugalilai-
nen Paulo Magalhães aa-
vistaa millaisen villityksen
hän pani alulle luodessaan
vuonna 2005 kansainväli-
sen korttiringin, postcros-
singin. Perusidea on yk-
sinkertainen: lähettää ja
vastaanottaa postikortteja.
Postcrossing on saavuttanut
suuren suosion, virallisen
internetsivuston postcros-
sing.comin mukaan maa-
ilmalta löytyy jo yli 67 000
postikorttien lähettelyyn
hurahtanutta. Heidän jou-
kossaan vammalalainen,
vasta 9-vuotias Teemu Juu-
tilainen. -Tässä saa käyttää
englannin kieltä, se kiin-
nosti, Teemu perustelee.
Neljättä luokkaa käyvä
Teemu puhuu englantia pa-
remmin kuin moni aikui-
nen, ja kielitaito sen kun
kasvaa. Myös hänen lähet-
tämänsä kortin vastaanotta-
neet harrastajat ympäri maa-
ilman ovat kummastelleet
nuoren miehen ikää. -Moni
on sanonut, että olen heidän
nuorin postcrossing -kave-
rinsa, Teemu hymyilee.
Syy Teemun harrastuk-
seen istuu vieressä äiti Ela
Juutilaisen muodossa. Hän
innostui postcrossingista
jo pari vuotta sitten. -Har-
rastus oli hetken aikaa kat-
kolla, mutta keväällä aloitin
uudelleen ja sain Teemun-
kin innostumaan.
Poika muistaa vielä hy-
vin, mistä ensimmäisen
korttinsa sai. -Se tuli Itali-
asta. Itse lähetin ensimmäi-
sen Saksaan yhdelle paris-
kunnalle. Tähän mennessä
eksoottisin paluukortti on
leimattu Boliviassa.
Pyhän Olavin kirkko
maailmalle
Harrastuksen aloittami-
nen on helppoa. Järjestel-
mään kirjaudutaan pos-
tcrossing.comissa, jolloin
käyttäjä saa halutessaan
verkoston ylläpidolta ke-
nen tahansa postcrossin-
giin liittyneen katuosoit-
teen mistä päin maailmaa
tahansa. Osoitteen muka-
na tulee henkilökohtainen
tunnistekoodi, id, joka
kirjoitetaan lähetettävään
korttiin. Tunnistekoodin
avulla vastaanottaja kirjaa
kortin saapumisen nettiin,
jolloin lähettäjän osoite
siirtyy jakelulistalle. Siel-
tä osoite välitetään seu-
raavalle kortin lähettäjäl-
le. Näin ollen lähettäjän
pitäisi saada yhtä monta
korttia kuin hän on maa-
ilmalle saattanut.
Ela ja Teemu Juutilai-
nen kertovat, että netissä
voi lisäksi määritellä mis-
tä päin maailmaa ja mil-
laisia postikortteja haluaa
vastaanottaa. -Itse haluan
vastaanottaa kortteja sekä
Suomesta että ulkomailta.
Teemu taas ei halua kort-
teja Suomesta, Ela selvit-
tää. Monet kortit kuvaavat
paikallisia maisemia. Juu-
tilaisetkin lähettävät Vam-
malasta mielellään Pyhän
Olavin kirkon kuvalla va-
rustettuja kortteja.
Olympiatunnelmaa
Kiinasta
Postikortteihin ei ole pak-
ko tarinoida pitkästi, mut-
ta Juutilaisten mukaan mo-
ni näkee niiden eteen pal-
jonkin vaivaa. Kortit saat-
tavat olla erivärisillä kynillä
kirjoitettuja tai tarroilla ja
piirustuksilla koristeltuja.
Elalle on jäänyt erityises-
ti mieleen Kiinassa olym-
pialaisten aikaan kirjoitet-
tu kortti. -Lähettäjä oli seu-
raamassa olympialaisten
avajaisia. Hän kirjoitti sii-
tä, kuinka olisi itse pitänyt
hieman perinteisemmis-
tä avajaisista, kun nyt niis-
sä yhdistettiin perinnettä ja
modernia. Hän oli kirjoit-
tanut korttiin, että kello on
nyt täällä sen ja sen verran,
teidän joukkueenne marssii
juuri ohi stadionille.
Teemu ja Ela kirjoitta-
vat kortteihin mielellään
esimerkiksi monista jär-
vistämme ja puhtaasta suo-
malaisesta luonnosta. -Vä-
lillä kortteja saa lukea mon-
ta kertaa, kun kaikkien kä-
sialasta ei oikein saa selvää.
Ja jos en tiedä jotain sanaa,
sitten haen sen sanakirjas-
ta, Teemu kertoo innostu-
neena.
Tapana on, että korttei-
hin kirjoitetaan muutama
sana tai lause myös omalla
äidinkielellä. Yhdysvallois-
sa postcrossingia käytetään
jopa maantiedon opettami-
seen lapsille. Yhdessä van-
hempien kanssa lapset et-
sivät kartasta, missä päin
maailmaa kortin lähettä-
jä asuu ja millaisesta maas-
ta ja kaupungista oikein on
kyse.
Korteista ei voi
kävellä ohi
Postcrossing sopii harras-
tuksena kenelle tahansa ja
on Juutilaisten sanoin “ää-
rimmäisen koukuttavaa”.
Äiti ja poika myöntävät, et-
tä missä tahansa he posti-
kortteja näkevätkään, on
kiusaus suuri. -Ei niistä oi-
kein osaa ohikaan kävellä,
he nauravat.
Tähän mennessä Juuti-
laisten postiluukusta on ti-
pahtanut yhteensä yli sata
postikorttia. Niitä säilötään
yhteisessä puulaatikossa,
joka alkaa hiljalleen käy-
dä ahtaaksi. Ela suunnitte-
lee uuden, isomman laati-
kon ostamista, mutta Tee-
mu on niin innoissaan, että
voisi laittaa kortit jopa ko-
din seinille esille.
9-vuotias vammalalai-
nen Teemu Juutilainen
on koukussa postcros-
singiin. Tähän mennessä
postiluukusta on tipah-
dellut nelisenkymmen-
tä korttia ympäri maail-
man. Teemun postcros-
sing -käyttäjätunnus on
Bluji ja Ela-äidin Elkku.
Hilkka Olkinuora kehottaa:
”Eläkää tukevasti
molemmat jalat ilmassa”
Pauliina Parto
Tamperelainen Hilkka Olki-
nuora on monessa liemessä
keitetty nainen. Hän on teh-
nyt omien sanojensa mukaan
vuodesta 1970 saakka ainakin
toimittajan, opiskelijan, papin,
äidin ja viimeksi kirkkoherran
töitä. Keväällä hän kirjoitti
kirjan Elä ihmeessä. Sen taus-
talla on pohdinta siitä, kuin-
ka me naiset huolehdimme
aina ja kaikesta, mutta emme
osaa hoitaa itseämme. Nainen
on taipuvainen olemaan aina
saatavilla, olipa kyseessä sitten
puoliso, lapset, työtoverit, esi-
mies tai omat vanhemmat. Sa-
malla, kun nainen täyttää sy-
dämensä vastuulla ja huolella,
oma elämä valuu hukkaan. Ol-
kinuoran mukaan sydän ei ole
yhteensopiva hektisen 2000-
luvun kanssa. -Tavallinen ei
enää riitä. Kaiken on oltava
kohu ja super. Se, mitä isoäi-
ti olisi paheksunut, on nyt hie-
noa. Mihin sydäntä enää tarvi-
taan, missä on kaikki lämpö?,
hän kysyy.
Hilkka Olkinuora muistut-
taa, että maailma syntyi verk-
kaan. Kasvamiseen tarvitaan
edelleen aikaa, vaikka meiltä
vaaditaankin koko ajan enem-
män ja enemmän. -Lapset kas-
vavat pisalandiassa, jossa on
merkitystä vain taloudellisel-
la voitolla ja tilinpäätöksillä.
Pienistä ihmisistä muovataan
väkisin aikuisia, mutta kaik-
kihan me tiedämme mitä vä-
kisinkasvatuksesta voi seura-
ta. Kun auringonkukkaa yri-
tetään kasvattaa nopeasti, sitä
revitään ylöspäin ja ylöspäin,
kunnes juuret lopulta irtoavat
maasta, Olkinuora kuvailee.
Hän on suunnattoman huolis-
saan etenkin pienistä tytöistä,
joiden lyhyet farkkuhameet ja
tiukat t-paidat huokuvat aikui-
suutta paljon kantajiensa ikä-
vuosia aiemmin.
Kuka hyötyy kiireestä?
Sylvään koululla viime tors-
taina puhuneen Hilkka Olki-
nuoran mukaan aikuisuudelle
ei ole meidän maailmassam-
me kysyntää. -Nuoruudessa
kiehtoo se, ettei ole mitään ra-
jaa, että vanhemmat ovat ra-
jattoman tyhmiä ja edessä on
rajaton tulevaisuus, hän sanoo
ja saa yleisön nauramaan. Ol-
kinuora muistuttaa, että raja-
ton vaihe tulee käydä nuore-
na läpi, mutta se ei saisi jäädä
päälle. Kaikkien ei tarvitse ol-
la vanhoilla päivillään golfaa-
via panttereita. -Kannatan silti
kuntoilua ja siten sydämestään
huolehtimista. Vaikka sauva-
kävely onkin mielestäni ihan
naurettavaa puuhaa.
Oikeasti Hilkka Olkinuo-
ran huumorin sävyttämä asia
on painavaa - pelottavaakin.
Meistä jokainen varmasti tun-
nistaa maailmassamme vallit-
sevan kiireen, mutta kuka sii-
tä lopulta hyötyy? -Ei kukaan.
Mutta sen vuoksi meidän ei
tarvitse pysähtyä, kohdata ja
tutustua toisiimme oikeasti.
Emme tule nähdyiksi, emme-
kä katsotuiksi.
Unelmia
ei pidä unohtaa
Miten hektistä elämää sitten
tulisi rauhoitta? Hilkka Olki-
nuoran mukaan kaiken ydin
on tasapaino. Meidän pitäisi
pysähtyä kuuntelemaan välil-
lä myös itseämme. Olkinuora
muistuttaa, ettei koskaan pi-
täisi joutua tilanteeseen, jossa
vasta sairastuttuaan vakavasti
huomaa, kuinka paljon arvo-
kasta elämässä jo onkaan. -Ke-
hottaisin tekemään asioita, joi-
den kanssa sydämenne oikeas-
ti viihtyy.
-Unelmiaan ei pidä unoh-
taa koskaan, vaan elää tuke-
vasti molemmat jalat ilmassa.
Huittisten Risto Ryti -salissa
kuullaan 17.10. jazzin säveliä.
Esiintymään saapuvat palki-
tut pianisti Marian Petrescu ja
laulaja Johanna Iivanainen ot-
sikolla An evening with Ella
Fitzgerald & Oscar Peterson.
Marian Petrescu aloitti pia-
nonsoiton jo 4-vuotiaana. Hän
on on opiskellut klassisessa ja
jazzkonservatoriossa Ruotsissa
sekä Sibelius-Akatemian jazz-
linjalla. Petrescu soittaa kai-
ken tyylistä jazzia ragtimes-
ta freejazziin. Hän on pianisti,
joka hallitsee instrumenttinsa
mestarillisella tavalla, ja omaa
virtuoosimaisen tekniikan.
Johanna Iivanainen on
tunnettu paitsi soolourastaan
myös yhteistyöstään monien
kiinnostavien ja merkittävien
artistien kanssa. Ensimmäisen
sooloalbuminsa hän julkaisi
2004. Albumi oli Jazz Emma -
ehdokas samana vuonna.
Iivanainen on palkittu 2002
Louis Armstrong -palkinnolla
ja Sony Jazz -palkinnolla 2003.
Hän on opiskellut ja opettanut
Helsingin Pop & Jazz Konser-
vatoriossa ja Stadiassa.
Johanna Iivanaisen ja Ma-
rian Petrescun konsertti al-
kaa 17.10. Risto Ryti -salissa
kello 19.
Iivanainen ja Petrescu
konsertoivat Huittisissa
Pastori-toimittaja-kirjailija Hilkka Olkinuora kehottaa
naisia pyrkimään irti liiasta huolehtimisesta.