Page 22 - Alueviesti_38_2009

22 Keskiviikko syyskuun 16. 2009
Van Vitikkalan
friisiläisille
valioarvoja
Friisiläinen on kieltämättä komea näky kirmatessaan laitumella. Kuvan Brucht fan’t Wylpaed -tutummin Seppo- voitti kantakirjanäyttelyssä
oman luokkansa, ylsi koko kisan kolmanneksi ja ansaitsi vielä ster-arvonkin.
Helmikuussa syntynyt varsa Filip van Vitikkala höl-
kötteli näyttelyissä emänsä rinnalla ja voitti sekä oman
luokkansa että ansaitsi ensimmäisen premie-arvon.
Marianna Langenoja
Kuvat: Vitikkalan Rustholli
Kokemäkeläinen friisiläis-
hevosten kasvattaja van Vi-
tikkala pärjäsi ennätysmäi-
sen hyvin viime kuun lo-
pulla Ypäjällä järjestetyis-
sä kantakirjanäyttelyssä eli
keuringissa. Kasvattaja Ju-
hani Salminen vei näytte-
lyyn neljä hevosta, joista jo-
kainen ylsi oman luokkansa
parhaaksi. Kolme kasvatta-
jan friisiläisistä valittiin ai-
noina niin sanottuun lop-
pukehään eli champion-ke-
hään, joista 2-vuotias Willy
ylsi koko näyttelyn voitta-
jaksi, keuring championiksi.
Voitot eivät olleet kuiten-
kaan ainoa kasvattajan saa-
vutus näyttelyssä, vaan kaikki
neljä hevosta saivat myös pre-
mie- tai ster-arvon. Alle kaksi-
vuotiaat hevoset ja varsat voi-
vat saada näyttelyistä joko en-
simmäisen, toisen tai kolman-
nen premien. Premie antaa
käsityksen varsan sen hetki-
sestä tasosta ja kehitysastees-
ta ja antaa osviittaa hevosen
laadukkuudesta. Van Vitikka-
lan orivarsa Filip sekä tamma
Willy voittivat ensimmäisen,
eli korkeimman mahdollisen
premien. Sen lisäksi Vera ja
Brucht pääsivät kantakirjaan
saavuttaen samalla ster-tit-
telin eli valioarvon. Ster voi-
daan myöntää 3-vuotiaille tai
sitä vanhemmille hevosille, ja
se takaa hevosen olevan tar-
peeksi laadukas muun muas-
sa rodun jalostukseen.
On harvinaista, että sa-
man kasvattajan useam-
pi hevonen ansaitsee yhden
näyttelyn aikana monta ster-
tai premie-arvoa. Van Vitik-
kalan hevosten laatu onkin
saanut huomiota aina frii-
siläisten kotimaassa Hollan-
nissa saakka.
Näyttelyyn pitää
valmistautua kuukausia
etukäteen
Valioarvon saavuttami-
seksi kasvattajan täytyy näh-
dä paljon vaivaa hevosensa
eteen. Juhani Salmisen mu-
kaan ei riitä, että pesee hevo-
sen edellisenä päivänä, vaan
näyttelyyn tulee valmistautua
jo vähintään kuukausi ennen
varsinaista h-hetkeä. -Hevo-
sen ruokintaan täytyy keskit-
tyä jo kuukausia ennen näyt-
telyä. Hevosen liikkeet täytyy
tulla esille hyvin ja yleisilme
pitää olla kohdallaan. Tarkoi-
tan esimerkiksi sitä, että kar-
vat on ajeltu oikein ja iho on
hyväkuntoinen ja puhdas, Sal-
minen luettelee.
Van Vitikkalan tämänhet-
kisestä kuudesta hevosesta vii-
dellä on joko premie- tai ster-
arvo. Kaikista friiläishevosista
keskimäärin vain 25 prosent-
tia yltää ster-arvoon. Salmi-
nen paljastaa salaisuudekseen
sen, että hän valitsee varsat ai-
na hyvin tarkasti ja tutkii su-
kuja. Täyssukuisten tammojen
jälkeläiset kiinnostavat Sal-
mista erityisesti, sillä niiden
varsat ovat usein laadukkaita.
Vaikka friisiläinen on ul-
jas, ryhdikäs ja kaunis hevo-
nen, on Salminen ihastunut
rodussa erityisesti sen luon-
teeseen. -Monet ovat varmas-
ti sitä mieltä, ettei hevosta sai-
si verrata koiraan, mutta mie-
lestäni friisiläinen on hyvin
koiramainen hevonen. Se on
todella oppivainen, rauhalli-
nen, muttei kuitenkaan laiska
ja jollakin tavalla vähän inhi-
millinenkin hevonen, Salmi-
nen kuvailee.
Alueviesti selvitti:
Tällaista välipalaa lapsellesi tarjotaan koulussa
Marianna Langenoja
Tutkimuksen mukaan jopa 46
prosenttia Suomen yläkou-
luista myy säännöllisesti ma-
keita välipaloja. Yli neljännes
kouluista myy makeisia ja vir-
voitusjuomia. Sokeripitoisten
tuotteiden myynti on hieman
laskenut vuodesta 2007, kun
opetushallitus suositteli vaih-
tamaan makeiset terveisiin
välipaloihin. Sen jälkeen ter-
veellisten tuotteiden tarjon-
ta onkin lisääntynyt kouluissa
yhdeksällä prosentilla. Tutki-
muksen toteuttivat Oulun yli-
opisto, THL ja Opetushallitus.
Myös alueemme isommat
yläkoulut ovat parin viimei-
sen vuoden aikana panosta-
neet yhä enemmän terveelli-
siin välipaloihin. Esimerkik-
si Vammalan Sylvään koululla
limujen sijasta myydään ma-
kuvesiä, kahvia ja teetä. Huit-
tisten Pellonpuiston koulus-
ta saa välipalalla hedelmiä-
kin. Sen sijaan pienemmissä
kouluissa välipalakulttuuri on
vielä hakusessa. Muun muas-
sa Kokemäen yhteiskoululta ei
ole vieläkään kokonaan pois-
tettu limsa-automaattia ja vä-
lipalana tarjoillaan toisinaan
sokerista rahkaa. Säkylän yh-
teiskoulu ei tarjoa välipalaa ol-
lenkaan.
Sämpylää, jogurttia,
myslipatukoita
Sylvään koulun rehtori Jari
Anderssonin mukaan kou-
lussa pyritään kasvattamaan
oppilaat vastuulliseen kulut-
tamiseen. Sille koulun henki-
lökunta ei voi mitään, jos op-
pilaat tuovat mukanaan kau-
pasta ostamiaan limonadeja
ja karamelleja. Koulu pystyy
kuitenkin vaikuttamaan asi-
aan kieltäytymällä myymästä
niitä. Aiemmin Sylvään kou-
lun kioskista myydyt kara-
mellit ovat vaihtuneet säm-
pylöihin, jogurttiin ja mysli-
patukoihin viimeisen kahden
vuoden aikana. -Vaikka muu-
tos on ollut radikaali, oppilaat
ovat suhtautuneet siihen hy-
vin, Andersson kertoo. Hä-
nen mukaansa aloite muu-
tokseen tulikin oppilaskun-
nan puolelta.
Myöskään Huittisissa Pel-
lonpuiston koulussa yläluok-
kalaiset eivät pääse enää her-
kuttelemaan makeilla väli-
palan aikaan. Myynnissä on
sämpylää, hedelmää, jogurt-
tia, kahvia, kaakaota ja täys-
mehua. Tuotteet eivät ole hin-
nalla pilattuja, sillä yksi tuo-
te maksaa vain 60 senttiä.
Pellonpuiston koulun ravit-
semistyönjohtaja Nina Kär-
jen mukaan aikoinaan kou-
lulla tarjoiltiin myös pullaa,
mutta se jätettiin pois, sillä
terveellisempien tuotteiden
myynti romahti. -Makeiden
tuotteiden poisjättäminen on
kaupungin linja. Vaikkei vä-
lipala näytä olevan koululai-
sille mikään välttämättömyys,
on sen nauttiminen joillekin
oppilaille sosiaalinen tapa.
Kokemäellä joka
kolmas syö välipalan
Kokemäellä välipalalle on to-
dellista kysyntää. Kokemä-
en yhteiskoulun rehtori Timo
Niinisalon mukaan joka kol-
mas yläkoululainen ja lukio-
lainen nautti viime keväänä
välipalan päivittäin. Tarjolla
on päivästä riippuen vaikkapa
sämpylää, karjalanpiirakkaa,
jogurttia ja rahkaa. Limu-au-
tomaatille oppilaat pääsevät
yhden välitunnin ajan, eli sil-
loin, kun välipalaakin tarjoil-
laan. -Karamelleja emme kui-
tenkaan myy, Niinisalo pai-
nottaa.
Säkylän yhteiskoulun reh-
tori Tapio Yli-Karron mu-
kaan Säkylänkin koulussa
on joskus kokeiltu välipa-
lojen myymistä, mutta yri-
tys on epäonnistunut. -Em-
me halua myydä makeisia, ja
terveellisten välipalojen säi-
lömisessä on ongelmia. Kou-
lulta ei myöskään löydy kun-
non tiloja, jotta kioskin pyö-
rittäminen olisi mahdollista,
ja onhan taustalla aina hy-
gieniakysymyksiäkin, Yli-
Karro selvittää. Koulu suo-
sittelee oppilaita ottamaan
omat eväät mukaan. -Meillä
on ruokailu keskellä kuuden
tunnin päivää, kello 11.20-
12, joten varsinaista tarvet-
ta välipalalle ei edes ole, Yli-
Karro toteaa.
Limu-automaatin olemas-
saoloa Yli-Karro perustelee
sillä, että se on merkittävä tu-
lonlähde oppilaskunnalle, jos-
kaan koulussa ei katsota hy-
vällä sokeristen limujen naut-
timista.
Välipalalla on väliä.
Hulevesitulvat
eivät aina ole
Huittisissa
pienialaisia
Huittisten kaupunki kat-
soo, että maa- ja metsä-
talousministeriön ehdo-
tus tulvariskien hallinnasta
annettavaksi laiksi täyttää
sen aukon, joka kansalli-
sessa lainsäädännössä on
ollut tulvariskien hallinnan
ja tulvien ehkäisyn osalta.
Hallituksen antamassa la-
kiesityksessä tulisi Huittis-
ten kaupunginhallituksen
mukaan kuitenkin huomi-
oida muun muassa huleve-
situlvien laajuuteen.
Maa- ja metsätalousmi-
nisteriön ehdotuksessa esi-
tetään, että hulevesitulva-
riskien hallinnan suunnit-
telu kuuluisi kunnan tehtä-
viin. Kunta tekee alustavan
arvioinnin hulevesitulvista
aiheutuvista tulvariskeis-
tä, nimeää hulevesitulvien
merkittävät tulvariskialueet
ja laatii alueille tulvavaara-
kartat ja tulvariskikartat.
Lakiehdotuksen mukaan
tulvariskien alustava arvi-
ointi, tulvavaara- ja tulva-
riskikartat sekä tulvariski-
en hallintasuunnitelmat li-
säksi tarkistetaan kuuden
vuoden välein.
Lakiehdotuksen yksi-
tyiskohtaisissa perusteluis-
sa on selvitetty, millä ta-
valla edellä mainitut suun-
nitelmat ja arvioinnit teh-
dään. Vaikka esityksen
mukaan elinkeino-, liiken-
ne- ja ympäristökeskuksen
tehtävänä on toimialueel-
laan avustaa kuntia huleve-
situlvariskien alustavassa
arvioinnissa, merkittävien
tulvariskialueiden nimeä-
misessä ja tulvariskien hal-
lintasuunnitelmien laati-
misessa, edellyttää se myös
kunnalta resursseja.
Ehdotetun lakitekstin
mukaan hulevedellä tarkoi-
tetaan taajaan rakennetulla
alueella maan pinnalle tai
muille vastaaville pinnoille
kertyvää sade- tai sulamis-
vettä. Alavilla alueilla, ku
ten Huittisten olosuhteissa,
sulamis- ja sadevesien joh-
taminen vesistöön saattaa
jokien pinnankorkeudesta
johtuen estyä, joten hule-
vesitulvat eivät aina ole sillä
tavalla pienialaisia, paikal-
lisia ja erillisiä tapahtumia,
kuin lakiehdotuksen pe-
rusteluissa on tarkoitettu.
Ehdotuksen pohjana
on käytetty tulvariskityö-
ryhmän raporttia ja ehdo-
tuksia. Työryhmän ehdotti
myös säännöksiä kunnan
oikeudesta ryhtyä tarpeel-
lisiin toimenpiteisiin alu-
eiden suojaamiseksi tulva-
vahingoilta ja kiinteistön-
omistajien velvollisuudesta
osallistua tästä aiheutuviin
kustannuksiin. Näitä asi-
oita ei ministeriön ehdo-
tukseen sisälly, vaikka lain
tarkoituksena on vähen-
tää tulvariskejä, ehkäistä ja
lieventää tulvista aiheutu-
via vahingollisia seurauk-
sia ja edistää varautumis-
ta tulviin.
Laki vähentäisi
tulvariskejä
Lain tarkoituksena on vä-
hentää tulvariskejä, eh-
käistä ja lieventää tulvis-
ta aiheutuvia vahingollisia
seurauksia ja edistää va-
rautumista tulviin. Tarkoi-
tuksena on myös sovittaa
yhteen tulvariskien hallinta
ja vesistöalueen muu hoito
ottaen huomioon vesivaro-
jen kestävän käytön sekä
suojelun tarpeet. Laki kos-
kisi vesistötulvista, meritul-
vista sekä taajamien rank-
kasadetulvista eli hulevesi-
tulvista aiheutuvien tulva-
riskien hallintaa.
Tulvariskien hallinnan
suunnittelun vastuu ve-
sistöalueilla ja merenran-
nikolla olisi uudella elin-
keino-, liikenne-, ja ym-
päristökeskuksella. Kunta
vastaisi rankkasateista taa-
jamissa aiheutuvien hule-
vesitulvariskien arvioin-
nista ja niiden hallinnan
suunnittelusta.
Heijastin
heilumaan
Lähes puolet jalankulkijoi-
den kaikista henkilövahin-
goista tapahtuu loka-tam-
mikuun aikana, vuoden
pimeimpänä aikana. Eri-
tyisesti suojatiellä tapahtu-
neet henkilövahingot kes-
kittyvät näille kuukausil-
le, puolet jalankulkijoiden
vammautumisista suoja-
tiellä sattuu tänä aikana.
Viidennes jalankulkijoi-
den vammautumisista sat-
tuu jäisellä kelillä.
Riskitekijät
Pimeässä ilman heijastin-
ta liikkuminen, liukas ke-
li ja alkoholi lisäävät huo-
mattavasti jalankulkijan
riskiä joutua onnettomuu-
teen. Kaatumistapaturmat
talvisin liukkailla kaduilla
ja piha-alueilla aiheuttavat
vuosittain miljardilaskun
yhteiskunnalle.
Vuosittain tapahtuu lä-
hes 70 000 kaatumistapa-
turmaa, joita ei kuitenkaan
tilastoida liikenneonnetto-
muuksina. Kaksi kolmes-
ta kaatumistapaturmassa
loukkaantuneesta on ja-
lankulkijoita.
Vuosittain liikenteessä
kuolee!keskimäärin 50 ja-
lankulkijaa. Kuolemanta-
pauksista lähes kaksi kol-
mesta tapahtuu taajamissa.
Loukkaantuneiden koh-
dalla osuus on vielä suu-
rempi: lähes yhdeksän ja-
lankulkijaa! kymmenestä
loukkaantuu taajama-alu-
eilla.
Kuoleman-
tapauksista puolet
pimeissä olosuhteissa
– heijastimen avulla
puolet niistä olisi
voitu välttää
Kaikista kuolemantapauk-
sista puolet tapahtui pime-
ällä tai hämärässä ja puolet
päivänvalossa.
Jalankulkuonnetto-
muuksissa kuolleista neljä
viidestä ei käyttänyt heijas-
tinta. Vuonna 2007
liikenneonnettomuuk-
sien tutkijalautakunnat
tutkivat 20 pimeällä tai hä-
märällä tapahtunutta
kuo l emant ap au s t a .
Niistä 11 olisi voitu välttää
käyttämällä heijastinta.