Page 9 - Alueviesti_30

9

Keskiviikko heinäkuun 22. 2009

Kotajärven lavan muistelotansseilla palattiin 50-luvulle:

Juha Mietokin juhli Sastamalassa

Marianna Langenoja

Putajantien varrella, keskellä

metsää sijaitsee vanha Kota-

järven lava. Jos tienreunassa

ei seisoisi kyltti Tanssit, met-

säpolulle ei monikaan osaisi

kääntyä, ellei vanhasta muis-

tistaan. Lavan ympärillä ko-

meileva aarniometsä on juu-

ri toipunut rankkasatees-

ta, kun torstai-ilta valkenee

lämpimänä, ja autoja kaar-

taa parkkipaikkana toimi-

valle nurmikentälle. Joskus

Kotajärven lava on ollut ve-

tävä paikka, jonka tanssilat-

tiaa on kuluttanut jopa kah-

deksansataapäinen nuoriso.

Tästä on jo viisikymmentä

vuotta aikaa.

Piilopullo kiven olossa

Kotajärven lavan historia al-

kaa 40-luvulta, kun metsän

keskelle rakennettiin pelkkä

lava. Seinät lavan ympärille

saatiin vasta 50-luvun lopulla.

Eräs vanha kävijä muiste-

lee, kuinka aikoinaan nuoret

pojat piilottivat pullot met-

sään kiven koloon ja kävi-

vät välillä rohkaisuryypyllä.

60-luvun loppupuolella lavaa

kuluttanutta Mervi Heinoa ta-

rina ei yllätä. Hänen mukaan-

sa vielä 60- ja 70-lukujen vaih-

teessa meno oli samanlaista.

-Vuonna 1968 kävin laval-

la ensimmäistä kertaa. Paikka

ei ole yhtään muuttunut niiltä

ajoilta. Silloin tänne lähdettiin

vain vähän eri mielellä. Men-

tiin tyrkylle ja päästiin useiden

miesten tanssitettavaksi. Tun-

nelma oli kuuma. Valitettavas-

ti ei tärpännyt, yksikään seu-

rustelusuhde ei alkanut täältä,

hän paljastaa.

Nyt Heino on tullut lavalle

muistelemaan menneitä. Tut-

tujakin on tullut vastaan pal-

jon.

Hän nauraakin, että jos

paikka on pysynyt samanlaise-

na vuosikymmenet, niin ovat

myös ihmiset yhä samoja. Täl-

lä kertaa mukana on puoliso,

jonka kanssa yhteistä matkaa

on taitettu jo 40 vuotta.

-En aio edes mennä tans-

simaan. Haluan vain vä-

hän muistella menneitä, Hei-

no tunnelmoi istuskellessaan

tanssilavan pihapenkillä.

Juha Mieto muistaa

vanhan Tyrvään kirkon

Syrjempänä ihmisjoukko ju-

tuttaa isoa parrakasta mies-

tä. Tästä ukosta ei voi ereh-

tyä, tanssien järjestäjän Esko

Koskelan ystävä Juha Mieto

on tullut viihdyttämään tans-

sikansaa. Hänelle metsäinen

tanssiympäristö ei ole vieras

paikka. Mieto on tehnyt pik-

kupojasta asti metsätöitä isän-

sä rinnalla, ja nyt hän puhuu

eduskunnassa metsien puo-

lesta.

Miedon mielestä Sastama-

la on todella hienoa seutua.

Parhaiten hän muistaa Tyr-

vään kirkon ja sen palon. Hän

on käynyt Vammalassa useita

kertoja vuosikymmenten ajan

erilaisissa tempauksissa. Mo-

net sastamalalaiset yritykset ja

ihmiset ovat Miedolle tuttuja.

Eniten hän puhuu jo edesmen-

neestä urheiluhieroja Unto An-

derssonista. Huittisista Mieto

tietää tietysti Hullun Miehen,

mutta myös paikallisille vie-

raamman Hirvi-Heikin. -Ku-

rikan ensimmäinen asukas oli

Hirvi-Heikki Huittisista. Hän

saapui Kurikkaan 1500-luvul-

la. Ja tämä tarina on muuten

ihan tosi, Mieto uskottelee.

Mietaankylän metsien

mies

Nuoruudessaan huippuhiih-

täjänä ja olympiavoittajanakin

tunnettu moottoriturpa pu-

huu tätä nykyä terveysliikun-

nan puolesta. Hän sanoo ol-

leensa se henkilö, joka toi sa-

nan terveysliikunta kansalais-

ten huulille. -Oli i ollut liian

rajua, jos entinen ammattiur-

heilija olisi puhunut kuntolii-

kunnasta. Se kuulostaa liian

rankalta.

Mieto harrastaa itsekin ter-

veysliikuntaa aktiivisesti. Vii-

me talvena kertyi 500 hiih-

dettyä kilometriä, ja kesäisin

hän pitää erityisesti ”demen-

tiakävelystä”, eli sauvakäve-

lystä. Myös metsätyöt kuulu-

vat edelleenkin Mietaankylän

metsien miehen arkeen. -Met-

sästä olen tullut ja metsään

minä palaan, hän painottaa.

50-luvulla mukana

kitara, nyt saha

Jutustelun keskeyttää sastama-

lalainen taiteilija Tauno Vuo-

renniemi. Hän kertoo teh-

neensä Kurikan kylälle hirvi-

patsaan, ei huittislaisen Hir-

vi-Heikin muistoksi, vaan

symboloimaan aitoa luonnon

hirveä. Vuorenniemi on itse

niitä henkilöitä, jotka viihtyi-

vät Kotajärven lavalla 50-luvun

ensimmäiset kolme vuotta joka

torstai. Vuorenniemi ei kuiten-

kaan tanssinut, vaan soitti bän-

dissä kitaraa. Tänään hän soit-

taa yleisölle sahaa. -On tääl-

lä tansseissa sitten niin hieno

tunnelma, mies miettii.

Kun Juha Mieto hyvästelee

jututtajansa kunnon karhun-

tassun kumautuksella, illan

yhtye Marja-Liisa ja Herraseu-

rue on päässyt jo pitkälle esi-

tyksessään ja tanssilavalla al-

kaa olla tunkua, on paras liue-

ta pois paikalta. Parkkipaikalla

illan Matti Myöhäinen päris-

telee vastaan vanhalla mope-

dilla, joka on todennäköises-

ti kuskannut ajajaansa lavalle

”silloin ennenkin”.

Kansanedustaja Juha Mieto tuli viime viikon torstai-

na Kotajärven lavalle tanssijärjestäjän Esko Koskelan

pyynnöstä. Moottoriturvalla oli taas paljon asiaa niin

terveysliikunnasta kuin metsistäkin. -Metsästä olen tul-

lut ja metsään minä palaan, vanha hiihtäjä kommentoi.

Niin kuin viime vuosina on ollut tapana, myös tänä ke-

sänä 50- ja 60-lukujen nuoriso tuli muistelemaan van-

hoja aikoja Kotajärven lavalle. Lava sijaitsee Putajantien

varrella metsässä.

Tanssikansaa viihdytti Marja-Liisa ja Herraseurue. (Kuvassa) Väliajalla Esko Koske-

la ja Paavo Mangeloja soittelivat hanuria, Tauno Vuorenniemi sahaa, Matti Lehto-

nen mandoliinia ja Matti Mäkinen lauloi. Yhtyeiden jäsenet olivat pääosin paikallisia.

-40%

Page 9 - Alueviesti_30_2009