Page 13 - Alueviesti_31

13

Keskiviikko heinäkuun 29. 2009

sata vuotta sitten

Akseli Gallen-Kallelan lap-

suudenkodissa Vammalan

Jaatsilla toimii nykyisin Sas-

tamalan kulttuuripalvelujen

toimisto. Jaatsin talo tarjo-

aa tarvittaessa puitteet myös

taidenäyttelyille, pienimuo-

toisille konserteille ja muille

kulttuuritilaisuuksille.

Jaatsin pihapuiston luon-

nonkiveen upotetussa laatas-

sa lukee ”Kalevaisen kansan

suuri kuvaaja Aksel Gallen-

Kallela kasvoi kehdosta mie-

heksi näillä kunnahilla”.

Jaatsin pihamaalla on Ak-

seli Gallen-Kallelan näköis-

patsas, pronssiin valettu tai-

teilijan pää (Alpo Sailo 1927

ja Nina Sailo 1960). Sen teks-

tinä on ”Akseli Gallen-Kalle-

lan muistolle”.

Jaatsin talon seinällä on

muistolaatta: ”Tämän Jaat-

sin talon, joka on vuodes-

ta 1920 ollut Tyrvään kun-

nan toimitalona, rakennutti

Peter Wilhelm Gallén kun-

nallisen itsehallinnon syn-

tyessä suurina nälkävuosi-

na 1867-1868.”

Axél Waldemar Gallén,

sittemmin Akseli Gallen-Kal-

lelana tunnettu kuvataiteilija,

syntyi Porissa 26. huhtikuuta

1865. Isä Peter Wilhelm Gal-

lén oli Suomen Pankin Porin

konttorin kassanhoitaja, joka

omisti tiloja Tyrväässä. Perhe

muutti Tyrväälle, kun Akseli

oli kaksivuotias.

Akseli vietti lapsuutensa

Jaatsin tilalla. Isä Peter Wil-

helm toimi Tyrväässä muun

muassa nimismiehenä ja la-

kimiehenä.

Hän oli 1850-luvulla pe-

rustamassa lainakirjastoa ja

parikymmentä vuotta myö-

hemmin ensimmäistä kan-

sakoulua.

Astia seisoo kolmen kiven va-

rassa, ja polttopuina on seetriä

ja muita kalliita puulajeja, jot-

ka ovat kovia kuin luu. Halu-

an tehdä itselleni seinäkoris-

teen tuosta komeasta antiloo-

pinpäästä. Mutta saanen keit-

tää uuden kallon, sillä nenäkäs

hyeena kävi täällä viime yönä,

kaatoi pytyn kumoon ja na-

kersi kallon rikki.

Rooseveltia tapaamassa

Lyhyt keskustelu taiteesta käy-

dään, kun Gallen-Kallela ta-

paa Yhdysvaltain entisen pre-

sidentin !eodore Roosevel-

tin. Tämä metsästeli Athi-vir-

ran rantamilla ja läheisissä

vuoristoissa, kun Gallen-Kal-

lelat asuivat pienessä tiilitalos-

sa Nairobin lähellä. Aina kun

Roosevelt saapui Nairobiin,

siellä järjestettiin juhlat.

-Vaikka mielelläni olisin

halunnut nähdä tämän har-

vinaisen metsästysruhtinaan

ja samalla kertaa rauhallisen

republikaanin, en kuitenkaan

ottanut osaa juhliin, mutta kä-

vin häntä tervehtimässä, kun

hän viimeistä kertaa oli Nai-

robissa järjestämässä kotimat-

kaansa. Pyysin kirjeellisesti

audienssia ja sain heti rakas-

tettavaan sävyyn kirjoitetun

vastauskirjeen, jossa hän il-

moitti tapaamisaikamme.

Tapaamisestaan Roosevel-

tin kanssa Akseli Gallen-Kal-

lela on kertonut näin:

-Hyvää päivää, mister Ka-

levala, sanoi hän. Olen iloinen

tavatessani teidät; olen nähnyt

teidän mielenkiintoisia töitän-

ne.

Myöhemmin hän pyysi an-

teeksi käyttämäänsä väärää ni-

meä:

-Suottehan anteeksi, mister

Kallela, että ajatuksissani liitin

teidän nimenne teidän kansal-

liseepoksenne nimeen.

-Hän lausui minulle muu-

tamia kohteliaisuuksia kan-

sanrunoaiheisista dekoratii-

visista maalauksistani, mutta

”modernia tyyliä”, johon olin

tehnyt eläin- ja luonnonhar-

joitelmani täällä, hän ei voinut

ymmärtäen sulattaa, vaikka

hän olikin katsellut näitä töi-

täni suurella mielenkiinnolla.

-Hän sanoi, ettei hän ollut

mikään taiteen tuntija, mut-

ta hän ei voinut hyväksyä yk-

silöllistä vapautta, jolla minä

olin käsitellyt luonnonaiheita

- erikoisesti oli kysymys seeb-

raryhmästä arolla, jossa mi-

nä olin maalannut seebrojen

mustat juovat aaltoilevina ja

värisevinä, sillä tavoin kuin ne

aron kuumassa ilmassa esiin-

tyvät. Tätä hän ei pitänyt oi-

keutettuna maalaustapana.

Valkoisen metsästäjän

väkeviä kuvauksia

Taiteen esittely Afrikka-kirjas-

sa on sen kuvituksen varassa.

Teksti sisältää sitäkin enem-

män väkeviä kuvauksia afrik-

kalaisista tavoista ja etenkin

Gallen-Kallelan omilta safa-

reilta ja metsästystilanteista.

Hän oli valkoinen metsästäjä

Afrikassa.

-Viime aikoina olen kyllä

kaatanut eläimen ensimmäi-

sellä laukauksellakin, ja sii-

hen metsästykseni loppuukin,

sillä mitäpä tekisin kovin pal-

jolla lihalla. Otan itselleni ta-

vallisesti selkäpalan, mak-

san, kielen ja munuaiset, toisi-

naan myös reisipaistin. Muun

saavat mustat palvelijani ja-

kaa keskenään, ja aina syntyy

tappelu peräsuolen omistami-

sesta, joka heistä on hienoin-

ta herkkua.

-Viimeksi ampumastani

wildebeest-lehmästä, joka oli

kaunis eläin ja katseli kaata-

jaansa tuolla ikuisesti nuhte-

levalla kirkkaalla katseella, jo-

ka näiden eläinten silmissä on

sekä elämässä että kuolemas-

sa, otin ainoastaan nahan ja

kallon. Liha vietiin äsken van-

gitulle leijonalle, jota metsäs-

tystoverini pitää häkissä.

Toisaalla kirjassa hän ku-

vailee saaliin hyödyntämis-

tä näin:

Vasemmalla: Tanssivia ki-

kuijuja. Afrikka-kirjan ku-

vitusta.

Yllä: ”Naganga piteli vih-

reätä auringonvarjoa maa-

latessani. Taustalla Jorma

puhdistaa kivääriään.” Af-

rikka-kirjan kuvitusta.

Oikealla: ”Mustat ruuan

keitossa”. Afrikka-kirjan

kuvitusta.

-Monenlaisia herkkuruokia

valmistimme talteen otetuis-

ta kappaleista. Syötiin puhve-

linhäntälientä, maksalaatik-

koa ja savustettua kieltä. Tä-

mä kaikki oli hyvää vaihtelua

kilpikonnakeittojen, hanhen-

paistien ja virtahevonpoika-

sen lihan jälkeen. Joskus vaih-

teeksi olimme näillä seuduin

onkineet Itä-Afrikan jokivesi-

en kummallisia kaloja.

- Mutta kaunista on tämä

nöyrän maalarin silmälle ja

korvalle, kun kuu kelluu kor-

kealla taivaanlaella, ilma on

suloisen lauha ja varjot perin

mustia.

”

Kalevaisen

kansan suuri

kuvaaja Aksel

Gallen-Kallela

kasvoi kehdosta

mieheksi näillä

kunnahilla.

Taiteilijan lapsuudenkodissa

Sastamalan kulttuuritoimisto

Page 13 - Alueviesti_31_2009