Page 10 - Alueviesti_04_2009

10 Keskiviikko tammikuun 21.2009
Pauliina Parto
Painonpudotuksesta kiin-
nostuneille on tarjolla mitä
erikoisempia laihdutuskei-
noja. On kaalisoppakuuria,
veriryhmä-, lentoemäntä- ja
Beverly HIlls -dieettiä. Yksi
suosituimmista 2000-luvun
laihdutusmenetelmistä on
eittämättä Atkinsin dieetti,
joka on tunnetuin vähähiili-
hydraattinen ruokavalio. Se
on saanut nimensä kehittä-
jänsä, yhdysvaltalaisen lää-
ketieteen tohtori Robert
Atkinsin mukaan.
At kinsin di-
eetissä pyritään
välttämään hiili-
hydraatteja, var-
sinkin nopei-
ta hiilihydraat-
teja, ja syömään
niiden sijaan ras-
vaa ja proteiineja.
Kaikkein olennai-
sinta on puhdistettu-
jen hiilihydraattien ja so-
kerin terveysriskien huo-
mioiminen. Käytännössä
tämä tapahtuu korvaamal-
la suurin osa ravinnon hii-
lihydraateista luonnolli-
silla rasvoilla ja huolehti-
malla riittävästä proteiinin
saannista.
Atkinsin dieetin vaiku-
tusmekanismeista on kiis-
telty. Robert Atkins, dieetin
kehittäjä, esitti tehon perus-
tuvan ketoosiin. Ketoosilla
tarkoitetaan vähäisestä hii-
lihydraattien saannista joh-
tuvaa muutosta aineenvaih-
dunnassa. Ketoosi on luon-
nollinen tila, johon elimis-
tö siirtyy myös esimerkiksi
paastossa.
Syö vähemmän,
liiku
enemmän
Atkinsin dieetin terveys-
vai- kutuksista on vään-
netty
kättä runsaasti. Viime ke-
sänä julkaistussa ruotsa-
l a i s t u t -
k i -
m u k -
sessa se on todettu
terveydelle vaaral-
liseksi. Tutkimuksen
mukaan Atkinsin dieetti ja
muut samantapaiseen ruo-
kavalioon perustuvat laih-
dutuskeinot lisäävät ennen-
aikaisen kuoleman vaaraa.
Yhdysvaltalaisen Harvar-
din yliopiston ja ruotsalai-
sen Karoliinisen instituutin
yhteistutkimuksesta tiivis-
telmän julkaisseessa Jour-
nal of Internal Medicines-
sa professori Hans-Olov
Adami toteaa Atkinsin di-
eetin kaltaisella ruokavali-
olla olevan “ikäviä pitkäai-
kaisvaikutuksia, joita ei ole
aiemmin tunnettu”.
Tutkijoiden mukaan en-
nenaikaisen kuoleman vaa-
ra on sitä suurempi, mi-
tä enemmän päivittäi-
sistä kaloreista tulee
valkuaisaineista
ja mitä vä-
h e m m ä n
h i i l i hy d -
r a a t e i s -
ta. Eten-
kin pihvi-
en runsas
syöminen
ja peru-
nan sekä pas-
tan välttely käy
erityisesti sydä-
men päälle. Karo-
liinisen instituutin
professori Stefan Röss-
ner toteaa Atkinsin diee-
tistä seuraavan laihtumis-
ta varmemmin kohonnut
sydän- ja verisuonitautien
riski.
Tutkimuksessa seurat-
tiin yli 40 000 naista toista-
kymmentä vuotta. Seuran-
nan alkaessa naiset olivat
30-49-vuotiaita. Seuran-
nan kohteeksi valittiin ni-
menomaan alle 50-vuoti-
aat naiset, sillä heidän jou-
kossaan laihdutusinto on
suurin.
Asiantuntijat muistut-
tavat, että tehokkain kei-
no painonpudotukseen on
edelleen vanha tuttu syö
vähemmän, liiku enem-
män.
Vain ajatuksia:
Haastattelin psykoterapeuttia, joka on tehnyt pit-
kään myös parisuhdetyötä pääkaupunkiseudulla.
Siellä pariterapian kysyntä on niin suurta, että jul-
kinen puoli ei siihen pysty millään vastaamaan. En
usko, että kyseessä on vain pääkaupunkiseudun on-
gelma.
Parisuhde on sellaisessa eläville se tärkein suhde.
Ainakin pitäisi olla. Sen eteen pitäisi tehdä töitä
ja sitä pitäisi vaalia. Pitäisi järjestää kahdenkeskis-
tä aikaa ja keksiä jotain yllätyksellistäkin, ainakin
välillä. Yksi tärkeä juttu pitäisi kuitenkin muistaa:
elämä ei ole yhtä juhlaa, kuten ei parisuhdekaan.
Parhaat hetket voivat yllättäen tapahtua tavallises-
sa, tylsässä arjessa. Tärkeintä on kuitenkin se, että
muistaisimme huomioida puolisoamme ja kertoa
hänelle silloin tällöin, miten tärkeä hän on. Rak-
kautta pitää nimittäin vaalia.
Mitä sitten on rakkaus? Siis aito rakkaus? Ja huo-
mioikaa, etten puhu nyt rakastumisesta. Onko niil-
lä kahdella samantyyppisellä sanalla sitten eroa vai?
Kyllä, ja käytän nyt lainausta yhdestä elokuvasta,
jossa kuvataan mielestäni niin kauniisti aitoa rak-
kautta.
“Todellinen rakkaus jää jäljelle, kun rakastuminen
on palanut loppuun. Sain kokea sen äitisi kans-
sa. Meillä oli juuret, jotka kasvoivat toisiaan koh-
ti maan alla ja kun kaikki kauniit kukat olivat va-
risseet oksiltamme, huomasimme olevamme yksi
puu kahden sijasta”.
Otsikoiden takaa
Maija Latva
Mitä on rakkaus?
Taina Pohjanheimo
2009 on merkkivuosi.
200 vuotta sitten Suomesta
tuli autonominen ja samalla
600-vuotinen yhteys Ruot-
siin katkesi.
Merkkivuotta juhlitaan mo-
nin tavoin niin Suomessa
kuin Ruotsissa.
Ruotsissa merkkivuoden
juhliminen on saanut pal-
jon huomiota mediassa ja
se on herättänyt runsaas-
ti keskustelua mm. ruot-
sinsuomalaisten asemasta
ruotsalaisessa yhteiskunnas-
sa. Siitähänme suomalaiset-
kin puhummemielellämme;
sukulaistemme ja tuttaviem-
me suomalaisen identiteetin
ja kielen säilyttämisestä hei-
dän muutettuaan naapuri-
maahan.
Mutta ketä kiinnostaa ruot-
sinkielisten asema Suomes-
sa. Ei ketään, ei ainakaan
suomenkielisiä.
Emme ole vieläkään oppi-
neet, että ruotsin kielen tai-
taminen on rikkaus, ei pak-
kopullaa ja että sen osaami-
nen tekee meistä tiivimmin
osan pohjoismaista yhtei-
söä. Olen seurannut mie-
lenkiinnolla asiasta käytä-
vää keskustelua lähinnä sik-
si, että asun paikkakunnalla,
jossa ruotsinkieli on enem-
mistön äidinkieli.
Olen siis kuulunut kielivä-
hemmistöön, mutten mis-
sään, varsinkaan virallisis-
sa yhteyksissä ole törmän-
nyt siihen, etten olisi saanut
palvelua omalla äidinkielel-
läni.
Tutustuminen ihmisiin ja
osallistuminen paikalliseen
yhdistystoimintaan on sen
sijaan ollut huomattavas-
ti antoisampaa sen jälkeen
kun opin käyttämään kauan
unohduksissa ollutta ruot-
sin kieltä.
Täysin ruotsinkieliset alueet
ovat valitettavasti vähitellen
häipymässä maastamme.
Nuoret lähtevät mieluum-
min opiskelemaan ja kesä-
töihin Ahvenanmaalle tai
Ruotsiin. Opiskelun myö-
tä löytyy kumppani eikä ko-
tikylään töihin palaavia ole
kovinmonta ja sen seurauk-
sena väki vähenee.
Muuttoliike ruotsinkielis-
ten osalta on jo vuosikym-
menten ajan ollut saaristos-
ta länteen ja nykyisin tänne
muuttajat ovat useimmiten
suomenkielisiä. Valtasuh-
teet muuttuvat hiljakseen.
Olen siitä pahoillani. Olen
oppinut ymmärtämään vä-
hemmistönä olemista mo-
lemmilta kanteilta. Mielipi-
teeni siitä, että ruotsin kie-
len asemaa kouluissamme
tulisi vahvistaa eikä suin-
kaan ajaa alas, on vain vah-
vistunut täällä asumisen
myötä.
Kun meitä on moneksi,
olemme rikkaampia.
Kun opimme hyväksymään
sen, että meitä on moneksi,
olemme miljonäärejä.
Kirjoittaja on Taina Poh-
janheimo. Hän on synty-
nyt vuonna 1958 ja asu-
nut Vammalassa, kunnes
vuonna 2004 muutti Tu-
run saaristoon. Viettää
nykyisin talvikuukausia
Kanarialla.
”
Todellinen rakkaus jää jäljelle, kun
rakastuminen on palanut loppuun.
Atkinsin dieetti luultua vaarallisempi
Painonpudotuksessa ei kannata
turvautua poppakonsteihin
”
Atkinsin dieetillä on ikäviä
pitkäaikais-vaikutuksia, joita ei ole
aiemmin tunnettu.
Etenkin pihvien runsas syöminen käy sydämen päälle
ja saattaa näin ollen aiheuttaa ennenaikaisen kuoleman
riskin, toteaa ruotsalaistutkimus Atkinsin dieetistä.
Amerikan lastenlääkäriyhdistys:
Suositellaan maitoa ja
vettä aterioiden välillä
Lasten ei pitäisi juoda tai syö-
dä aterioiden välillä muu-
ta kuin vettä tai maitoa, jotta
hammasterveys pysyy mah-
dollisimman hyvänä ja ka-
rieksen aiheuttama hampai-
den reikiintymisen riski ale-
nee. Sokeripitoisten juomien
ja ruokien on hyvä olla vain
osana aterioita. Näin suosit-
telee Amerikan lastenlääkä-
riyhdistys tuoreessa julkilau-
sumassaan Pediatrics -lehden
joulukuun numerossa.
Lisäksi Amerikan lastenlää-
käriyhdistys suosittelee hedel-
mien syömistä sellaisenaan,
täysmehujen juomisen rajoit-
tamista 1,2 desilitraan päi-
vässä, sokeripitoisten juomi-
en välttämistä kokonaan se-
kä kaiken kaikkiaan terveyttä
edistäviä ruokatottumuksia.
Suun terveys on olennai-
nen osa lapsen hyvinvointia.
Suun hyvään terveyteen täh-
täävän ruokavalioneuvonnan
pitää olla osa yleistä terveys-
neuvontaa. Julkilausumas-
sa painotetaan, että karieksen
ehkäisy pitää aloittaa jo vau-
vaiässä. Tärkeintä hammas-
terveydelle on kunnollinen
ruokavalio sekä hyvä suuhy-
gienia ja kolmantena !uori-
hammastahnan käyttö.
Muista, että tämä
päivä tulee vain kerran,
eikä koskaan palaa.
Kuvittelemme, että
se tulee huomenna
uudestaan, mutta se on
toinen päivä, joka tulee
ainoastaan kerran.
Itsetunto kulminoituu
siihen, mitä
kuvittelemme muiden
meistä ajattelevan.