Page 12 - Alueviesti_38

12

Keskiviikko syyskuun 16. 2009

Marianna Langenoja

Huittislainen Ulla Lounas on

yksi sen sukupolven ihmisis-

tä, jotka olivat rakentamassa

yhteiskuntaa jaloilleen sodan

jälkeen. Yhtyneet Kuvalehdet

Oy:n teettämän tutkimuksen

mukaan sodan jälkeisen yh-

teiskunnan muutoksen näh-

nyt ikäluokka on tällä hetkel-

lä Suomen tyytyväisin joukko.

Jopa 92 prosenttia vastanneis-

ta kokee olevansa tyytyväinen

elämäänsä. Tutkimuksen mu-

kaan tyytyväisyys syntyy hei-

dän maltillisista tulevaisuu-

den odotuksista nuoruudes-

saan. Moni saa kokea sen nyt

vaurautena, jota osataan iloita.

Myös eläkeläinen Ulla Lou-

nas epäilee, että kyseisen ikä-

luokan tyytyväisyys johtuu sii-

tä, että sodanajan lapset ovat

kokeneet köyhyyden, mutta

nykyajan nuoret saavat kaiken

valmiina. -Silloin oli niin ih-

meellistä, kun sai jonkun kor-

pun tai pikkuleivän. Mitään ei

ollut valmiina edessä, toisin

kuin nykyään, Lounas ker-

too. Sodan ajan nähneet osaa-

vat nauttia pienistäkin asiois-

ta. -Tänä päivänä ihmiset os-

tavat uudet autot ja isot asun-

not. Kaikki on valmiina, ja silti

he eivät viihdy kotonaan. Mie-

lestäni ihmisten pitäisi viettää

enemmän aikaa kotonaan.

Koti on ihmisen turvapaikka.

Vaikka tutkimus tehtiin lä-

hinnä suurten ikäluokkien

edustajille, myös alkutalvesta

70-vuotta täyttävä Ulla Lou-

nas toteaa, että hän on tällä

hetkellä onnellinen. -Paljon

olen kokenut surua, mutta sen

vuoksi osaan myös iloita. Kai-

kista onnellisinta on elää nor-

maalia, peruselämää.

Läheiset ja terveys

tärkeitä

Hyvinvointivaltion rakennus-

työ oli suurten ikäluokkien

yhteinen projekti. Tämä nä-

kyy vahvasti ikäluokan arvos-

tuksissa: yhteisön merkitys,

toisen huomioon ottaminen

ja auttaminen sekä työhön liit-

tyvät arvot korostuvat, #loso#

Ilkka Niiniluoto kuvailee elä-

keikään ehtinyttä sukupolvea.

Ullalle elämän henkireikä

onkin pojan pojan lapset ja

kaikki muut läheiset. Hänel-

lä käy usein vieraita, toisinaan

ystäviä vuosien takaa, joskus

vaikkapa naapuri. Hän käy ta-

paamassa ja auttamassa ikäis-

tään vanhempia tuttaviaan.

-Moni heistäkin on jo päässyt

parempaan paikkaan, mut-

ta ne jotka eivät ole, saattavat

soitella, että missä minä oikein

olen, jos en ole käynyt katso-

massa vähään aikaan.

Lounasmainitsee, että hänen

suuri onnensa on terveys. Vaik-

ka eläkeikää on takana jo kym-

menen vuotta, silti matka tait-

tuu kuntosalille kaksi kertaa vii-

kossa. Kiinnostuksen kohteina

ovat myös kirjat ja juorulehdet.

-Vaikka kukaan ei voi tietää toi-

sen onnea, uskon silti, että mi-

nun eräs 88-vuotias ystävänikin

on onnellinen.

Ulla Lounas kiteyttääkin on-

nellisuutensa lyhyesti Liisa Ta-

vin levyttämän Elämälle kiitos

-kappaleen viimeisen säkeistön

mukaan: -Elämälle kiitos, sain

siltä paljon. Sain siltä naurun,

sen vierelle itkun. Näin erotan

selvään onnen ja tuskan.

Alun perin chileläisen Vio-

leta Parran kappaleen säkeistö

on Ullan mukaan ”niin järke-

vä, ettei järkevämpää voi olla”.

Otsikoiden takaa

Marianna Langenoja

Vain ajatuksia:

Valokuvia ja muistikuvia

Olohuoneen lattia on täyt-

tynyt jälleen kerran valo-

kuvapinoista. Tällä ker-

taa siksi, että nuorimmai-

seni täyttää pian 18 vuot-

ta. Olen kaikille lapsilleni

koonnut 18-vuotislahjaksi

albumin ja viimeistä koko-

an nyt.

Kuvat syntymästä tähän

päivän herättävät kymme-

nittäin muistoja ja muis-

tikuvia. Muistelen ensim-

mäistä hymyä, ensimmäisiä

haparoivia askeleita, polku-

pyörällä ajamisen ja uimaan

oppimisen riemua, päivä-

kodin joulu- ja kevätjuhlia

kommelluksineen, koulun

päättäjäisiä hupaisine näy-

telmineen ja suvivirttä, jo-

ka kerta kerran jälkeen sai

kyyneleet silmäkulmaan.

Muistelen päivää, jolloin

koiranpentu tuotiin kotiin,

yllätyksenä kotiin palaaval-

le pikku leiriläiselle. Eniten

kuvia ja ehkä muistojakin,

on matkoista, joita olemme

tehneet niin lähelle kuin

kauaskin, yhdessä perheen

ja ystävien kanssa. Matko-

ja, joiden myötä olen toi-

vonut, että lapseni oppisi-

vat kunnioittamaan erilai-

suutta ja arvostamaan sitä

kaikkea hyvää, jota omasta

maastamme löytyy.

Katselen kuvaa, jossa seit-

senvuotias tyttäreni läh-

tee kumiveneellä souta-

maan myötätuulessa lah-

den yli naapurimökille ja

sisukkaasti hammasta pur-

ren ja apua pyytämättä sou-

taa vastatuulessa takaisin.

Samaa sisukkuutta tuntuu

löytyvän edelleen.

Valokuvat eivät kuitenkaan

kerro siitä huolesta ja mur-

heesta, jota äidit kantavat

sydämessään vuodesta toi-

seen, välillä uskotellen it-

selleen, että tämä huolehti-

minen joskus lakkaa.!Jokai-

nen leiri, luokkaretki, festa-

rimatka ja mikä milloinkin,

on herättänyt samat pelot

ja epätoivon hetket huoli-

matta siitä, monenko lap-

sen kanssa on ne läpikäy-

nyt.! Murehtimisen lisäksi

mukana kulkevat syyllisyys,

avuttomuus ja epätietoi-

suus siitä, onko kaikissa

eteen tulleissa tilanteissa

toiminut oikein.

Murrosiän kuohut, kapi-

nointi ja rähjääminen ovat

jo taakse jäänyttä elämää

ja albumin viimeinen ku-

va, jossa blondattu pikku-

prinsessani hymyilee on-

nellisena poikaystävänsä

kainalossa, saa sekin sil-

mäni kostumaan ja het-

kellisesti tunnen tehneeni

jotakin oikein.

Kirjoittaja on Taina Poh-

janheimo. Hän on synty-

nyt vuonna 1958 ja asunut

Vammalassa, kunnes vuon-

na 2004 muutti Turun saa-

ristoon.

Ulla Lounas on onnellinen eläkeläinen

”Elämälle kiitos, sain siltä paljon”

”

Paljon olen

kokenut

surua, mutta

sen vuoksi

osaan myös

iloita. Kaikista

onnellisinta on

elää normaalia,

peruselämää.

H

ui

tt

is

la

inen

Ulla L

oun

a

s on

p

i

rt

e

ä

sei

t

se

mä

nky

mpp

inen,

j

ok

a

k

ä

y kun

t

os

al

i

lla

ja

l

u-

kee

j

uo

r

u

l

e

ht

i

ä

.

Hä

n

tä

ei

hämmä

s

t

y

tä

t

u

t

ki

m

us

t

u

l

os,

j

onk

a m

uk

aa

n sod

a

s

ta

k

är

sineen

S

uo

m

en

jal

oi

ll

een nos

ta

nu

t

suku

p

o

l

vi on onne

ll

isin

ta

.

Tällä sivulla on juttu tutkimuksesta, jonka mukaan suu-

ret ikäluokat ovat tämän hetken tyytyväisin suomalais-

ten joukko. Tutkimus antaa ymmärtää, että tyytyväisyys

johtuu pelkästään ikäluokan arvoista ja kokemuksista. Se

tarkoittaisi, etteivät tulevat harmaa pantterit olisi enää

tyytyväisiä. Pötypuhetta!

Jos vaan terveyttä piisaa, eläkeläisethän viettävät kissan-

päiviä: ei ole pomoa käskemässä, ei työkavereita nalkut-

tamassa, saa nukkua niin pitkään kuin haluaa ja kaikki

yhteiskunnan odotukset ovat jo täytetty tai jätetty täyt-

tämättä. Kukaan ei enää odota heiltä nousujohteista työ-

uraa, liutaa lapsia tai ajanhermolla pysynyttä tietämys-

tä. Vanhus saa olla jopa vähän höperö ja silti ihan uskot-

tava. Kun nämä yhdistetään vuosien saatossa kertynee-

seen suureen elämänviisauteen, pitää vaan kysyä, kuka

ei olisi onnellinen? !

Toinen todennäköisesti onnellisimmista ikäryhmistä

ovat pienet lapset. Hekin viettävät suhteellisen stressi-

töntä elämää: päiväkodissa otetaan päiväunet, lopun ai-

kaa askarrellaan ja piirrellään. Heidän saavutuksiaan

huomioidaan ja heitä kehutaan herkästi. Yhteiskunta an-

taa heille vielä luvan käyttää mielikuvitustaan, eivätkä he

ole laisinkaan tietoisia heihin kohdistuvista odotuksista. !

Vaan mihin katoaa ilo nuoruuden ja vanhuuden välillä?

Ehkäpä kiireeseen, stressiin ja omasta mielestäni ennen

kaikkea odotuksiin. Keskustelimme siskoni kanssa vii-

me viikonloppuna pitkään lapsuutemme leikeistä. Muis-

telimme huippuhauskan purkin sääntöjä ja hyppynaru-

leikeissä käytettäviä loruja: ”Omena, päärynä, appelsiini,

jos sinä hyppäät kakskytäviisi, olet sinä onnenprinses-

sa....”, isosiskoni muisteli hymyssä suin erästä lorua. Oli-

sin siltä istumalta rynnännyt hyppäämään onnenprinses-

saa, jos vain olisin kehdannut.!

Teini-iän ja eläkeiän välinen aika on melko pitkä ihmisen

elämässä. Toisinaan mietinkin, miksi vain elämän mo-

lemmissa ääripäissä ollaan valmiita hellittämään vaati-

musten suhteen. Haaveilen usein paikasta, jossa ei tar-

vitsisi jatkuvasti olla jotain tai pyrkiä johonkin. Olisi hie-

noa, jos saisin hyppiä hyppynarua ilman, että ohikulkijat

ajattelisivat minun tulleen hulluksi.

Jos emme odottaisi toisiltamme ja itseltämme niin väke-

västi tietynlaisia käyttäytymismalleja ja suorituksia, tois-

iko se meidät –ei lapset, ei vielä ikäihmisetkään - aske-

leen lähemmäs onnellisempaa elämää?

”

Haaveilen usein paikasta, jossa

ei tarvitsisi jatkuvasti olla

jotain tai pyrkiä johonkin.

Mihin katoaa

ilo nuoruuden

ja vanhuuden

välillä?

Naisten mielestä tasa-arvo ei toteudu työelämässä

Kestokipinät tarjoaa

jälleen ekovaihtoehtoja

lapsiperheille

Mannerheimin Lastensuojelu-

liiton Tyrvään-Vammalan yh-

distys järjestää lauantaina 26.

syyskuuta jo toiset Kestokipi-

nät. Vammalan

Seurantalolla Sastamalas-

sa on kello 10–14 mahdolli-

suus tutustua monenlaisiin

lapsiperheiden arkeen liitty-

viin, kestävää kehitystä edistä-

viin asioihin. Tilaisuuteen on

vapaa pääsy. Paikalla on alan

yrittäjiä myymässä tuottei-

taan, kuten kantoliinoja, kes-

tovaippoja, kankaita ja muita

käsityötarvikkeita, odotus- ja

imetysvaatteita, ekologisia pe-

suaineita ja luonnonkosme-

tiikkaa. Paikan päällä on mah-

dollista saada neuvoja kanto-

liinoista ja kestovaipoista. Tee

se itse -vaippapisteessä on tar-

jolla kaavoja, neuleohjeita ja

neppipressi. Kestovaippapis-

teessä pääsee hypistelemään

erilaisia vaippavaihtoehtoja ja

saa vastauksia kestovaippa-ai-

heisiin kysymyksiin. Kantolii-

napisteessä on esillä eri tyyp-

pisiä kantovälineitä, joita saa

myös kokeilla. Kantoliinan

sitomiseen saa neuvoja vaik-

ka kädestä pitäen. Kirpputo-

rilla on myynnissä käytetty-

jä kestovaippoja ja vaippailu-

tarvikkeita, kantoliinoja sekä

odotus- ja imetysvaatteita. Jos

kaapeissa lojuu kyseisiä tava-

roita ylimääräisenä, ne voi

tuoda Kestokipinöille myyn-

tiin. Kestovaippa- ja kantolii-

na-aiheisiin keskittyvä MLL:n

Tyrvään-Vammalan yhdistyk-

sen Perhepesä kokoontuu en-

nen Kestokipinöitä vielä maa-

nantaina 21. syyskuuta kel-

lo 10–12 Pilvessä. Aiheena on

tuolloin kantoliinailun abc.

Anna-lehden teettämän tut-

kimuksen mukaan miehet ja

naiset näkevät tasa-arvon to-

teutumisen työpaikoilla hy-

vin eri silmin. Naisista jopa

80 prosenttia kokee, että mie-

hen on naista helpompi saa-

da palkankorotus. Lähes yh-

tä moni nainen uskoo myös,

että hänen täytyy olla mies-

tä pätevämpi saadakseen ni-

mityksen johonkin tehtävään.

Miesvastaajista vain alle kol-

mannes uskoo väitteiden pi-

tävän paikkansa.

Joka neljännes naisjohtajis-

ta sanoo kokevansa syrjintää

työelämässä, kun taas vain 5

prosenttia miehistä kertoo ko-

kevansa samaa. -Tulosten pe-

rusteella vaikuttaisi siltä, että

miehillä on on jopa liian posi-

tiiviset kuvitelmat siitä, millai-

nen on naisen todellinen ase-

ma työelämässä. Tasa-arvosta

puhutaan paljon, mutta käy-

tännön tasolla sen toteutumi-

sessa on vielä paljon työtä teh-

tävänä, tutkimusjohtaja Tomi

Ronkainen sanoo.

Tutkimuksesta selviää,

että sekä miehet että naiset

ovat yhtä mieltä siitä, ett-

eivät naiset yleisesti halua

pyrkiä johtotehtäviin, vaik-

ka vain naisista kuusi pro-

senttia ja miehistä 13 pro-

senttia väittää, että mies on

naista parempi johtaja.

Tutkimukseen vastasi 500

naista ja 500 miestä.

Page 12 - Alueviesti_38_2009