Page 12 - Alueviesti_24

12

Keskiviikko kesäkuun 10. 2009

Kirjoittaja on Taina Poh-

janheimo. Hän on synty-

nyt vuonna 1958 ja asu-

nut Vammalassa, kunnes

vuonna 2004 muutti Tu-

run saaristoon. Viettää

nykyisin talvikuukausia

Kanarialla.

Vain ajatuksia:

Otsikoiden takaa

Maija Latva

Varpaankynsien geelaus

on laiskan lakkaajan unelma

Maija Latva

Hyvinhoidettujen jalkojen

merkitys korostuu kesäisin,

kun sukat ja umpinaiset ken-

gät viskataan kaapin peru-

koille. Kenkäkaupat pullis-

televat ihanista kesäuutuuk-

sista; avosandaaleista, pis-

tokkaista ja varpaat näkyviin

jättävistä juhlakengistä. Ja sil-

loin huomio kiinnittyy tietys-

ti varpaankynsiin, jotka tal-

ven jälkeen eivät välttämättä

ole edustuskunnossa.

-Varpaankynsien geelaus

on helppo konsti saada katseen

kestävät kesävarpaat, vinkkaa

parturi-kampaaja ja rakenne-

kynsiteknikko Mira Jokiran-

ta Parturi-kampaamo Pin-

nin kosmetiikkaosastolta. Hä-

nen mukaansa siitä onkin tul-

lut varsinainen kesähitti juuri

helppoutensa ja monipuoli-

suutensa ansiosta. -Geelaus-

ta voidaan korostaa timanteil-

la, kukilla tai muilla kuvioilla.

Varpaankynsissä asiakkaat ovat

todella uskaliaitakin, Mira ker-

too ja lisää, että toki hillityllä

ranskalaisella pedikyyrilläkin

on kannattajansa.

Alun perin geelaus on kehi-

tetty kynnen korjauksiin ja sil-

lä voidaan rakentaa tekokynsi

poistetun tilalle tai jos kynsi-

sieni on vaurioittanut omat

kynnet. -Eli tämä on kauneu-

tensa lisäksi myös hyvä suoja

omalle kynnelle, Mira muis-

tuttaa. Geelatut varpaankyn-

net ovat laiskan lakkaajan

unelma, tuloksen pitäisi kes-

tää ainakin pari kuukautta.

Aitoja, kuivattuja

lemmikeitä koristeeksi

Varvasparkani ovat kovin lai-

minlyödyn näköiset, kun is-

tahdan Pinnissä mukavaan

hoitotuoliin. Aluksi Mira

upottaa jalkani ihanaan kyl-

pyyn, jossa on mm meksi-

kolaista limeä ja maitoprote-

iinia. Tuntuu hyvältä ja ren-

touttavalta. Kylvyn tarkoitus

on tehdä jaloistani pehme-

ät. 10 minuutin liottamisen

jälkeen jalkani kuivataan ja

kynsiin levitetään kynsinau-

hojen pehmittäjää ja teräk-

sinen puikko apunaan Mira

ryhtyy hakemaan näkyviin

kynnen kansia.

-Oletko joskus loukan-

nut vasemman pikkuvarpaa-

si, hän kysyy sitä käsitelles-

sään. En muista, mutta Mi-

ra näkee kynsiaiheesta, et-

tä näin on. Kynsi nimittäin

kasvaa eri tavalla kuin muut

kynteni.

Tämän jälkeen kynnet vii-

lataan ja pinnat karhennetaan

kevyesti.

-Ohentaa niitä ei missään

tapauksessa saa, Mira painot-

taa.

Sitten kynsille levitetään

bonderia eli kiinnitysainet-

ta, jonka jälkeen varpaat laite-

taan jalka kerrallaan UV-valoa

antavaan laitteeseen. Sen tar-

koitus on kovettaa aine. Tä-

män jälkeen alkaa geelaus, en-

sin kirkkaalla ja sen jälkeen

värillisellä geelillä, ja molem-

pien käsittelyjen jälkeen ja-

lat käyvät jälleen vuoron pe-

rään ”UV-uunissa”. Se ei tun-

nu miltään.

Varpaani geelataan Sunset

Boulevard -nimisellä, pinkil-

lä geelillä.

Isovarpaistani käsitellään

vain kärjet, sillä molempien

kynsien kansille Mira asettelee

aidot, kuivatut ja värjätyt lem-

mikin kukat, ja koko komeu-

den päälle taas geeliä. Ja sitten

taas jalat uuniin.

Tunnin käsittelyn jälkeen

olen valmis kesäisille kaduil-

le. Jalassani on tietysti ken-

gät, jotka jättävät varpaat nä-

kyviin.

Varvasparkani olivat kovin laiminlyödyn näköiset ennen käsittelyä....

...mutta tunnin päästä niitä ei enää tarvinnut piilottaa.

Parturi-kampaaja ja rakennekynsiteknikko Mira Joki-

rannan mukaan varpaankynsien geelaus on kesähitti.

Talo täynnä pahvilaatikoita,

pölyä, vaatekasoja ja matto-

rullia. Kirpputoritavarat ovat

yhden, lahjoitettavat toisen

pöydän päällä. Antikvariaat-

tiin lähtevien kirjojen kasa

kasvaa kasvamistaan. Täydel-

linen kaaos ja tätä on jatkunut

jo pari viikkoa.

Sanotaan, että muuttami-

nen viiden vuoden välein on

ihmiselle hyväksi.

Kaappeihin kertyneen tava-

ran inventoiminen ja ylimää-

räisten rojujen poistaminen

nurkista tekee hyvää sielulle.

Näinhän se on.

Mukavinta on aloittaa valo-

kuvista, jotka jostain kumman

syystä majailevat vuodesta toi-

seen sikin sokin laatikoissa.

Niin sateista kesää ei vielä ole

tullut, että ne olisi saatu liima-

tuksi albumeihin. Yhtenä il-

tana keräsin kaikki valokuva-

laatikot sohvan eteen tarkoi-

tuksenani nopeasti selata ku-

vat ja kerrankin heittää kaikki

epäonnistuneet otokset ros-

kiin. Tunti jos toinenkin vie-

rähti muistellessa lapsuus- ja

nuoruusaikoja, lapsia pieninä,

matkoja, perhejuhlia, häitä ja

hautajaisia.

Yksi laatikollinen kuvia jäi

vaivaamaan mieltäni pitkäk-

si aikaa. Kuvat ovat vanhoja,

vanhimmat 1900-luvun alku-

puoliskolta. Ei nimiä, ei paik-

koja, ei mitään, mistä tunnistaa

henkilöt. Miksi en kirjoittanut

kuvien taakse silloin, kun iso-

äitini vielä oli elossa ja mo-

net kerrat yhdessä niitä kat-

selimme. Olenko viisastunut

ja kirjoittanut omien kuvieni

taakse? En tietenkään.

Vaatekaapin tarkastelu

on aina yhtä mielenkiintois-

ta. Naistenlehtien tosi ”tie-

teellisissä” testeissä minut

usein luokitellaan pessimis-

miin taipuvaiseksi, mutta si-

tä oli kyllä vaikea uskoa to-

deksi, kun kävin läpi kaappi-

ni sisältöä. Varsinainen op-

timistihan minä olen, kun

säästän vuosi tolkulla muu-

taman numeron liian pie-

niä asuja varmana siitä, että

joskus vielä mahdun niihin.

Tällä kertaa pessimisti kui-

tenkin vei voiton ja UFF sai

reilun lisän myyntipöydille.

Ehdoton aarreaitta on

keittiö. Kaappien kätköistä

löytyi mitä ihmeellisimpiä

vempaimia, joiden käyttö-

tarkoituskin on unohtunut

aikoja sitten. Raastinrauto-

ja, vispaimia ja viipaloitsi-

joita ties mille eksoottisil-

le hedelmille ja juureksille.

Mihin ihmeeseen olen ku-

vitellut tarvitsevani kirsikan

kiven poistajaa?

Autotallin tai paremmin-

kin varaston tyhjentämi-

seen olin varannut kokonai-

sen rullan jätesäkkejä. Pois

heitettävää kertyi yksi säkil-

linen. En tiedä minkälais-

ta pula-aikaa meillä isän-

tä odottelee, mutta ruuveja,

muttereita, nauloja, työka-

luja, pienkoneita ja varaosia

löytyi pienen rautakaupan

verran.

Suksia ja luistimia, eri ko-

koisia ja eri vuosikymmenil-

tä, säästetään edelleen.

Enää kaivattaisiin todella

retroja lapsenlapsia.

Kaksi yötä vielä ja muut-

to uuteen kotiin täällä Nau-

vossa voi alkaa.

Kirkossa

I

stuin toukokuisena lauantaina Rymättylän kau-

niissa kirkossa ja kuuntelin papin puhetta hääpa-

rille. Rakkauden korkea veisu kuulostaa joka ker-

ta yhtä ylevältä ja kauniilta, mutta eihän sen oppeja ai-

na tule noudatettua.

Muistelin omia häitäni lähes 17 vuotta sitten ja ajatte-

lin, että jos jotakin olen jättänyt noudattamatta tuos-

ta korkeasta veisusta niin se on kohta, jossa sanotaan,

että ”rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa”. No, ei-

hän minulle mitään niin kovin pahaa ole edes tapah-

tunut, mutta mahtuuhan vajaaseen pariinkymmeneen

vuoteen yhtä sun toista, kun kaksi itsenäistä ja itsekäs-

täkin ihmistä etsii rajoja ja yhteisiä pelisääntöjä. Kun

saumoja hitsataan yhteen.

Totesin siellä kirkossa, että pitänee katsoa itseään pei-

liin ja myöntää, että minulla on ikävä tapa kaivella ja

muistella menneitä. Nimenomaan sellaisia tekemisiä

ja tekemättä jättämisiä, jotka koskevat miestäni. Ja jos-

tain kumman syystä silloin tällöin kun joku asia alkaa

nakertamaan tai ärsyttämään, muistuttelen sitten niis-

tä ikivanhoistakin asioista. Aika raivostuttava piirre.

Mutta oivallushan on ensimmäinen askel, joten asial-

le on varmaan jotakin tehtävissä.

Tällaisia asioita mielessäni risteili siellä kirkon pen-

kissä ja huomasin sivusilmällä, että tyttäreni vilkuili-

vat vuoroin minua ja vuoroin toisiaan. Olivat varmaan

lyöneet vetoa siitä, milloin silmäkulmastani tirahtaa

ensimmäinen kyynel. Se voitti, kumpi oli veikannut

että silloin, kun häämarssin ensi sävelet kajahtavat

ja kaunis morsian lähtee kävelemään käytävää pitkin

isänsä saattelemana.

”

Olivat varmaan lyöneet vetoa

siitä, milloin silmäkulmastani

tirahtaa ensimmäinen kyynel.

Myös kesällä on

syytä huolehtia

piilolasihygieniasta

Erilaisissa kesämenoissa ja

-harrastuksissa piilolasit ovat

usein silmälaseja kätevämmät.

Käsien ja linssien hygieniasta

huolehtiminen on piilolasien

turvallisen käytön edellytys.

Valtaosa piilolasien aiheutta-

mista silmävaivoista on seura-

usta hoito-ohjeiden noudatta-

matta jättämisestä.

Kerta- ja jatkuvakäyttöiset

piilolasit ovat piilolasikäyttä-

jille helppo ja turvallinen rat-

kaisu olosuhteisiin, joissa pe-

sumahdollisuudet saattavat

olla puutteelliset. Esimerkik-

si leirintäalueolosuhteissa tai

lomamatkoilla käyttöä helpot-

tavat piilolasit, joita ei tarvitse

huoltaa nesteillä.

Kertakäyttöiset voidaan

heittää pois ilman linssien

hoitoa tai puhdistusta, ja jat-

kuvakäyttöisiä voi käyttää yh-

täjaksoisesti useita vuorokau-

sia. Kesän yöttöminä öinä tu-

lee muistaa, että ainoastaan

jatkuvakäyttöiset piilolasit on

suunniteltu pidettäväksi yli

yön; muita piilolaseja ei tu-

le jättää silmiin nukkumaan

mentäessä.

Käsihygieniasta huolehti-

minen matkoilla onnistuu kä-

tevästi desin"ointigeeleillä tai

-pyyhkeillä.

Monia erilaisia

vaihtoehtoja

Piilolasit ovat vaihtoehto silmä-

lasien käyttäjille, jotka haluavat

käyttää suuria tai kaarevia au-

rinkolaseja, joihin ei saa omia

linssivahvuuksia. Myös moni-

teholasien käyttäjille sekä ha-

jataiton korjausta tarvitseville

on piilolaseja. Piilolaseilla voi

myös helposti vaikuttaa ulko-

näköönsä: vaihtaa silmien väriä

tai muuttaa ne vaikkapa kissan-

silmiksi ns. crazy-linsseillä. Pii-

lolasivaihtoehdoissa on myös

UV:lta suojaavia piilolaseja.

Piilolasit ovat usein silmä-

laseja helpompi vaihtoehto ke-

sän vauhdikkaissa harrastuk-

sissa. Sukellellessa sekä luon-

nonvesissä että altaissa tulee

piilolinssien kanssa käyttää ui-

malaseja tai pitää silmät kiin-

ni, jotta linssien alle ei pääse

taudinaiheuttajia. Piilolasit tu-

lee puhdistaa heti uimisen jäl-

keen mikäli uimalaseja ei ole

käytetty. Kertakäyttöiset tulee

vastaavasti heittää pois.

Yöksi pois otettavien pii-

lolasien (nk. kuukausilinssit)

käsittelyssä, puhdistuksessa ja

säilytyksessä ei saa käyttää ve-

sijohtovettä, vaan piilolasien

hoitoon tarkoitettuja nesteitä.

Page 12 - Alueviesti_24_2009