Page 14 - Alueviesti_15

Keskiviikko huhtikuun 12. 2006

14

Vertaistuki on auttava käsi vakavan sairauden kohdatessa

Vammalan seudun parkin-

son- ja dystoniakerhon ko-

koontumisessa huomaa, että

sairastuminen ei ole maail-

manloppu. Keskustelu kul-

kee vilkkaana seurakuntata-

lon työtuvan pöydän ympä-

rillä, ja välillä koko parikym-

menpäinen porukka remah-

taa raikuvaan nauruun.

Vammalan parkinson- ja

dystoniakerhon jäsenistä suu-

rin osa sairastaa Parkinsonin

tautia. Välillä joukko pysäh-

tyy muistelemaan ensimmäi-

siä oireitaan, diagnoosihetkeä

ja siitä alkanutta sopivan lää-

kehoidon etsintää. -Vapinaa,

lihasjäykkyyttä, tasapainon

horjumista, kertaavat sairastu-

neet ensioireita.

-Liikkeellelähdöstä tuli to-

della vaikeaa, ensimmäiseen

askeleeseen piti oikein keskit-

tyä. Parkinsonin tauti on neu-

Vakava sairaus ei ole maailmanloppu

rologinen sairaus, jossa aivois-

sa tuhoutuu hermosoluja. Tu-

houtuminen on etenevää, eikä

sitä toistaiseksi pystytä millään

hoidolla pysäyttämään. -Par-

kinsonin taudin hoidossa lii-

kunta ja lääkkeet ovat kaiken

A ja O, tietävät sairastuneet.

Yksilöllinen sairaus,

yksilöllinen lääkitys

Parkinsonin tautia esiintyy

monessa muodossa. -Identtisiä

kaksosia ei tässä taudissa ole,

tiivistää Kalevi. Parkinsonin

taudin hoitoon ei ole yhtä lää-

kettä, joka tepsisi jokaisen sai-

rastuneen kohdalla. -Diagnoo-

sin saamisen jälkeen alkaa ko-

keilu, jolla haetaan itselle so-

piva lääkitys. Pertti, jonka vai-

mo Lempi sairastaa Parkinso-

nia, tietää kuinka lääkitys pa-

himmillaan saattaa vaikuttaa.

-Jos lääkkeitä syö liikaa, voi

käydä niin että kylkiäisenä tu-

lee pakkoliikkeitä tai muita oi-

reita. Nykyään nyrkkisääntö-

nä käytetäänkin ohjetta, jonka

mukaan lääkkeitä syödään vain

sen verran, että oireet saadaan

siedettävälle tasolle. -Eihän sitä

samanlaiseksi terveeksi tule

kuitenkaan, vaikka lääkkeitä

söisi miten paljon, muistuttaa

Lempi. Vaikka Parkinsonin

tauti on parantumaton sairaus,

se ei itsessään tapa kantajaan-

sa. Vammalan parkinson- ja

dystoniakerholaiset ovatkin

sitä mieltä, että pahempiakin

sairauksia on.

Kädet saavat

täristä kokouksissa

Kerho on perustettu melko

tarkkaan kaksi vuotta sitten,

22.4.2004. Eino Tauralla on

kerhotoiminnan alkamisessa

suuri merkitys.

Parkinson- ja dystoniakerho

kokoontuu joka kuun viimei-

nen torstai Vammalan seura-

kuntatalon työtuvassa. Ko-

koontumisissa on lähes joka

kerta pöytä täynnä väkeä ja

uusia mahtuu aina joukkoon.

Puheenjohtaja Hellevi Tuo-

menojan mukaan kaikkien Par-

kinsonin tautia tai dystoniaa

sairastavien kannattaa tulla

katsomaan kokoontumisiin, sil-

lä vertaistuki on ensiarvoisen

tärkeää. -Kaikkein pahinta on

jäädä yksin neljän seinän si-

sään märehtimään. Kokoukset

eivät kulje jämptien raamien

mukaan. -Pääasia on leppoisa

yhdessäolo, Tuomenoja tiivis-

tää. Muut kerholaiset nyökyt-

televät ja muistuttavat, että

kokoontumisissa saa olla ihan

oma itsensä. -Täällä saa kädet

täristä ihan vapaasti. Ja taas

nauretaan.

Pauliina Parto

Työtuvan pöydän ääressä kerrotaan ilot ja surut, kun Vammalan seudun parkinson- ja

dystoniakerho kokoontuu. Kerho on perustettu melko tarkkaan kaksi vuotta sitten,

22.4.2004. Perustajajäsenenä voidaan pitää vammalalaista Eino Tauraa.

Vammalan parkinson- ja

dystoniakerhon puheenjoh-

taja, vammalalainen Helle-

vi Tuomenoja meni kymme-

nen vuotta sitten lääkäriin

niska- ja hartiaseudun kipu-

jen vuoksi. 40 vuotta pan-

kissa työskennelleenä hän

luuli säryn olevan työperäis-

tä. Edes fysikaaliset hoidot

eivät tuoneet helpotusta hä-

nen tuskaansa, vaan kivut

pahenivat pahenemistaan. -

Sanoin lääkärille, etten ker-

takaikkiaan kestä enää, Tuo-

menoja muistelee.

Lääkärillä alkoivat olla kei-

not vähissä potilaansa autta-

miseksi, niinpä hän kirjoitti

Tuomenojalle lähetteen Tam-

pereen Yliopistolliseen sairaa-

laan, jossa tutkimusten jälkeen

selvisi särkyjen syy: servikaa-

linen dystonia. -Sain diagnoo-

sin joulukuussa -96 ja maalis-

kuussa -97 aloitettiin hoito.

Dystonia on aivojen tahdon-

alaisten lihasten liikkeidensää-

telykeskuksen toimintahäiriö,

joka aiheuttaa muunmuassa li-

hasten tahdosta riippumatto-

mia, toistuvia ja nykiviä liik-

keitä.

Servikaalisessa dystoniassa

häiriö kohdistuu niskan alueen

Hellevi Tuomenoja ei anna sairauden masentaa

lihaksiin, aiheuttaen pään ny-

kiviä liikkeitä tai pysyvämmän

lihasjänteyden myötä pään ja

niskan alueen virheasentoja.

-Minulla pää alkaa kääntyä

oikeaa olkapäätä kohti, kuvai-

lee Tuomenoja omaa servikaa-

lista dystoniaansa.

Sairauden hoitoon käytetään

botuliinitoksiinia, hermomyrk-

kyä, joka tunnetaan myös bo-

toxina.

Se halvaannuttaa ylivilkkaat

lihakset.

-Muutaman kuukauden ajan

olo on todella hyvä, kunnes

pistoksen teho alkaa taas hei-

ketä, kertoo Tuomenoja. Hän

saa botuliinitoksiinia kolmen

kuukauden välein.

Pois neljän seinän sisältä

Kun ihminen kuulee sairas-

tavansa parantumatonta sai-

rautta, hän monesti masentuu.

Hellevi Tuomenoja ei masen-

tunut, mutta pohti pitkään mitä

kaikkea sairaus tuo tullessaan.

-Sain fysioterapeutilta erään

dystoniapotilaan kertomuksen

jo ennen omaa diagnoosiani.

Ajattelin tekstiä lukiessani, että

voi ei. Vasta kolmannella ker-

ralla uskalsin lukea sen koko-

naan.

Tuomenoja ei kuitenkaan

antanut sairauden masentaa it-

seään.

-Tämä sairaus nyt vaan sat-

tuu tulemaan joillekin. Se ei

ole itseaiheutettu. Koska dys-

tonia aiheuttaa myös joitain

näkyviä haittoja, kuten pään

heilumista puolelta toiselle,

saattaa sairastuneiden sosiaa-

liset suhteet kärsiä. Tuomen-

oja kiitteleekin erityisesti oman

perheen tukea.

-Perheen lisäksi minulla on

ihania ystäviä, jotka ovat suh-

tautuneet todella hyvin sairau-

teeni.

Diagnoosin saatuaan Tuo-

menoja jäi ensin osatyökyvyt-

tömyyseläkkeelle ja oli joka

toisen viikon töissä. Vaikka

työelämä on nyt kokonaan

taaksejäänyttä, ei Tuomenoja

ole silti jäänyt neljän seinän

sisälle. -Käyn sauvakävelyllä

ja tapaan ystäviäni. Väriä ar-

keen antavat myös parkinson-

ja dystoniakerhon puheenjoh-

tajuus ja kuuluminen Vamma-

lan Parhaaksi ry VaPaan.

Perheen

yhteishenki kasvaa

Sairauden sattuessa Tuo-

menoja pitää kaikkein tärkeim-

pänä normaalin elämän jatka-

mista. Mikäli kanssaihmiset

tuijottavat pitkään tai latelevat

asiattomia kommentteja, Tuo-

menoja käskee pitää pään pys-

tyssä.

-Ei sairastunut ole siinä vai-

heessa tyhmä, vaan se, joka

avaa suunsa. Ylipäänsä kannat-

taa lähteä muiden ihmisten pa-

riin.

-Hullummaksi vaan tulee,

kun murehtii yksinään.

Tuomenoja korostaa verta-

istuen merkitystä, jota saa

muunmuassa Vammalan par-

kinson- ja dystoniakerhosta.

-Minuunkin voi suoraan ot-

taa yhteyttä mikäli kaipaa apua

tai neuvoja.

Kotioloissa sairaus kasvat-

taa yhteishenkeä, sillä muut

perheenjäsenet joutuvat usein

huolehtimaan suuresta osasta

kotitöitä. Kun lihakset päättä-

vät itse seuraavasta liikkeestä,

saattavat lautaset putoilla kä-

sistä.

Hellevi Tuomeojan huumo-

rintaju kestää kotitöistä luopu-

misenkin.

-Ei minua haittaa yhtään, että

mies osallistuu hommiin, hän

nauraa.

Pauliina Parto

Hellevi Tuomenoja jaksaa hymyillä, vaikka servikaalinen dystonia on laittanut elämän

uuteen järjestykseen.

Yhteistä kaikille pää-

siäisen kukille on kel-

tainen väri. Suurim-

massa osassa länsi-

maita keltaista pide-

tään kevään värinä.

Pääsiäinen kukkii keltaisena

Pääsiäisen sisäkukkien eh-

dottomia suosikkeja ruukku-

narsissin lisäksi ovat leikko-

narsissit ja kauden viimei-

set tulppaanit. Niiden kans-

sa maljakon täydennykseksi

sopivat mainiosti esimerkiksi

pajunoksat kissoineen.

Harvinaisen tiukassa ottees-

saan pitävä kevättalvi ilmenee

vuoroin harmaina, vuoroin val-

koisina sade- ja pyrypäivinä.

Siksi kaikki ulkokasvit nukku-

vat vielä talviuntaan. Mutta ei

hätää, sillä pääsiäisen saa kyl-

lä värikkääksi ruukkunarsis-

seilla. Ne kestävät ongelmitta

kevään pyryt ja pakkaset, kun-

han vain multa niiden istutus-

astiassa pidetään kosteana. Ul-

kona ruukkunarsissit kestävät

useitakin viikkoja, toki hiukan

niiden kasvupaikasta ja kevään

lämpimyydestä riippuen. Ku-

kinnan jälkeen narsissit kan-

nattaa istuttaa sopivaan paik-

kaan puutarhaan. Näin ne kuk-

kivat siellä vuodesta toiseen.

Pääsiäisenä maljakkoon voi

laittaa kukkien lisäksi myös

koivunoksia, jolloin niissä ole-

vat silmut avautuvat muutaman

päivän kuluessa hiirenkorvil-

le.

Yleensä narsissit laitetaan

omaan maljakkoonsa niiden

varsista erittyvän runsaan li-

man vuoksi. Tämän ilmiön hai-

tat voi poistaa maljakkoveden

vaihdolla. Limaneritys on tä-

män jälkeen niin vähäistä, että

tulppaanit tai muut leikkoku-

kat tulevat hyvin toimeen nar-

sissien kanssa.

Pääsiäinen on myös moni-

en kukkivien ruukkukasvien

aikaa. Suosituimpia ruukkunar-

sissien ohella ovat esimerkik-

si keltaiset ruukkugerberat,

ruusubegoniat, miniruusut, tu-

lilatvat ja krysanteemit. Viime

vuosina ovat yleistyneet myös

keltaisen hyasintin, ruukku-

tulppaanin ja krookuksen käyt-

tö pääsiäiskukkina.

Yhteistä kaikille pääsiäisen

kukille on keltainen väri. Suu-

rimmassa osassa länsimaita

keltaista pidetään kevään vä-

rinä. Se kuvastaa luonnon he-

räämistä talviunestaan. Yhden

tulkinnan mukana se on myös

uudestisyntymisen väri.

Pääsiäiskukkien väriksi kel-

tainen väri on vakiintunut usei-

ta vuosikymmeniä sitten.

Pääsiäiseksi suomalaisista

kasvihuoneista valmistuu mil-

joonittain kukkia.

Pelkästään leikkonarsissien

ja -tulppaanien yhteismäärä on

kuudesta kahdeksaan miljoo-

naa. Ruukkunarsissien määrä

on lähes kaksi miljoonaa, ja

muita kukkivia ruukkukasve-

ja valmistuu pääsiäiseksi lähes

miljoonaa.

Pääsiäiskukkia viljellään

noin 200 kauppapuutarhassa

ympäri maata.

Page 14 - Alueviesti_15_2006