Page 21 - Alueviesti_24

21

Keskiviikko kesäkuun 10. 2009

Ruotsista Mouhijärvelle

Uusi eläinlääkäri

harrastaa koiria

Erkki Petman

Sastamalan perusturvakun-

tayhtymä on saanut riveihin-

sä uuden eläinlääkärin, jonka

toimialuetta on koko kaupun-

gin alue, siitä lähinnä kuiten-

kin Mouhijärvi. Hän on Katri

Moisala (32), joka aloitti tois-

taiseksi määräaikaisessa viras-

saan 18. toukokuuta.

Katri Moisala on opiskel-

lut eläinlääkäriksi Kööpen-

haminassa ja työskennellyt jo

kandidaattina Etelä-Ruotsis-

sa Helsingborgin alueellisessa

eläinsairaalassa. Hänen mie-

hensä Jonas on kotoisin Skå-

nesta. Pariskunnalla on pian

kymmenkuinenMikko-vauva.

Katri Moisala kertoo, että

hän on miehensä kanssa hank-

kimassa Mouhijärveltä paik-

Katri Moisala ja belgian-

paimenkoira Karma, jon-

ka kanssa Katri on edusta-

nut Ruotsia IPO:n maail-

manmestaruuskilpailuis-

sa.

kaa, jossa voi pitää omia eläi-

miä. Mies, jolla on turva-alan

yritys Malmössa, käy toistai-

seksi Mouhijärvellä joka toi-

nen viikko.

Katri Moisala kertoo ol-

leensa kiinnostunut eläimistä

jo pienenä. Hänen perheensä

asui Helsingissä, Vantaalla ja

Joensuussa. - Olin hevoshullu.

Äiti on kertonut, että toivoin

koiraa, kissaa tai edes marsua.

Koiran sain kun olin 11-vuo-

tias. Joensuussa minulla oli jo

hevonen, puoliverinen saksa-

lainen holsteiner. Kun pääsin

opiskelemaan Kööpenhami-

naan, myin hevosen pois.

Katri Moisala harrastaa

palveluskoiria. Rotu on belgi-

anpaimenkoira, ja koiria per-

heessä on kaikkiaan viisi. Ne

kilpailevat ja ovat menestyneet

äärimmäisen hyvin. Lajina on

tällä hetkellä suojelu (IPO).

”

Olin

hevoshullu. Äiti

on kertonut,

että toivoin

koiraa, kissaa

tai edes

marsua.

Vapaaehtoinen suojelu

kiinnostaa metsänomistajia

Kerttu Liukkala

Yhä useampi metsänomistaja

valitsee hakkuun sijasta met-

sänsä suojelun. Metsänomista-

jat kokevat arvokkaiden luon-

tokohteiden suojelun mielek-

käänä, kun siitä maksetaan

korvausta.

Metsänomistajalle voidaan

myöntää ympäristötukea kor-

vauksena erityisen tärkeän

elinympäristön tai muun ar-

vokkaan kohteen suojelusta.

Ympäristötukisopimus laadi-

taan metsänomistajan ja met-

säkeskuksen kesken ja se on

voimassa kymmenen vuot-

ta. Sopimuksen voi uusia kak-

si kertaa.

Metsänomistajat

tyytyväisiä

ympäristötukeen

-Yli kahdeksankymmentä pro-

senttia metsänomistajista on

tyytyväisiä ympäristötukeen,

kertoo Elina Myllykoski, ym-

päristötuesta opinnäytetyönsä

tehnyt tuore metsätalousinsi-

nööri. -Minulle tuli yllätyksenä

kuinka positiivisesti metsän-

omistajat suhtautuvat luonto-

arvoihin. Metsän taloudellinen

merkitys ei ole enää tärkein,

vaan ajatellaan myös virkistys-

ja luontoarvoja.

Järjestelmää pidetään hy-

vänä keinona luontoarvojen

suojeluun, sillä se perustuu

vapaaehtoisuuteen. -En moi-

ti järjestelmää, maanomista-

ja saa käyvän korvauksen alu-

een suojelusta. Ympäristötuki

on varteenotettava vaihtoehto

rahallisestikin, kertoo Martti

Niemi, liki kahden hehtaarin

lehtometsän suojelija.

Yhä useammin metsän-

omistaja tekee itse aloitteen

tuen hakemisesta. Ajatus Nie-

men lehtometsän suojelus-

ta lähti kuitenkin Metsäliiton

ja metsäkeskuksen edustajil-

ta. -En ollut aluksi kiinnostu-

nut ympäristötuesta. Halusin

hakata metsän ja saada alulle

komean taimikon, saada met-

sän tuottamaan. Kierros met-

säs ä metsäkeskuksen edusta-

jan kanssa sai silmäni avautu-

maan. Tajusin, kuinka hieno

kohde lehtometsä on.

Lisää alueita

tuen piiriin

Suurin osa ympäristötukea

saavista metsänomistajista ha-

luaisi laajentaa tukialuettaan.

Ympäristötukisopimusten lu-

kumäärä ja tukialueiden pin-

ta-ala kasvavat Pirkanmaalla

huimaa vauhtia: tällä hetkel-

lä voimassa on lähes 300 ym-

päristötukisopimusta ja miltei

1000 hehtaaria kuuluu ympä-

ristötuen piiriin. Suuntaus on

sama koko Suomessa.

-Aion ehdottomasti jatkaa

ympäristötukisopimusta en-

simmäisen kymmenvuotis-

kauden jälkeen. Uskon, että

metsän suojelu jatkuu myös

sen jälkeen, kun metsä siirtyy

seuraaville sukupolville. Täl-

laiset alueet häviävät, jos nii-

tä hakataan, moni kasvi hävi-

ää ja vie kymmeniä vuosia en-

nen kuin lehdon saa takaisin,

jos silloinkaan. Ympäristötuki

on ainoa tapa saada tällainen

luontotyyppi säilymään, Nie-

mi toteaa.

Kaikki eivät tiedä

oikeudestaan

ympäristötukeen

Kaikki metsänomistajat ei-

vät tiedä metsässään olevas-

ta arvokkaasta elinympäris-

töstä, joka on oikeutettu ym-

päristötukeen. Näin oli myös

Martti Niemen tapauksessa.

-Tiesin ympäristötuesta, mut-

ta ajattelin, että minulla ei ole

lehtometsää niin paljon, et-

tä sitä pidettäisiin tärkeänä

ja se oikeuttaisi ympäristötu-

keen. Mutta kun rungot las-

ki yhteen, niitä olikin yllättä-

vän paljon.

Metsäkeskuksesta voi tila-

ta metsäsuunnitelman, jossa

metsä kartoitetaan perusteel-

lisesti, jolloin myös metsän

arvokkaat kohteet tulevat tie-

toon. Metsäsuunnitelma ei ole

kuitenkaan välttämätön ym-

päristötuen saamiselle. Pir-

kanmaalla metsänomistajat

voivat ottaa suoraan yhteyttä

metsäkeskuksen metsäluon-

nonhoidon asiantuntija Timo

Vesantoon.

Lehdon kasveja Kangasalla tutkimassa (vas.) metsän-

omistaja Martti Niemi, viranomaispäällikkö Mauri

Liukkala, metsätalousinsinööri Elina Myllykoski ja met-

säluonnonhoidon asiantuntija Timo Vesanto.

Page 21 - Alueviesti_24_2009