Page 22 - Alueviesti_04

22

Keskiviikko tammikuun 27. 2010

Blinit ovat talviherkkua



Maija Latva

Yksi talvikauden ehdottomis-

ta herkuista, joka tulee meil-

le venäläisestä keittiöstä, on

blinit.

Venäjällä blinit ovat varsi-

naista laskiaisviikon perinne-

ruokaa ja nuo tattarijauhois-

ta tehdyt paksut lettuset so-

pivatkin erityisen hyvin tal-

veen. Tosin allekirjoittaneelle

iskee joskus kesäaikaankin

niin kova blinihimo, että nii-

tä täytyy saada ainakin alku-

palaksi.

Blineihin on useampiakin

ohjeita, mutta tämä erään tat-

tarijauhopussin kyljestä löyty-

vä on todettu ainakin meidän

perheen maun mukaiseksi.

Määrästä tulee kymmen-

kunta, jos paistat ne blinipan-

nulla.

Jos et sellaista omista, voit

paistaa pienempiä blinejä

myös valurautaisessa, neljän

letun pannussa.

Taikina:

4 dl Bulgarianjogurttia tai

kermaviiliä

20 g hiivaa

2 dl Myllyn Paras Tattari-

jauhoja

1 tl sokeria

1 dl kuumaa maitoa

1 tl suolaa

1 rkl voisulaa

1 keltuainen

1 valkuainen

•

Lämmitä jogurtti tai ker-

maviili kädenlämpöisek-

si, liuota siihen hiiva ja

sekoita joukkoon tatta-

rijauhot ja sokeri. Anna

taikinan kohota parisen

tuntia huoneenlämmös-

sä tai pidempäänkin vii-

leämmässä.

•

Sekoita ennen paistamis-

ta taikinaan kuuma mai-

to, suola, voisula, keltuai-

nen ja vaahdoksi vatkat-

tu valkuainen viimeisenä.

Paista taikinasta blini- tai

ohukaispannulla voissa

miedolla lämmöllä paks-

uhkoja blinejä.

•

Voita ei sitten kannata

paistamisessa säästellä.

Ihan oikeaoppisesti blinit

paistetaan kirkastetus-

sa voissa, mutta itse toi-

sinaan oikaisen tässä vai-

heessa.

Blinit tarjotaan kuumana

mädin, smetanan, silputun

(puna)sipulin ja tillisilpun

kanssa. Jos tarjoat blinejä

pääruokana, tee ensinnä-

kin taikinaa isompi annos

ja varaa tarjolle vaikkapa

graavia ja kylmäsavustettua

kalaa tai niistä tehtyjä täyt-

teitä ja sienisalaattia. Bli-

nien ohessa maistuu myös

suolakurkku hunajan kera.

Herkullista talvi-iltaa!

Vinkki: Valmiit blinit voi

myös pakastaa. Kun himo

iskee, ota blinit sulamaan

ja kuumenna ne ennen tar-

joilua uunissa grillivastuk-

sen alla.

Tässä vaiheessa blini alkaa olla käännettävissä. Varaa

tehtävään mieluiten ohut lasta. Blini saattaa katketa

helposti, joten avitan siirtoa lastalle ruokaveitsellä.

Blinitaikina parin tunnin käymisen jälkeen.

Sekoita taikinaan ennen paistamista loput aineet ja

viimeiseksi kovaksi vaahdoksi vatkattu valkuainen,

joka tekee blineistä kuohkeita.

Näin syntyvät

perinteiset

karjalanpiirakat



Marianna Langenoja

Karjalanpiirakat ovat nii-

tä harvoja ruokia, joita voin

väittää osaavani tehdä. Taito-

ni juuret ovat Karjalasta, jos-

ta isovanhempani ovat kotoi-

sin. Mummulla ei ollut sel-

laista juhlaa, jossa ei olisi kar-

jalanpiirakoita tarjottu, eikä

minunkaan äitini saa juhla-

tunnelmaa ilman kyseistä pe-

rinneherkkua. Huomaan, että

tämäkin piirre alkaa periytyä.

Vaikka karjalanpiirakat miel-

letäänkin helposti juhlaruoak-

si, niillä voi saada vähän luk-

susta arkeen. Jotta näiden työ-

läiden leipien tekemiseen saisi

inspiraatiota, kannattaa pitää

mielessä, että tällä reseptillä

tehdyistä karjalanpiirakoista

ja kaupan kopioista ei voi pu-

hua edes samassa lauseessa.

Karjalanpiirakat

30 kpl

Riisitäyte:

5dl vettä

2,5 dl puuroutuvaa riisiä

1l maitoa

1tl suolaa

3tl sokeria

(+kananmuna)

Kuoritaikina:

2dl kylmää vettä

vähintään 1tl suolaa

25g voita

2dl ruisjauhoja

2dl vehnäjauhoja

(+2dl jauhoja alustamiseen)

Voiteluun:

50g voita

tilkka vettä

Valmista riisipuuro hyvis-

sä ajoin, jotta se ehtii jäähtyä.

Puuron voi valmistaa jo päivää

ennen piirakoiden leipomista.

Valmista puuro pakkauksen

ohjeen mukaisesti. Kannattaa

muistaa sekoittaa viilennee-

seen puuroon raaka kanan-

muna. Näin puuro ei kiehu

yli, kun se joutuu piirakoiden

päällä 300-asteiseen uuniin.

Kun alat valmistaa kuoritaiki-

naa, ota puuro pois jääkaapis-

ta, jottei se ole liian jäykkää.

Kuoritaikina on helppo val-

mistaa. Sekoita ensin kulhossa

viileä vesi ja suola. Sen jälkeen

sekoita joukkoon desilitra se-

kä ruis- että vehnäjauhoja. Li-

sää sitten voi ja jälleen desilit-

ra molempia jauhoja.

Sekoita desilitra ruis- ja

vehnäjauhoja keskenään ja le-

vitä työpöydälle. Kumoa taiki-

na kulhosta pöydälle ja alusta

se käsin sopivaksi.

Jaa taikina kahteen osaan.

Laita toinen osa takaisin kul-

hoon odottamaan vuoroaan

ja ota toinen puolisko käsitel-

täväksi.

Rullaa pöydälle jäänyt puo-

lisko patongin muotoiseksi

pötköksi. Saat parhaiten tai-

kinan rullautumaan, kun olet

siivonnut alustamisesta jää-

neet jauhot pois työpöydältä.

Jaa taikina noin 15 osaan.

Palasten määrä riippuu siitä,

haluatko tehdä isoja vai pieniä

piirakoita. Varmista kuiten-

kin, että osat ovat suurin piir-

tein samankokoisia.

Kun olet saanut leikat-

tua noin 15 ”patonginpalas-

ta”, kostuta niiden leikkaus-

päät jauhoon, pyöräytä jokais-

ta palasta kämmenten välissä,

jolloin niistä tulee pitkiä ja ka-

peita. Littaa tämän jälkeen pa-

laset kämmenellä hellästi päin

pöytää, jolloin tulos on pyöreä

ja litteä karjalanpiirakan alku

eli kakkara (kuvassa).

Kun olet saanut kaikki pala-

set lätättyä, alkaa niiden ohen-

taminen. Tämä vaihe on ehkä

haastavin karjalanpiirakoiden

teossa. Itse opin arvioimaan

kuoren sopivan paksuuden

vain äidin valvonnassa. Ny-

kyisin oma nyrkkisääntöni on,

että kun kuori on kädessä, täy-

tyy sormet vähän kuultaa sen

lävitse. Muuten kuori on vielä

liian paksu. Pyri saamaan kuo-

rista mahdollisimman pyöre-

än muotoisia. Maun kannal-

ta muodolla ei ole väliä, mutta

piirakoiden työstämistä on hel-

pompi jatkaa, jos ne ovat tasai-

sen pyöreitä. Valitettavasti oi-

keanlaista kaulimistekniikkaa

ei voi opettaa kuin käytännös-

sä, ja sen oppimiseen menee

monia leivontakertoja. On-

nistunutta taikinaa on kuiten-

kin erittäin helppo käsitellä.

Jos esimerkiksi kuoreen tulee

reikä, sen voi paikata helposti

siirtämällä taikinaa. Jos taas et

meinaa saada kuoresta pyöre-

ää kaulimen avulla, muotoile se

käsin. Kaikki keinot ovat sallit-

tuja, kunhan et jätä taikinaa lii-

an paksuksi, tai piirakoista tu-

lee sitkeitä. Muista käyttää täs-

sä vaiheessa jauhoja, jottei ohut

kuori jää työpöytään kiinni.

(Katso kuva kaulimisesta)

Nyt sinulla on edessäsi pyö-

reä kuori, joka on aika täyttää.

Laita kananmunalla höystet-

tyä riisipuuroa kuoren keski-

osaan aivan yläpäästä alapää-

hän asti. Laita puuroa vähin-

tään sen verran, ettei taikina

näy sen alta. Kuoren sivuil-

le jää reunat, joissa ei ole rii-

sipuuroa. Nosta nämä reunat

riisipuuron päälle. Näin pii-

rakasta tulee pitkän mallinen.

Sitten alkaa rypyttäminen. Se

on taidelaji, ja tulos riippuu te-

kijästä. Niin kuin jokaisella on

oma käsialansa kirjoittaessa, jo-

kainen myös rypyttää omalla

tyylillään. Rypytykseen on ole-

massa kuitenkin tekniikka. Sen

saa parhaiten onnistumaan ni-

pistämällä taikinaa peukalon

ja etusormen välissä. Älä pai-

na liikaa. Aloita rypyttäminen

aina puuron päälle taitettujen

reunojen keskiosasta. Etene en-

sin ylöspäin nipistellen taiki-

naa. Sen jälkeen nipistele piira-

kan alareuna jälleen keskeltä

aloittaen. Ole erityisen huolel-

linen piirakan päiden suhteen.

Ne palavat herkästi, jos jäävät

töröttämään. Paina päät tiiviis-

ti puuron päälle.

Paista piirakat 300 astees-

sa noin 10 minuuttia. Kypsän

piirakan tunnistaa siitä, että

puuro on paikoin muuttunut

ruskeaksi.

Voitele piirakat voilla he-

ti kun ne ovat tulleet uunis-

ta, vaikka ovatkin tulikuumia.

Peitä voidellut piirakat äkkiä

leivinpaperilla ja pyyheliinal-

la, jotta ne pehmenevät. (Ku-

va) Piirakat jäävät koviksi, jos

niitä ei voidella tai laiteta lii-

nan alle.

Muista valmistaa myös se

toinen puolikas taikinasta, jo-

ka jäi odottelemaan kulhoon.

Tarjoa valmiit piirakat sel-

laisenaan tai munavoin kans-

sa. Karjalanpiirakat voi myös

pakastaa.

Kuvan niin sanotut kakkarat syntyvät, kun taikinanpa-

laset pyöräyttää kämmenten välissä pitkulaisiksi ja pai-

naa pöytää vasten.

Karjalanpiirakan kuoren kauliminen on haastavin vai-

he, sillä kuoresta pitää tulla tarpeeksi ohut. Kannattaa

käyttää jauhoja alla, jottei kuori jää kiinni työpöytään.

Piirakoiden rypyttäminen onnistuu parhaiten nipistä-

mällä taikinaa etusormen ja peukalon välissä. Jokainen

rypyttää omalla tyylillään. Tässä vastarypytetyt piirakat

odottavat uunia.

Piirakoista tulee ihanan pehmeitä, kun ne voitelee ja

peittää voipaperilla sekä liinalla.

Page 22 - Alueviesti_04_2010