Page 16 - Alueviesti_04

16

Keskiviikko tammikuun 27. 2010

Pohjantikka

on Sastamalan metsien arvolaji



Hannu Virtanen

Vanha keikyäläinen havumet-

sä tammikuisena talvipäivänä.

Lumitaakassa olevat puut ovat

hiljentyneet muun luonnon ta-

paan kunnioittamaan runsaan

kymmenen asteen pakkasta.

Metsän sisältä kuuluu kui-

tenkin yksi ääni. Se on verk-

kaista mutta määrätietois-

ta koputusta, ei lainkaan niin

vimmaista kuin käpyä suo-

mustavan käpytikan ahke-

rointi.

Kuusikon hämärässä einet-

tään etsii pohjantikka, Sas-

tamalankin metsien arvolaji,

jonka kohtaaminen on asial-

le herkistyneelle lintumiehelle

kerrasta toiseen yhtä kohotta-

va kokemus.

Peloton lintu

Pohjantikka ei ole ollenkaan

arka lintu vaan päästää uteli-

aan tarkastelijan hyvinkin lä-

helle. On sillä kuitenkin tapa-

na siirtyä rungon toiselle puo-

lelle tai nousta korkeammalle

puuhun, kun tästä luontokap-

paleesta innostunut ohikulkija

ihan viereen yrittää tulla.

Tarkempi silmittely kiika-

rilla paljastaa pian, että tämä

den ja lahoavien pökkelöiden

rungoilla kiilaten nokallaan

kuorta ja kaarnaa sivuun löy-

tääkseen näiden alta syötävää,

hyönteisiä ja näiden toukkia.

Lumen peittämässä metsässä

pohjantikan olemassaolon hy-

vin paljastavatkin puusta va-

risseet kaarnan ja kuoren pa-

laset, jotka kirjavoivat hangen

puun tyvellä.

Luonnontila

arvossaan

Metsämaisema luonnontilai-

sine metsineen sekä korpi- ja

kuloalueineen on pohjanti-

kalle mieluista seutua. Aikui-

set pohjantikat viettävät koko

vuoden samoilla alueilla. Koi-

ras ja naaras liikkuvat usein

myös pesimäajan ulkopuolel-

la yhdessä.

Pohjantikka ruokailee

yleensä kuolleissa tai huono-

kuntoisissa puissa, etenkin

kuusissa, ja etsii niistä hyön-

teisravintoa. Tikat kuorivat

usein ruokailupuita saadak-

seen paremmin ravintoa.

Tikkapari alkaa etsiä huhti-

kuussa sopivia pesäpuita. Poh-

jantikka kovertaa yleensä vuo-

sittain uuden pesäonkalon.

Hyviksi huomatut puut voi-

vat kuitenkin olla kotopaikka-

na useana vuonna.

Silmälläpidettävä laji

Uhanalaisuusluokituksessa pohjantikka on silmälläpi-

dettävä laji, joiden joukossa maassamme on kaikkiaan

37 lintulajia. Nämä lajit lähes täyttävät vaarantuneiden

lajien kriteerit.

Suomen pesimäkanta on 15 000-20 000 paria. Vii-

meaikaista kannankehitystä luonnehditaan vakaaksi.

Kolmi-

varvas-

tikka

Tikkojen jalassa on

tavallisesti neljä var-

vasta, joista kaksi on

eteen- ja kaksi taakse-

päin. Pohjantikan eri-

koisuutena on se, et-

tä sillä on vain kolme

varvasta: kaksi eteen-

ja yksi taaksepäin.

Tämä tikka onkin

monissa kielissä saa-

nut nimensä juuri tä-

män piirteen mukaan.

Suomeksikin pohjanti-

kan vanha nimi oli kol-

mivarvastikka. Kolmi-

varpaisuuteen viittaa-

vat myös viron kolm-

varvasrähn, ruotsin

tretåig hackspett ja

englannin three-to-

ed woodpecker. Niin

ikään pohjantikan tie-

teellinen nimi Picoi-

des tridactylus viittaa

samaan asiaan.

on oikea Pohjan akka, naa-

rastikka, jolla ei ole koiraalle

ominaista keltaista päälakea.

Tumma, tumma se on ilmi-

asultaan vaikka kuuluukin kä-

pytikan, pikkutikan ja valko-

selkätikan tavoin niin sanot-

tuihin kirjaviin tikkoihin.

Keskellä selkää kulkee leveä

valkoinen juova. Pää näyttää

isolta ja niska jykevältä. Päätä

ja niskaa tikan työ kysyykin,

sillä päivästä toiseen se kiipii

kuivumassa olevien havupui-

Suomen

tikat

•

palokärki

•

käpytikka

•

pikkutikka

•

valkoselkätikka

•

pohjantikka

•

harmaapäätikka

•

käenpiika

Pohjantikalla on tapana ruokaillessaan kuoria kuivunei-

ta tai kuolemassa olevia puita. Keikyä 20.1.2010.

Metsässä kulkija saattaa ihmetellä tällaisia reikärivejä tai -renkaita puiden rungoilla. Niitä on pohjantikka tehnyt

etsiessään keväällä mahlaa lisäravinnoksi. Parkano 10.6.2009.

Pohjantikka on hieman käpytikkaa pienempi ja ilmiasultaan tummempi lintu, jonka

selässä kulkee leveä valkea pystyjuova. Keikyä 20.1.2010.

Pohjantikka on hienoimpien metsiemme asukas, jo-

ka ihmisen vinkkelistä on varsin peloton lintu. Keikyä

20.1.2010.

Pohjantikan vanha pesäkolo on usein varpuspöllön pe-

säpaikka. Varpuspöllön pesäksi paikan paljastaa puun

juurella oleva saaliseläinten jätteiden tunkio. Kiikka

15.6.2008.

Kotikolon pohjalta loistaa pohjantikan poikasten sitruunankeltainen päälaki. Myö-

hemmin vain koiraslinnulla on keltaista päässään. Karkku 15.6.2008.

Pohjantikan suosima pesä-

puu on kuusi.

Tikkanaaras munii pesään

yleensä 3-5 munaa, joita se-

kä naaras että koiras hautovat.

Haudonta kestää noin kaksi

viikkoa. Suurin osa poikasista

kuoriutuu kesäkuun alkupuo-

lella. Poikaset lähtevät pesäs-

tä suunnilleen kolmen viikon

ikäisinä. Vanhemmat ruokki-

vat poikasiaan maastoon vie-

lä useita viikkoja.

Hämmästyttävän usein ka-

nahaukka, varpuspöllö ja poh-

jantikka pesivät lähellä toisi-

aan. On arveltu kanahaukan

antavan pohjantikalle suojan

varpushaukkaa vastaan. Var-

puspöllö taas pesii pohjan-

tikan vanhoissa pesäkolois-

sa. Onkin metsäornitologien

mieliaiheita pohtia sitä, mit-

kä kaikki asiat voivat vaikut-

taa juuri näiden lajien naapu-

ruuteen.

Page 16 - Alueviesti_04_2010