Page 15 - Alueviesti_41

15

Keskiviikko lokakuun 7. 2009

Nina ja Pumppa taistelevat

hevosten hyvinvoinnin puolesta

Marianna Langenoja

Oli kylmä talvi viitisen vuot-

ta sitten, kun sastamalalai-

nen Nina Viitamäki lähti ha-

kemaan itselleen hevosta Poh-

janmaalta. Hän päätti jo ennen

matkaansa, että mikäli hevo-

nen ei olisi riittävän hyvä, pa-

laisi hän takaisin Vammalaan

tyhjä koppi mukanaan.

Kun Nina viimein pääsi

tallille, järkytys oli suuri. Ra-

vihevosenakin aikoinaan toi-

minut Nasty Predator oli luu-

ta ja nahkaa, se räki ja yski ja

sen silmät vuosivat. Kaikenli-

säksi hevonen kärsi keuhko-

ahtaumasta ja anemiasta. Se

käyttäytyi hyvin aggressiivi-

sesti, potki ja pelkäsi ihmis-

tä. Mustana syntynyt hevonen

oli muuttunut ajan myötä rus-

keaksi.

-Silloin ajattelin, että tuo

olisi pitänyt jo aikaa sitten vie-

dä teuraaksi, mutta siitä kun

-Aikoinaan Suomessakin

hevostenhoitoperinne kulki

isältä pojalle. Nyt tieto on ka-

donnut johonkin, mutta halu-

aisin taas palauttaa sen ihmis-

ten muistiin. Vielä 50 vuot-

ta sitten hevoset voivat hyvin.

Tänä päivänä ne voivat ihan

yhtä huonosti kuin me ham-

purilaisyhteiskunnan ihmi-

setkin. Niitä vaivaavat elintas-

osairaudet.

Väärää ruokaa

väärässä olomuodossa

Ninan mukaan hevoset ja ih-

miset kärisivät ihan samois-

ta sairauksista, mutta ne kul-

kevat eri nimityksillä. Suurin

syy sekä ihmisten että hevos-

ten sairauksiin on väärä ruo-

kavalio.

-Tänä päivänä hevosen

omistaja yrittää päästä liian

helpolla. Hän ostaa säkin, jos-

ta hevonen ”saa kaiken”.

Todellisuudessa säkin ruo-

ka saattaa sisältää sellaisia vi-

tamiineja, joita hevosen eli-

mistö ei edes tunnista vita-

miineiksi.

Ruoan olomuoto on myös

epänormaali, se tarjoillaan

pelletteinä ja rakeina. Hevo-

sille tarjotaan usein myös sa-

maa heinää kuin märehtijöil-

le, eikä kyseinen heinä sovel-

lu hyvin hevosen ruoansula-

tukselle.

Hevoset ovat yksilöitä

Nina auttaa nyt yrityksen-

sä puitteissa hevosen omista-

jia lähemmäs vanhanaikaista,

luonnonmukaista ja kokonais-

valtaista hevosenhoitoa. Hän

on Suomessa ensimmäinen ja

ainoa, joka tekee kyseistä työtä

ammatikseen, ensi vuonna ko-

kopäiväisesti.

Hänen mukaansa valmiita

vastauksia ei asiakkaalle voi

antaa, vaan omistajan täytyy

huomioida muutosta halu-

tessaan muun muassa hevo-

sen koko, elinympäristö, lai-

duntyyppi, nykyinen ruoka-

valio ja mitä hevosella teh-

dään.

Ninan sääntö onkin, että jos

omistaja syöttää kaikkia omis-

tamiaan hevosiaan samalla ta-

valla, hän syöttää niitä väärin.

-Kaikki hevoset ovat yksilöitä,

joten ruokavaliokin täytyy ol-

la yksilöllinen.

Yhteistyötä

Free Willy

-tutkijan kanssa

Nina Viitamäen ainoa projek-

ti ei ole tuore ”hevosten luon-

taistuotekauppa”, joka on Suo-

messa ainut laatuaan. Hän on

mukana myös norjalaisessa

tutkimuksessa, jossa selvite-

tään hevosten luonnonmukai-

sen hoidon tuloksia. Aiheesta

kun ei ole aiemmin virallisia

tutkimuksia tehty.

Varsinaisena tutkijana toi-

mii meribiologinakin toimi-

nut Tiu Similä, jonka valastut-

kimuksen tuloksena syntyi ai-

koinaan myös Free Willy -elo-

kuva.

-Tarkoituksenamme on vi-

deoida, dokumentoida ja pitää

päiväkirjaa hevosten luonnon-

mukaisesta hoidosta. Itseäni

kiinnostaa erityisesti lisäänty-

neen kaviokuumeen luonnon-

mukainen hoito. Se on pitkä-

jänteistä työtä, eikä tuloksia

tule viikossa tai kahdessa. Sik-

si projektin parissa saattaa ku-

lua vuosia.

Nina haluaa muistuttaa, et-

tä aina ei kannata elää nyky-

päivänä niin suosittujen käy-

rien ja mittareiden turvassa.

Joskus kannattaa kääntää kat-

se hevoseen ja kysyä mitä sille

ihan oikeasti kuuluu. Parhaita

tuloksia ruokinnankin kanssa

saa, jos ei analysoi ruoan pi-

toisuuksia vaan hevosen hy-

vää oloa.

Nina Viitamäki on toiminut hevosten kanssa jo 6-vuotiaasta asti. Pumpan hän haki

viitisen vuotta sitten hyvin sairaana Pohjanmaalta. Nyt Pumppa on parantunut luon-

nonmukaisen hoidon myötä. Se toimii esikuvana Ninan perustamassa Luontoäidin

hevoset -yrityksessä, joka on Suomessa ainut laatuaan. Kuva: Luontoäidin hevoset.

Ninan

friisiläisvarsalle

premie

Nina Viitamäki omistaa eri-

tyisen upean friisiläisvar-

san, joka ansaitsi tänä syk-

synä keuringissa toisen pre-

mien näyttelyn nuorimpana

osallistujana. Varsan emä

on aikoinaan saanut ensim-

mäisen premien ja sittem-

min ster-arvon. Se sai myös

Suomessa kaikkien aikojen

ensimmäisen champion-

maininnan vuonna 2007.

Tammasta on tehty tv-oh-

jelma Ahvenanmaalla sen

harvinaislaatuisen kaune-

uden vuoksi. Ei siis ihme-

kään, että nyt noin 10-viik-

koinen Eden fan Sodergard

-varsa sai premien jomaito-

varsana, mikä on harvinai-

nen saavutus.

Eden fan Sodergard

kasvaa toistaiseksi Ahve-

nanmaalla emänsä kanssa,

mutta muuttaa Sastama-

laan alkuvuonna. Se pää-

see laiduntamaan Pyhän

Olavin kirkon biotoopeil-

le ja saa luonnonmukais-

ta hoitoa Ninan huomassa.

saa niin huonot rahat, halu-

aa omistaja myydä sen elävä-

nä, Viitamäki muistelee. Nas-

ty Predator ei todellakaan ollut

se, mitä Nina lähti hakemaan,

mutta tunteet voittivat järjen;

heppa lähti mukaan pelkästä

säälistä. -En vaan voinut jät-

tää sitä sinne pakkaseen kär-

simään.

Pumppa-hevosen

selviytymistarina

Nykyisessä kodissaan Pum-

paksi ristitty hevonen sai jon-

kin aikaa kunnon annokset vi-

tamiineja, mineraaleja ja anti-

biootteja. Ninan yllätykseksi

perusteellinen hoito ei kuiten-

kaan auttanut, vaan hevosen

tila vain paheni. Hän ajatteli,

että ehkä olisi jo aika antaa ar-

mon käydä.

-Onneksi satumme asu-

maan tässä Pyhän Olavin kir-

kon kupeessa, perinnemaise-

missa biotoopilla, jossa Es-

ko Piranen laiduntaa lampai-

taan. Päätin laittaa heppani

lampaiden kanssa joksikin ai-

kaa laiduntamaan ja lopettaa

kaikki lääkitykset ja vitamii-

nit. Edes kauraa en sille enää

syöttänyt.

Nina alkoi tarkkailla he-

vostaan. Se valitsi syömisen-

sä joka päivä vähän eri pai-

kasta. Joskus se söi metsästä,

toisinaan niityltä ja joinakin

päivinä kedolta. Pikkuhiljaa

hevosessa alkoi näkyä usko-

mattomia muutoksia. Sen vä-

ri muuttui mustaksi, aggressii-

visuus poistui hiljalleen ja kai-

ken lisäksi sen sairaudet para-

nivat. Nyt myös eläinlääkäri

on todennut sen täysin ter-

veeksi.

Kaiken kukkuraksi Pump-

pa on nyt niin ihmisystäväl-

linen, että kulkee ihmisen pe-

rässä taluttamatta. Myös Pum-

pan pohjanmaalainen myyjä

on yrittänyt ostaa hevosta ta-

kaisin.

Nasty Predatorin selviyty-

mistarina innosti Ninaa ke-

räämään tietoa luonnonmu-

kaisesta hevosten hoidosta.

Pumppa toimii nyt todiste-

kappaleena vasta-alkaneessa

laajassa hevosten hyvinvointia

käsittelevässä tutkimustyössä

ja esikuvana Niinan tuorees-

sa Luontoäidin hevoset -yri-

tyksessä.

Hevoset voivat tänä

päivänä huonosti

Nina Viitamäki alkoi koo-

ta tietoa hevosten luonnon-

mukaisesta hoidosta Pumpan

uskomattoman parantumi-

sen jälkeen. Suomesta tietoa

ei kuitenkaan tuntunut löyty-

vän, joten kaikki faktat hän on

kerännyt Englannista ja Unka-

rista, joissa hevosten perintei-

nen hoito on maailmassa par-

haiten säilynyttä. Sittemmin

hän on myös kirjoittanut ai-

heesta hevosalan lehtiin.

”

Silloin ajattelin, että tuo olisi

pitänyt jo aikaa sitten viedä

teuraaksi, mutta siitä kun saa niin

huonot rahat, haluaa omistaja

tietysti myydä hevosen elävänä.

”

Tänä

päivänä

hevosen

omistaja

yrittää

päästä liian

helpolla.

Hän ostaa

säkin, josta

hevonen ”saa

kaiken”.

Hannulalle

kultainen

ansioristi

Vammalan Seudun Sotaveteraanien pitkäaikainen toi-

minnanjohtaja Pentti Hannula (kuvassa keskellä) on

saanut Suomen sotaveteraaniliiton myöntämän sotave-

teraanien kultaisen ansioristin, joka on järjestön kor-

keimpia tunnustuksia. Risti luovutettiin hänelle ja kol-

melle muulle piirin toiminnassa merkittävästi ansioitu-

neelle henkilölle.

Hannula on toiminut mm. Pirkanmaan Sotaveteraani-

piirin jouluehden päätoimittajana. Muut ansioristin saa-

jat ovat Sulo Porrassalmi Kihniöltä, Lauri Jyväsjärvi Vir-

roilta ja Eila Joutvuo Valkeakoskelta.

Työkykypassi kertoo

pian työnhakijan

kunnon ja motivaation

Työkykypassi yleistyy hyvää

vauhtia ammatillisten oppi-

laitosten opiskelijoiden kes-

kuudessa. Passin käyttöönotto

aloitettiin viime syksynä yli 20

koulutuksen järjestäjän piiris-

sä. Tulevalle työantajalle pas-

sin tiedot kertovat mm. haki-

jan motivaatiosta.

Ammattiosaajan työkyky-

passi -opintokokonaisuus ak-

tivoi opiskelijaa pitämään

huolta itsestään, kiinnittää

huomiota ammatissa jaksami-

seen jo opintojen aikana sekä

tukee oppilaitosta hyvinvoin-

tia lisäävien opintojen, tapah-

tumien ja harrastustoiminnan

järjestämisessä. Työnhaussa

passi osoittaa opiskelijan ak-

tiivisuuden ja kiinnostuksen

omasta toiminta- ja työkyvys-

tä huolehtimiseen.

Ammattiosaajan työkyky-

passi on osoitus opiskelijan

fyysisestä ja sosiaalisesta toi-

mintakyvystä, terveysosaami-

sesta sekä aktiivisuudesta ja

harrastuneisuudesta. Työky-

kypassi kerätään viidestä mi-

nimissään 40 tunnin opinto-

kokonaisuudesta johon sisäl-

tyvät työkykyä edistävä lii-

kunta, terveysosaaminen,

ammatin työkykyvalmiudet,

harrastuneisuus ja yhteistyö-

taidot sekä työkykyvalmiuksi-

en vahvistaminen.

Opiskelija voi kerätä opin-

toja pakollisista ja vapaasti va-

littavista opinnoista sekä har-

rastustoiminnasta. Työky-

kypassin suorittamisen jär-

jestäminen on koulutuksen

järjestäjille vapaaehtoista, sa-

moin kuin osallistuminen

on opiskelijalle vapaaehtois-

ta. Aktiivisella toiminnallaan

opiskelija osoittaa halua huo-

lehtia omasta työ- ja toiminta-

kyvystään sekä opiskelujen ai-

kana että työelämään siirtyes-

sään.

Opetushallitus myönsi tä-

nä syksynä passin käyttöön-

ottoon avustusta 25:lle kou-

lutuksen järjestäjälle, joista 13

oli uusia tuen saajia. Työkyky-

passin kehitystyö käynnistyi

opetusministeriön ja Opetus-

hallituksen aloitteesta vuonna

2006, ja sen jälkeen passia on

kehitetty SAKU ry:n koordi-

noimissa ammatillisissa oppi-

laitoksissa ympäri maan. SA-

KU on Suomen ammatillisen

koulutuksen kulttuuri- ja ur-

heiluliitto ja sen roolina on

tässä ollut työkykypassin ke-

hittäminen ja levittäminen

kehittäjien ja käyttöönottajien

kokemusten perusteella. Li-

säksi järjestö on koordinoinut

kehittäjien yhteisiä tapaami-

sia, jotka on koettu tärkeiksi.

Karkun kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitoksessa Sas-

tamalassa pidettiin viime viikolla yksi kolmesta alueel-

lisesta koulutuspäivästä Sakun pprojektipäällikkö Sari

Mantila-Savolaisen johdolla. Tilaisuudessa oli paikalla

edustajia lähinnä Kokemäenjokilaakson oppilaitoksista.

Page 15 - Alueviesti_41_2009