Page 11 - Alueviesti_35

11

Keskiviikko elokuun 29. 2007

Palataan vuosikymmeniä

taaksepäin, aikaan jolloin

ei ollut pikitietä keskivii-

voineen, muovisia auraus-

keppejä,

ohituskaistoja

eikä nopeusrajoitusmerk-

kejä. Oli maantie, jonka

varrella komeilivat kiviset

kilometripylväät ja tutut

pysäkkipaikat olivat kul-

kijoilla muuten tiedossa.

Yksi sellainen on ollut Tyr-

vään tienhaara Lavian Saa-

rijärvenkylässä vanhan Po-

ri-Tamperetien varrella. Tyr-

vääntie nimenä on jo melkein

täysin unohdettu sillä nykyi-

sin Lavian puolella tienviitassa

lukee Myllysillantie ja Kiikois-

ten päässä Porintie. Pori oli se

paikka, jonne tätä tietä pitkin

usein kuljettiin onnikan/linja-

piilin ja kuorma-auton ristey-

tyksellä, ns. seka/koppiautol-

la, jossa oli sekä matkustajia

että tavaraa. Joku on lähtenyt

myymään voita joku munia ja

kaupungista piti aina muistaa

ostaa suolaa.

Yhteispelillä

se sujuu

Syyskuun 9. päivä sunnuntai-

na Jaaran kyläseura ja Hanh-

joen seudun kyläyhdistys yh-

teistyössä herättävät 14 ki-

lometriä pitkän tien eloon.

Perinnejuhla on nimeltään

”Kylätie yli rajojen”. Tapahtu-

ma lähtee liikkeelle kulkuee-

na Tyrvään tienhaarasta Jaa-

rankylään kello 11.15 ja sii-

hen toivotaan yleisön liittyvän

mukaan omilla kulkuneuvoil-

laan. Mukana on myös vanho-

ja linja-autoja hevos- ym. kul-

kupelejä, joilla pyritään jär-

jestämään mahdollisimman

monille kyläläiselle kuljetus.

Pukupakkoa ei ole, mutta jär-

jestäjät toivovat yleisön pu-

keutumista vanhaan malliin.

Kulkue saapuu Jaaraan kello

12 ja Jaarankylässä nauhan

leikkaavat kotiseutuneuvos

Birgit P. Jaakola Kiikoisista ja

professori Raimo Seppälä La-

viasta yhdessä kyläseurojen

puheenjohtajien Leena Jär-

venpään ja Sinikka Aittamä-

en kanssa.

Jaaran kylätalo toimii

juhlapysäkkinä

Jaaran Kylätaloa pidetään juh-

lan ajan ”Porin pysäkkinä”. Si-

säänpääsymaksua ei ”pysäkil-

le” peritä, mutta kaupunkiin

tulleet maalaiset voivat ko-

keilla arpaonneaan tai muuten

vaan hoidella asioitaan, käydä

vaikkapa parturiliikkeessä,

kihlamarkkinoilla, Nypliinil-

lä valokuvassa tai kahvilassa

nauttimassa limonaatimehua

ja munkkeja. Isompaan näl-

kään saa ostaa hernekeittoa ja

makkaraa. Järjestäjäseurat toi-

vovat runsasta osallistumista

tähän ainutkertaiseen, histo-

rialliseen yhteistapahtumaan.

Tuttujen tapaaminen ja tari-

nointi kaupunkireissulla on

aina virkistävää.

Pysäkillä sattuu ja

tapahtuu

Ohjelmaa ja meininkiä luovat

tilanteiden mukaan kyläläiset

ja kyläseuralaiset yli rajojen,

Tiina Rampa hanurinsa kans-

sa, Martta Törri juttuineen,

Yli-Nokarin Timo viuluineen

ja huuliharppuineen, Leo Las-

sy klarinettinsa kanssa ja Mi-

ka Mäenpää trumpetteineen.

Juontajana toimii Aulikki

Lehtinen. Viereisellä vanhal-

la paloasemalla on esillä on

valokuvia vuosien varrelta ja

kylätien kartta uusine kylttei-

neen.

Onerva Pikkarainen

Kylätiellä yli rajojen,

onnikalla vai koppiautolla?

Jaaran kyläseuran puheenjohtaja Leena Järvenpää (va-

semmalla), Jaaran puuhamies Mauri Kankaanpää ja

Hanhijoen seudun kyläyhdistyksen puheenjohtaja Si-

nikka Aittamäki.

Onnikalla vai koppiautolla?

Orkidean

hoito helpoksi

Orkideat ovat kukkien ku-

ningattaria.Niidenhoidon

luullaan olevan äärettö-

män vaikeaa. Todellisuu-

dessa orkidea on helpoin

kukkiva huonekasvi suo-

malaiseen kotiin.

Kaikki kaupoista saatavat or-

kideat ovat kotoisin tropiikin

alueelta, siitä huolimatta ne

haluavat juuri sellaista lämpö-

tilaa, joka meillä vallitsee ko-

deissamme. Orkideoiden hei-

mo on kasvimaailman runsas-

lukuisin. Luonnonlajeja taitaa

olla yli 30 000, niistä ristey-

tettyjä jalosteita on reilusti yli

100 000 rekisteröitynä ja niitä

risteytyksiä, joita kukaan ei ole

jaksanut rekisteröidä arvioi-

daan olevan eräitä kymmeniä

miljoonia. Suomen suurim-

massa orkideakokoelmassa on

eri lajeja yli 1500 ja kasviyksi-

löitä yhteensä noin 10000.

Jotta orkidean saa menesty-

mään kotonaan täytyy uskal-

taa heittää vanhat uskomukset

romukoppaan ja hoitaa kasve-

ja uusia selkeitä hoitomene-

telmiä noudattaen. Hyvin me-

nestyneillä orkideankasvatta-

jilla on tiedossaan pari pientä

salaisuutta, joiden avulla ork-

idean saa kasvamaan ja kukki-

maan kerran toisensa jälkeen.

Sademetsän puissa ylhäällä

oksien suojassa orkideat ovat

saaneet kaiken veden satees-

ta. Kotihoidossa tilanne on

toinen. Itse kukin käyttää sitä

vettä, jota helpoimmin on saa-

tavilla. Jollain onnellisella vesi

tulee omasta kaivosta tai läh-

teestä, toisella on tapana käyt-

tää katolta tullutta sadevettä

kaikille kukilleen. Suurin osa

suomalaisista on kuitenkin

vesilaitosten toimittaman ve-

den varassa.

Hapanta luonnonvettä

Vesilaitoksen toimittaman

veden ongelmana on se, että

voimassa olevien määräysten

mukaan vesijohtoihin pum-

pattava vesi ei saa olla hapanta

niin kuin luonnonvesi on. Ve-

silaitoksen toimittaman veden

täytyy olla emäksistä. Eräskin

suuri vesilaitos pyrkii siihen,

että veden pH asiakkaan luo-

na on vähintään 8,3. Vesilai-

tokset lisäävät veteen tapauk-

sesta riippuen kalkkia tai lipe-

ää saadakseen veden laadun

haluamakseen. Orkideoiden

toivoma vedenlaatu on aivan

muuta.

Suurikukkaiset Cattleyat

ovat onnellisia jos vesi on hy-

vin hapanta, pH 4,5 - 5,5, lä-

hes kaikki muut Euroopas-

sa kasvatettavat tropiikin or-

kideat toivovat veden pH-ar-

von pysyvän joka tapauksessa

alempana kuin 6,0.

Veden virheellinen happa-

muus ei parane vettä keittä-

mällä tai seisottamalla. Lipeä

ei poistu eikä kalkki näillä toi-

menpiteillä.

Ensimmäinen salaisuus

onnellisen orkidean hoidos-

sa on käyttää kasvin kastelus-

sa hapanta luonnonvettä, jo-

ka on lämmennyt saman läm-

pöiseksi kuin kasvin oma so-

lukko. Siis huoneenlämpöistä

luonnonvettä.

Toinen salaisuus liittyy or-

kidean ilmajuuriin. Sademet-

sässä puun oksalla orkidea

kiinnittää juurensa puun kuo-

ren epätasaisuuksiin. Melkein

jokaisen juuren toinen puoli

on sellaisenaan vapaasti liik-

kuvaa ilmaa vasten. Ei tällaisia

juuria saa kätkeä ruukkuun la-

hoavien lehtien, rahkasamma-

len ja turpeen sisälle. Niille tu-

lee siellä koti-ikävä.

Kun ruukun täyttää män-

nyn kilpikaarnan palasilla, ke-

vytsoralla ja vaikkapa hiilen-

palasilla, silloin juurten ympä-

rillä on aina riittävästi ilmaa.

Samaa materiaalia koko ruu-

kun tilavuus. Ei mitään van-

hoista ruukunpalasista teh-

tyä salaojitusta. Ja se ruukku

- täällä pohjolassa lämmitet-

tävissä huoneissa ei missään

tapauksessa lasittamattomia

ohutseinäisiä saviruukkuja.

Ruma musta muoviruukku on

kasvin kannalta parempi

Helpoin kukkiva

huonekasvi

Tropiikin sademetsissä vettä

sataa paljon. Orkidea haluaa

jokaisella kastelukerralla pal-

jon vettä. Vaikkapa kerran tai

kahdesti viikossa.

Koko ruukun saa upottaa

huoneenlämpöiseen luonnon-

veteen useaksi minuutiksi. Siis

vain koko ruukun, ei kasvin

lehtiä tai kukkia

Kolmas salaisuus on aika

pimeä. Me täällä Suomessa

olemme “kansa, joka kaikkein

pimeimmässä vaeltaa”. Aurin-

ko paistaa meille niin matalal-

ta, että valon voima on kovin

vähäinen.

Valoisasta tropiikista tul-

leelle kasville on syytä antaa

Suomessa paljon suoraa au-

ringonpaistetta.

Näiden yksinkertaisten pe-

riaatteiden mukaan kasvatet-

taessa orkidea on helpoin kuk-

kiva huonekasvi suomalaiseen

kotiin. Eniten kasvatetulla or-

kideasuvulla, perhosorkide-

aksi kutsutulla, kukinta koti-

ikkunalla tapaa olla kolmesta

neljään kuukautta, pisimmät

kukinta-ajat Suomessa ovat

niin pitkiä, ettei niitä kehtaa

edes kertoa, vuosia kuitenkin.

Tuulikki ja Pekka Ranta

Orkideoiden heimo on kasvimaailman runsaslukuisin.

Page 11 - Alueviesti_35_2007