Page 18 - Alueviesti_04

18

Keskiviikko tammikuun 27. 2010

Sastamalalan kuulovammaiset

pitivät meteliä itsestään



Marianna Langenoja

-Usko pois, että tämä tapahtu-

ma on vasta alkupamaus, eräs

Masaksi itseään kutsuva mies

uhkasi Sastamalan kuulopal-

velupäivässä viime viikolla.

-Suuret ikäluokat vanhene-

vat, ja yleensä vanhenemisen

myötä kuulo heikkenee. Näis-

tä asioista on pakko alkaa pu-

hua, mies sanoi. Hän on it-

se kärsinyt kuulo-ongelmista

kohta kymmenen vuotta, mut-

tei ole osannut juuri hankkia

tietoa tai apua ongelmaansa.

-Sen olen tiennyt, että kuulo-

vammaisilla on jotkut systee-

mit korvassaan. Kaikki muu

oli minulle täysin vierasta en-

nen tätä tapahtumaa.

Vammalan kuulonhuolto-

yhdistys ja Esteetön kuunte-

luympäristö -ryhmä Esku ot-

ti härkää sarvista ja järjes-

ti tapahtuman, jonka tarkoi-

tuksena oli herättää päättäjät

ja antaa tietoa apuvälineis-

tä kuulovammaisille. -Näistä

asioista ei yleensä puhuta tar-

peeksi. Nyt me päätimme pi-

tää kunnolla meteliä, tapahtu-

man järjestelyissä aktiivises-

ti häärännyt Anja Alakalhun-

maa tokaisi.

Uusiin julkisiin

rakennuksiin

induktiosilmukka

Tapahtuman tavoitteena oli

kannustaa päättäjiä huomaa-

maan, miten tärkeä asia julkis-

ten tilojen akustiikka ja äänen-

siirto kuulovammaisille on. Jos

kaikki on hoidettu hienosti, voi

kuulovammainen nauttia jopa

teatterista. -Julkiset tilat tar-

vitsevat induktiosilmukan. Se

tarkoittaa tietynlaista kuunte-

lujärjestelmää. Kun huonosti

kuuleva kytkee kuulolaitteen-

sa T-asentoon, hän kuulee vain

sen, mitä mikrofoniin puhu-

taan. Tämä siis vain silloin, jos

induktiosilmukka on asennettu

tilaan. Käytännössä se on johto,

joka kiertää listoja pitkin.

Alakalhunmaa tietää, et-

tä Sastamalassa kyseinen ää-

nensiirtotekniikka on käytös-

sä ainakin Sastamalan kirkos-

sa, lukiolla ja Sylvään koululla.

-Suodenniemen seurakuntata-

lo tarvitsisi surkeasti sellaisen

myös. Eihän siellä kuule kos-

kaan mitään, kun on kauheas-

ti taustamelua, itsekin kuulo-

vammainen nainen tuhahtaa.

Kaupungin päättäjien mu-

kaan ainakin Kirjan keskuk-

seen ja Stormin kouluun on

tulossa äänensiirtotekniikka

kuulovammaisia varten. La-

kikin sen jo määrää: nykyisin

kaikkiin uusiin ja peruskorjat-

tuihin julkisiin tiloihin, joissa

on äänentoisto, on rakennetta-

va myös kuuntelujärjestelmä.

Kuulolaite taas esille

Kuulopalvelupäivä osoittautui

tarpeelliseksi, sillä se keräsi lä-

hemmäs kaksisataa kävijää, osa

myös kunnan päättäjiä. Alakal-

hunmaan mukaan kävijämää-

rä ylitti reilusti odotukset. -Ei-

kös se kerro siitä, että aiheesta

halutaan ja tarvitaan enemmän

tietoa. Kaikki kävijät ovat kehu-

neet kovasti tapahtuman antia.

Kovasti tapahtumaa kiitteli-

vät myös Anneli ja Jukka Val-

tanen. Vaikka Annelilla on ollut

huono kuulo jo pitkään, kuulo-

laite on jäänyt laatikon pohjal-

le. Nyt tapahtumasta tarttuimu-

kaan kommunikaattori eli ää-

nenvahvistin. Sitä Anneli Valta-

nen aikoo jatkossa käyttää. -Kai

täytyy kaivella se vanhakin kuu-

lolaite esille. Voisi taas kokeilla,

että mitenkäs se toimikaan, hän

suunnitteli jatkaessaan matkaa

miehensä kanssa.

Sastamalan Kauppalantalolla esiteltiin kuulovammais-

ten apuvälinteitä.

Vähähaaralaiset rakensivat

komean kodan talkoilla



Maija Latva

Vähähaaran perinteikäs ky-

läyhdistys on jälleen pistä-

nyt tuulemaan. Kotiseututa-

lon pihapiiriin valmistui syk-

syllä komea kota, jossa on tilaa

30 hengelle. Koska vähähaara-

laiset ovat erityisen tunnettuja

perinnerakentamisesta, nou-

dattelee kota-projektikin näi-

tä arvoja. Kota on rakennettu

Nummihirren lahjoittamas-

ta purkuhirrestä ja sisäseini-

en laudat ovat myös purkuta-

varaa. -Saimme lahjoituksena

myös mm kivilaattoja, lattia-

lautoja ja soraa, luettelee ko-

ta-hankkeen vetäjä ja seuran

varapuheenjohtaja Risto Ke-

ro. Hän laskee, että talkootun-

teja huhkittiin reilun vuoden

aikana yli 500, joskin ammat-

tiapuakin piti hieman palkata.

Projektiin saatiin myös Jout-

senten Reitin puoltamaa han-

kerahaa. Kodan kustannusar-

vio oli noin 20 000 euroa, jos-

ta 40 prosenttia saatiin avus-

tuksena.

Kodan isossa grillissä val-

mistuu herkut isollekin jou-

kolle. Sähköllä toimivat pen-

kinlämmittimet on tärkeä mu-

kavuustekijä pakkasilla ja löy-

tyypä kodasta jääkaappikin.

Kodassa on ehditty jo is-

tuskella useampaankin ottee-

seen. -Vuoden vaihteessa ky-

läläiset kokoontuivat tänne lä-

hettämään rakettejaan ja ilotu-

litus oli aivan mahtava, kertoo

seuran puheenjohtaja Sari

Mäkelä. Hänen mukaansa uu-

si kokoontumispaikka on ma-

talan kynnyksen paikka, jon-

ne kaikkien on helppo tulla.

-Keskiviikkoisin on kyläläis-

ten kokoontumisilta ja ke-

väälle olemme suunnitelleet

grillauskurssia, Mäkelä kertoo.

Vireä Vähähaara

Vähähaara-seura vuokraa niin

kotiseututaloa kuin uutta ko-

taakin. -Ja kodan ruokapuo-

leen saa tarvittaessa apua ko-

takokeilta, Mäkelä lupaa. Ky-

läläiset ovat koonneet joukos-

taan kotakokkiringin ja siihen

kuuluvat hallitsevat niin muu-

rikan käytön kuin nokipannu-

kahvin keittämisenkin.

Aktiiviselle seuralle on tu-

lossa toiminnantäyteinen vuo-

si. Ohjelmassa on mm lauluil-

ta, uinti-ilta, pihaseurat, ru-

non ja suven päivä, teatteriret-

ki, naisten ilta ja miesten ilta

sekä juoksutapahtuma ”Vähä-

haaran karraus”. -Pyrimme sii-

hen, että joka kuukausi tapah-

tuisi jotakin yhteistä, Mäkelä

kertoo. Hänen mukaansa Vä-

hähaaran kylä asuinpaikkana

kiinnostaa myös nuoria per-

heitä ja yksi ilon aihe on nopea

laajakaistaverkko, joka saa-

daan toimintaan vielä tämän

vuoden aikana. -Ja kylätiekin

on saanut uuden, hienon pääl-

lysteen, Mäkelä iloitsee.

Vähähaara-seuran puheenjohtaja Sari Mäkelä ja kota-hankkeen vetäjä ja seuran vara-

puheenjohtaja Risto Kero ovat saaneet keittää nokipannukahvia kerran jos toisenkin,

sillä kotaan on käynyt tutustumassa jo yli 400 henkeä.

Keskiviikkoisin kota on avoinna kyläläisille ja seura myös vuokraa niin kotaa kuin kotiseututaloakin ympäri vuo-

den. Kuva: Sari Mäkelä.

”

Pyrimme

siihen, että

joka kuukausi

tapahtuisi

jotakin yhteistä.

• Timo Roos

U

rheiluhenkinen Suomen kansa on taas kerran

saanut seurata Miss Suomen valintaa ja ihail-

la tulosta. Yksinkertaisempaa oli kauneimman

valinta silloin, kun sellaista ensimmäisen kerran etsit-

tiin. Tämä tapahtui vuonna 1919 ja valokuvien perus-

teella voittajaksi julistettiin Porin tyttö Rauha Aaltonen.

Vuodesta 1931 lähtien sotavuodet pois lukien on kau-

nein kruunattu nimellä Miss Suomi. Varmaan jonkun

kruunatun sukujuuria löytyy Tyrväänkin kulmilta. Ky-

lillä kulkiessa siihen käsitykseen olen vuosikymmenten

mittaan tullut. Mutta on silloisessa Vammalassa vierail-

lut missiehdokkaita ainakin kerran koko autolastillinen.

Vuoden 1980 missiä valittaessa ehdokkaita kierrätettiin

kuin presidenttiehdokkaita ikään ympäri maata. Kier-

tue vieraili Ellivuorellakin. Ellivuoren silloinen johtaja

ja Ellivuoren maineen ja tason luoja Lauri Lammela oli

suhteillaan sen saanut aikaan. Ellivuorella missiehdok-

kaat esittelivät kuin mannekiinit ikään erilaisia päälle

puettavia ja väkeä oli talo täynnä. Laitisen Rauno, Simo-

lan Olli ja minä soittelimme siihen aikaan melko usein-

kin pelimannimusiikkia triona Ellivuorella, niin tässä-

kin tilaisuudessa. Kun myöhään ehtoolla kotiuduin El-

livuoresta, tiesin kotoväelle kertoa, kuka on seuraava

missi. Sanoin, että valinta tulee olemaan Sirpa Viljamaa.

Kotoväki oli jyrkästi toista mieltä, jopa arvostelukykyä-

ni epäilivät. Perustelin arviotani sillä, että kun missit oli

istutettu pöytiin, niin silloisella missikeisarilla oli kovin

paljon asiaa juuri Sirpa Viljamaan pöytään. Taisipa lop-

puehtoon siinä istuakin. Naureskelimme poikien kans-

sa joitakin nuoria missikandidaatteja, jotka yrittivät

näytellä jonkunmoista maailmannaista. Ja sen merkki-

nä polttivat tupakkaakin, mutta kovin tottumattomas-

ti se kävi. Toivottavasti siihen sen homman ymmärsi-

vät jättääkin.

No, kilpailut sitten aikanaan käytiin ja vuoden 1980

missi oli Sirpa Viljamaa. Lauri Lammelan ammattitai-

toa muuten osoitti sekin, että juuri siksi päiväksi hän oli

kutsunut Ellivuorelle perheineen niitä henkilöitä, jotka

yrityksissään hoitelivat koulutusasioita. Ja jotka siis oli-

vat lukuisia kertoja niissä merkeissä olleet Ellivuoren

hotellissa väkeään kouluttamassa. Lammela sanoi, että

hän kutsui koko perheen näkemään, missä se isä tai äiti

niin usein käy. Hieno idea ja varmaan tuotti tulostakin.

Kerran kutsui Lammela Saksasta matkatoimistojen

johtoa koko viikoksi Ellivuorelle paikkaan ja maise-

miin tutustumaan. Kummastelin hänelle asiaa. Jos läh-

den Saksaan tuolle väelle Ellivuorta esittelemään, me-

nee siihen ainakin kuukausi jos ei enemmänkin, eikä

tuloksesta voi olla varma, selitti Lammela ja lisäsi, et-

tä kun ne täällä paikan päällä näkevät ja kokevat par-

haaseen talviaikaan Ellivuoren, niin sillä on vaikutus-

ta. Kuten olikin, sillä saksalaisia turisteja viipyi ja viih-

tyi Ellivuoressa tosi paljon. Ja tyytyväisiä olivat, kuten

me pelimannit voimme todistaa, kun heille Ellin Boxis-

sa suomalaisen pitopöydän palanpainikkeeksi usein kä-

vimme soittelemassa.

Kun missejä

Vammalassa

nähtiin

Älä leiki tulella

Alaikäinenkin joutuu

korvaamaan tulileikeistä

koituvat vahingot

Kouluikäisten lasten ja

nuorten viime vuonna ai-

heuttamista tulipaloista

vähintään 80 % oli tahal-

laan sytytetty tai johtui va-

romattomasta tulenkäsit-

telystä. Nuori sytyttäjä ei

tyypillisesti ole tullut aja-

telleeksi omaa korvausvas-

tuutaan vahingoista saati

sitten sytyttämänsä tulen

leviämisvaaraa. Sytyttää-

kö? Älä leiki tulella -kam-

panjoinnilla herätellään

nuoria tiedostamaan tahal-

lisen sytyttelyn seuraukset.

7-17-vuotiaat aiheutti-

vat viime vuonna ainakin

684 tulipaloa. Näistä selvi-

tetyistä tapauksista peräti

neljä viidestä oli joko tahal-

laan sytytetty tai johtui va-

romattomasta tulenkäsit-

telystä. Nuoret aiheuttivat

eniten rakennus-, maas-

to- ja jätekatospaloja. Kou-

lupaloja oli viime vuonna

23, joista niin ikään valta-

osa oli nuorten tahallaan

sytyttämiä.

Tahallinen

sytyttäminen rikos

Moni suuri rakennuspalo on

saanut alkunsa hetken mie-

lijohteesta tuleen tuikatusta

roska-astiasta, joka pahak-

si onneksi on sijainnut ra-

kennuksen vierustalla. Ta-

hallinen sytyttäminen on ai-

na rikos, jonka aiheuttamat

vahingot sytyttäjä itse joutuu

maksamaan iästä riippumat-

ta. 15 vuotta täyttänyt voi-

daan lisäksi tuomita rikos-

seuraamuksiin, kuten sak-

koihin tai vankeuteen.

Page 18 - Alueviesti_04_2010