Page 12 - Alueviesti_41

12

Keskiviikko lokakuun 7. 2009

vv

Otsikoiden takaa

• Hannu Virtanen

Verkkokysely kartoittaa

mielipiteet säännöstelystä

Pirkanmaan ympäristökeskus

selvittää parhaillaan verkko-

kyselyllä vesistön käyttäjien

mielipiteitä Pirkanmaan suur-

ten järvien tilasta, säännöste-

lystä ja säännöstelyn eri tavoit-

teiden huomioimisesta.

Järvien säännöstelyssä sovi-

tetaan yhteen osin ristiriitaisi-

akin tavoitteita. Säännöstelyn

ensisijaiset tavoitteet ja vaiku-

tukset riippuvat vuodenajasta

ja vesitilanteesta.

Näsijärven, Vanajaveden,

Pyhäjärven ja Iso-Kuloveden

(Kulovesi, Rautavesi ja Lieko-

vesi) säännöstelyjen kehittä-

misselvitys toteutettiin 1999-

2003. Selvitystyön perusteella

esitettiin suosituksia säännös-

telykäytäntöjen muuttamisek-

si. Näitä suosituksia on pyritty

noudattamaan viime vuosina

eli jaksolla 2005-2009.

Linkki kyselyyn löytyy Pir-

kanmaan ympäristökeskuk-

sen etusivulta osoitteesta:

www.ymparisto."/pir

. Kysely

on mahdollista tilata myös pa-

periversiona Pirkanmaan ym-

päristökeskuksesta, jonka pu-

helinnumero on 040 714 6322.

Kyselyyn toivotaan kuitenkin

ensisijaisesti vastauksia inter-

netissä, koska se nopeuttaa tu-

losten käsittelyä.

Kyselyyn tulee vastata 25.

lokakuuta mennessä ja sen tu-

lokset julkaistaan marraskuus-

sa Pirkanmaan ympäristökes-

kuksen nettisivuilla. Tulok-

sia hyödynnetään tavoitteiden

toteutumisen arvioinnissa ja

myös jatkotyössä säännöstely-

suosituksia päivitettäessä.

Verkkokysely selvittää vesistön käyttäjien mielipiteitä

Pirkanmaan suurten järvien tilasta, säännöstelystä ja

säännöstelyn eri tavoitteiden huomioimisesta.

Kuivuus

jatkuu

Pirkanmaalla

Pirkanmaan ympäris-

tökeskuksen alueen

säännöstelemättömi-

en järvien vedenkor-

keudet ovat ajankoh-

taan nähden alhaal-

la. Syyskuun aikana

pintojen lasku hidas-

tui, mutta toisin kuin

aiemmin ennustet-

tiin, eivät järvien pin-

nat lähteneet lainkaan

nousuun vähäsatei-

suuden vuoksi. Ilman

runsaita sateita luon-

nontilaiset järvet jää-

vät koko loppusyksyk-

si tavanomaista alem-

mas. Edellisen kerran

vastaava kuiva vesiti-

lanne koettiin syksyl-

lä 2006.

Pohj avedenpin-

nat laskivat syyskuun

vähäisten sateiden

vuoksi tavanomais-

ta nopeammin. Syys-

kuun lopussa poh-

javedenpinnat olivat

Pirkanmaalla noin 30-

40 senttimetriä ajan-

kohdan keskimääräi-

siä korkeuksia alem-

pana. Pohjavesivaras-

tojen täydentyminen

ensi talveksi riippuu

tulevien syyssateiden

määrästä.

Ympäristökeskus ja

metsänhoitoyhdistykset

suojelevat yhdessä metsiä

Pirkanmaan ympäristökes-

kus ja Metsänomistajien liitto

Länsi-Suomi ovat allekirjoit-

taneet yhteistyösopimuksen

metsien monimuotoisuuden

toimintaohjelma METSOn

edistämiseksi.

Sopimuksen mukaan Pir-

kanmaan metsänhoitoyhdis-

tykset voivat välittää maan-

omistajien toimeksiannos-

ta suojeluun tarjottuja metsiä

Pirkanmaan ympäristökes-

kukselle.

Mets änhoitoyhdistyk-

set neuvovat metsänomista-

jia suojelun vaihtoehdoissa

ja avustavat metsänomistajia

muun muassa hinnoittelussa.

Yhdistykset myös arvioivat

METSOon soveltuvien koh-

teiden puusto- ja luontotiedot

osana suojeluesitystä.

Monimuotoisuus

olennainen osa

Monimuotoisuuden turvaa-

minen kuuluu olennaisena

osana nykypäivän kestävään

metsien hoitoon ja käyttöön.

Metsien monimuotoisuuden

toimintaohjelma METSO on

kaikkien metsäalan organisaa-

tioiden hyväksymä ohjelma ja

sen tavoitteena on pysäyttää

metsäisten luontotyyppien ja

metsälajien taantuminen se-

kä vakiinnuttaa luonnon mo-

nimuotoisuuden suotuisa ke-

hitys.

Monimuotoisuuden kan-

nalta arvokkaimpia elinympä-

ristöjä on kymmenen eri pää-

tyyppiä. Arvokkaita elinym-

päristöjä ovat esimerkiksi leh-

dot, korvet sekä metsäluhdat

ja tulvametsät. Kaikki arvok-

kaat elinympäristöt esitellään

METSOn luonnontieteellisis-

sä valintaperusteissa, joiden

avulla ohjelmaan sopivat alu-

eet valitaan.

Metsänomistajalle on tar-

jolla useita keinoja turva-

ta monimuotoisuutta metsäs-

sään.

Yhtenä vaihtoehtona on

tarjota luonnon kannalta ar-

vokasta aluetta ympäristökes-

kukselle suojelutarkoitukseen.

Sen voi tehdä joko myymällä

alue valtiolle tai perustamal-

la yksityinen luonnonsuoje-

lualue.

Määrällisenä tavoittee-

na Pirkanmaalla on vuosien

2008-2016 aikana saada suo-

jeluun noin 7 500 hehtaaria

metsää vakiinnuttamaan met-

sälajien ja -luontotyyppien

suotuisan suojelun taso.

Luonnonantimien keräily ei olekaan taantunut

Sienestys kiinnostaa yhä useampia

Metsäntutkimuslaitoksen ul-

koilututkimuksen tuloksista

käy ilmi, että sienestysharras-

tus kasvattaa suosiotaan suo-

malaisten keskuudessa ja yhä

useammat ovat havainneet

sienimetsien vetovoiman. Tu-

los on vastoin aikaisempaa kä-

sitystä, jonka mukaan perin-

teiset keräilyharrastukset ovat

taantumassa.

Uudet tutkimustulokset

osoittavat, että laskeva tren-

di on kääntynyt nousuun. Suo-

malaisista 1990-luvun alussa 41

prosenttia ilmoitti harrastavan-

sa sienestystä, mutta vuositu-

hannen vaiheessa osallistujien

määrä oli laskenut 38 prosent-

tiin kaikkien suomalaisten kes-

kuudessa. Tämän vuoden al-

kupuolella tehdyn kyselyn mu-

kaan sienestykseen osallistui jo

43 prosenttia aikuisväestöstä.

Sieniretkien määrässä ei

näyttäisi tapahtuneen suuria

muutoksia. Sienestäjät kävivät

metsässä sienestyskauden ai-

kana vuonna 2008 keskimää-

rin kahdeksan kertaa.

Sienestyksen on havait-

tu olevan vahvasti kulttuuri-

sidonnainen luontoharrastus.

Sienestyksen harrastaminen

on huomattavasti yleisempää

Itä-Suomessa (50 prosenttia

väestöstä) kuin Länsi-Suomes-

sa (29 prosenttia). Sienestys-

harrastus on hieman yleisem-

pää maalla asuvien keskuu-

dessa kuin kaupunkilaisten

keskuudessa. Sienestäjien jou-

kossa on enemmän naisia kuin

miehiä ja keski-ikäiset osallis-

tuvat sienestykseen nuorem-

pia ikäluokkia useammin.

Sienestystaitoja on 73 pro-

sentilla suomalaisista, joka

sekin vaihtelee alueittain: 82

prosentilla Itä-Suomessa, 63

prosentilla Länsi-Suomessa ja

vain 57 prosentilla Pohjois-

Suomessa. Nuorempien kes-

kuudessa sienestystaidot ovat

hallussa kuitenkin huomatta-

vasti harvemmilla kuin van-

hemmissa ikäryhmissä: 59

prosentilla 15-24-vuotiaiden

joukossa ja 89 prosentilla 65-

74 -vuotiaiden joukossa.

Ulkoilun ja myös sienestys-

harrastuksen muutoksia tutki-

taan parhaillaan, kun neljää-

tuhatta suomalaista pyydetään

vastaamaan kyselyyn. Ulkoilu-

tutkimus 2009 -kyselyaineiston

avulla päivitetään kymmenen

vuotta vanhat ulkoilutilastot.

Samalla tutkitaan muun

muassa ympäristömuutosten,

erityisesti vesistöjen veden

laadun heikkenemisen vai-

kutusta vesien virkistyskäyt-

töön. Tietoja voidaan hyödyn-

tää virkistysalueiden ja ulkoi-

lupalveluiden suunnittelussa.

Ilveksen

ruoka-

pöydässä

S

atakuntalainen eränkävijä tavallisesti

huomaa tulleensa ilveksen ruokapöytään

löytäessään jahtimailtaan metsäkauriin

tai valkohäntäpeuran jäänteet. Jos ilves olisi si-

tä mitä se syö, olisiko se kaurista, peuraa, jänistä

vai jotkin muuta eläintä? Etsitäänpä vastausta.

Taivalkosken riistan- ja kalantutkimuksen suur-

petotutkimusyksikköön lähetettiin metsästys-

kaudella 2007-2008 yhteensä 137 ilveksen ru-

hoa. Näistä 8 oli löydetty kuolleena maastosta,

22 oli joutunut tieliikenteen murjomaksi ja 4 oli

heittänyt henkensä junan alla. Loput olivat met-

sästyskauden varsinaista saalista.

Taivalkoskisten tutkimuspöydille Satakunnan

riistanhoitopiiristä päätyi 9 eläintä, naapureista

Pohjois-Hämeestä 8, Etelä-Hämeestä 7 ja Var-

sinais-Suomesta 2. Eniten näyte-eläimiä tutki-

joiden kynsiin lähetettiin Pohjois-Savosta, 24.

Kaikki Alueviestin jakelualueen kunnat kuulu-

vat Satakunnan riistanhoitopiiriin, joten kerrot-

takoon vielä, että riistantutkimus sai piiristäm-

me 4 metsästyssaalista sekä 2 maastosta kuol-

leena löydettyä ja 2 junan ruhjomaa ilvestä. Li-

säksi tutkijoille toimitettiin yksi auton kanssa

kolaroinut eläin.

Ilvesten mahansisältöjen perusteella pääsaalis-

laji Suomessa on jänis. Analyysissa 40,6 prosen-

tissa mahoista oli jäniksen karvaa, viiksiä, lui-

ta, hampaita, luunkappaleita sekä nahkaa ja li-

haa. Rusakkoa esiintyi 6,3 prosentissa mahoista.

Sorkkaeläinten jäänteistä löytyi 13,3 prosentissa

näytteistä. Sorkkaeläimiksi selvityksessä luettiin

metsäkauris, valkohäntäpeura, poro sekä tie-

tenkin lajilleen tunnistamattomat hirvieläimet.

Lintujen jäänteitä todettiin 2,8 prosentissa ma-

hoja. Niistä puolet oli peräisin kanalinnuista.

Myyriä ja muita jyrsijöitä oli syöty 4,2 prosen-

tin osuudella. Tunnistamatonta nisäkäskarvaa

ja luita löytyi 0,7 prosentissa mahoista, samoin

kalaa ja siilin jäänteitä. Yhdestä mahasta löytyi

vesipäästäisen luita ja karvaa. Tyhjien mahojen

osuus oli 27,3 prosenttia. Eläinperäisen ravin-

non lisäksi mahoista löytyi heinää, kariketta,

neulasia ja puolukan lehtiä.

Myös ilvesten suolten sisällöt tutkittiin. Suolen si-

sällön perusteellakin pääasiallisin ravinto maam-

me ilveksillä on jänis. Jäniksen karvoja, lihaa ja lui-

ta löytyi 51,3 prosentista tutkituista suolistoista.

Tavallista onkin, että suolen sisällöstä tehty selvi-

tys ei poikkea maha-analyysin tuloksista.

Jos suomalainen keskivertoilves olisi siis sitä,

mitä se syö, olisi se suurelta osin jänistä. Tämä

pitääkin kutinsa esimerkiksi Pohjois-Savossa,

mutta taitaapa tilanne Etelä-Sastamalan, Pun-

kalaitumen ja Huittisten viljavainioiden peura-

mailla olla toinen. Vanha metsämiesten viisaus-

han sanoo, että metsä antaa sitä, mitä siellä on.

Meidän ilveksemme ovat varmasti keskimää-

räistä enemmän myös rusakkoa, peuraa ja kau-

rista. Ja kyllähän myös tutkijoiden taulukot tun-

nustavat ja tunnistavat hirvieläinten osuuden

juuri satakuntalaisten ilvesten suolenmutkassa.

”

Vanha metsämiesten viisaushan

sanoo, että metsä antaa sitä, mitä

siellä on. Meidän ilveksemme

ovat varmasti keskimääräistä

enemmän myös rusakkoa, peuraa

ja kaurista.

Page 12 - Alueviesti_41_2009