Page 11 - Alueviesti_22

11

Keskiviikko toukokuun 27. 2009

Kirjoittaja on Taina Poh-

janheimo. Hän on synty-

nyt vuonna 1958 ja asu-

nut Vammalassa, kunnes

vuonna 2004 muutti Tu-

run saaristoon. Viettää

nykyisin talvikuukausia

Kanarialla.

Vain ajatuksia:

Eräs ystäväni täytti hiljattain

50 vuotta ja toivoi lahjaksi

kultakin vieraalta kirjaa, jo-

ka on ollut tavalla tai toisella

merkityksellinen.

Miehelleni, joka on elä-

mänsä aikana lukenut muu-

taman Talvisotaa käsittele-

vän teoksen ja kaikki Mac-

Leanit, valinta oli helppo.

Siitä vaan ”Särkyneen sydä-

men sola” pakettiin ja me-

noksi.

Koska itse olen intohi-

moinen kirjojen keräilijä ja

lukija, pyyntö ei todellakaan

ollut helppo.

Vuosikymmenten aika-

na hyllymetri toisensa pe-

rään on täyttynyt ulkomai-

sesta ja kotimaisesta kerto-

makirjallisuudesta, harras-

te- ja keittokirjoista. Monet,

monet kirjat ovat olleet kos-

kettavia iästä ja elämäntilan-

teesta riippuen. Viime vuosi-

na lukunautinnoksi ja sade-

päivien ajantappajaksi ovat

mainiosti riittäneet dekka-

rit, mieluiten ruotsalaiset ja

norjalaiset.

Yksi kirjallisuuden laji,

elämäkerrat, on puuttunut

kirjastostani lähes kokonaan.

Mielikuvat vanhenemis-

pelkoisista narsisteista, kym-

menien sivujen pituisista

syyllisyystilityksistä selitte-

lyineen tai kuoleman lähei-

syyden kokeminen eivät ole

juuri houkutelleet.

Muutama kuukasi sitten

sain läheiseltä ystävältäni

lahjaksi Nobel-palkitun Do-

ris Lessingin omaelämäker-

ran 1. osan.

Kirja odotti ja odotti, kun-

nes huomasin olevani mökil-

lä ilman muuta luettavaa.

Aloitettuani en voinut lo-

pettaa ennen kuin olin luke-

nut sen loppuun.

90-vuotiaan, edelleen

virkeän kirjailijan omapäi-

syys ja monien mielestä epä-

sovinnaiset elämäntapava-

linnat olivat kiehtovaa luet-

tavaa ja toivat mieleeni oman

äitini ja varsinkin isoäitini.

Vahvat naiset, jotka elävät

elämänsä omaan intuitioon-

sa luottaen, jättävät varjoon-

sa heikommat, mutta vahvis-

tavat niitä, jotka esimerkkiä

noudattaen toimivat samoin.

Lahjaa valitessani olin pit-

kään kahden vaiheilla, mutta

lopulta päädyin

Sisko Istanmäen kir-

jaan ”Liian paksu perhosek-

si”, jonka varmuuden vuok-

si luin vielä uudelleen ennen

juhlia. Muistikuvani osoit-

tautui oikeaksi. Sen lisäk-

si, että kirja kertoo Kaisun

ja Ernin rakkaustarinan, se

kertoo myös minusta ja elä-

mästä sellaisena kuin sen nä-

en ja koen.

Luuston haurastumista

pidetään vanhuuden sai-

rautena, mutta sen juu-

ret ovat jo lapsuudessa.

Tätä ajatusta tukee tuo-

re amerikkalainen tutki-

mus. Siinä maidon kal-

siumilla kasvatetut luut

olivat voimakkaammat ja

tiiviimmät kuin kalsium-

valmisteista saadulla kal-

siumilla. Tämä hyöty säi-

lyi vielä aikuisiässä, jos

kalsiumin saanti ei ollut

riittävää.

Kalsiumin saantia ver-

rattaessa maitovalmisteis-

ta ja kalsiumvalmisteista

ei havaittu eroa kalsiumin

imeytymisessä, sen kerään-

tymisessä elimistöön eikä

sen erityksessä. Sen sijaan

maidon kalsiumia saaneil-

la luun muodostus oli run-

saampaa. !

Kalsiumin lähteen vai-

kutusta luustoon tutkittiin

tässä tutkimuksessa rotil-

la. Näin kalsiumin lähteet

voitiin täysin kontrolloida.

Alussa kaikki rotat saivat

riittävästi kalsiumia kas-

vuiän ajan. Aikuisiällä ro-

tat jaettiin ryhmiin edel-

leen 10 viikoksi, joista yh-

dessä ryhmässä kalsiumia

saatiin liian vähän ja se tu-

li valmisteesta.

Otsikoiden takaa

Pauliina Parto

Suurennuslasin alla

Meillä kaikilla on tapoja ja tottumuksia, jotka ärsyt-

tävät muita. Voisin kuvitella, että jokin seuraavista

ottaa miestäni päähän ainakin toisinaan: olen äkki-

pikainen ja äänekäs, melko kaikkitietävä ja pässin-

päinen. Harjaan hampaani missä sattuu. Kuljen rak-

kaani perässä sulkien kaapinovia ja laatikoita, jotka

jäävät häneltä auki. Motkotan, kun miesparka unoh-

taa pyyhkiä leivänmurut pöydältä.

Kysyin kerran suoraan, mitkä piirteeni miestä ärsyt-

tävät. En saanut vastausta. Itse sen sijaan keksin hä-

nessä ”vian” jos toisenkin. Tuli vähän huono oma-

tunto.

Suhteemme on edennyt siihen pisteeseen, että muu-

taman päivän kuluttua postimme kulkevat samaan

osoitteeseen. Löysimme yhteisen kodin lähes kaksi

kuukautta sitten. Muuttoa odotellessa minulla on ol-

lut hyvin aikaa jännittää, iloita, panikoida ja miettiä,

olemmeko ihan hulluja. Mitä lähemmäs h-hetki on

tullut, sitä varmemmaksi on omakin mieleni muut-

tunut. Olen löytänyt ihmisen, jonka kanssa haluan

olla. Yhteenmuutto on luonnollinen askel.

En ole asettanut ruusunpunaisia laseja nenälleni, sil-

lä tiedän, että avoliitto vaatii molemmilta kompro-

misseja ja myönnytyksiä. Silti mieleni tekisi välillä

hihkua riemusta ja kertoa jokaiselle vastaantulijalle

yhteisestä kodistamme.

”

Yhteen muuttamisen

jälkeen pikkuasia voi kasvaa

hirvitykseksi.

Väestöliiton tutkija, sosiologi Heli Vaaranen vertaa

avoliittoa suurennuslasiin. Jos seurusteluaikana jo-

kin pikkuasia kumppanissa on ärsyttänyt, yhteen

muuttamisen jälkeen pikkuasia kasvaa hirvityksek-

si, joka voi kaataa suhteen. -Jos on laskenut kaiken

sen varaan, että toinen muuttuu, edessä on vaikeuk-

sia, Vaaranen muistuttaa.

Silkalla rakkauden voimalla ja hyvällä tahdolla ei

parisuhteessa pitkälle pötkitä. Seksuaali- ja parite-

rapeutti, erikoissairaanhoitaja-kätilö Maija Sarajärvi

kommentoi taannoin Iltalehdessä parisuhteen kym-

mentä tärkeää kieltoa. ”Älä yritä muuttaa puolisoasi”,

on niistä ehdottomasti tärkein. -Ainoa, jota todella

voimme muuttaa, on oma itsemme. Voimme vaikut-

taa vain omiin toimintatapoihimme ja käyttäytymis-

malleihimme, Sarajärvi teroittaa.

En tiedä, onko yksikään nainen jättänyt miestään

pöydälle unohtuneiden leivänmurujen takia. Sen

tiedän, että minä en aio olla sellainen. Olenkin päät-

tänyt, että jatkossa kun mies unohtaa leivänmurut

pöydälle tai jättää kaapinoven auki, pidän kiltisti

suuni kiinni. Hän sentään jaksaa joka kerta hymyil-

lä omille turhaakin turhemmille kiukunpuuskilleni

saaden lopulta minutkin nauramaan.

Maidon kalsium tärkeää

luille erityisesti kasvuiässä

Huittislaisten oma runotäti ja Hullu Mies:

Ihana Eeva on ikuinen lapsi

”

Tässä iässä

yleensä ollaan

jo mummuja,

mutta minä

se vielä etsin

Sitä Oikeaa

ja lueskelen

kotona lasten

satuja.

Marianna Langenoja

Huittisten Hullu Mies Eeva

Kaplas kiikkuu pehmustetus-

sa keinutuolissa, joka on lau-

sujana ja näyttelijänäkin tun-

netun Eevan lempipaikka.

Olohuoneen tuolilla on iso

läjä kirjastosta lainattuja sa-

tu- ja lorukirjoja. Sohvan ovat

vallanneet Eevan lapset: nalle-

karhut, untuvalampaat ja peh-

mokoirat. Ikkunalaudalla is-

tuu Muumimamma ja keittiön

seinää koristaa lasten muumi-

kello. Hullun Miehen huulilla

kareilee hellä hymy ja hän hö-

pöttää paljon. Vaikka Eevas-

sa onkin jotain hyvin Iita-täti-

mäistä, hän tuntuu silti olevan

ikuinen lapsi.

Nuoruudessaan Eeva leikki

nukkeja mieluummin autoil-

la ja nautti runojen lukemista

koulun juhlissa. 17-vuotiaana

tyttö päätti liittyä Kansalais-

opiston Teatteri Lauttakylään,

jossa Eeva löysi näyttelijänlah-

jansa. Abivuonnaan Eeva esit-

ti Ruma-Elsaa ansiokkaasti, ja

tulevaisuuden haave vahvistui,

hän halusi ruveta isona näyt-

telijäksi.

Tampereen yliopiston näyt-

telijätyölinjan ilmoittautumis-

päivänä nuori näyttelijän alku

saapui jo aikaisin kouluun. Jo-

kin kuitenkin sai Eevan pysäh-

tymään luokan ovelle. Hän ei

tuntenutkaan kuuluvansa ha-

kijajoukkoon. -Muut olivat

niin moderneja ja minä olin

vain tällainen vanhanaikai-

nen. Kävin kovan kamppai-

lun itseni kanssa siinä luokan

ovella.

Eeva päätti kääntyä pois,

eikä ikinä hakenut näyttelijä-

linjalle uudestaan. Kotona äi-

ti lohdutti, että saisihan tyt-

tö ilmaista itseään lausumal-

la runoja.

Säröjä onnelliseen

elämään

Eeva luki itsensä merko-

nomiksi ja sai myymälänhoi-

tajan paikan Porin Kristilli-

sestä Kirjakaupasta vuonna

1978. Siellä kuusi vuotta työs-

kenneltyään Eeva muutti ta-

kaisin Huittisiin äitinsä, isän-

sä ja siskonsa luokse. Hieman

sitä ennen Eevan yhdeksän

vuotta vanhempi veli oli nuk-

kunut pois. Huittisissa Eeva

meni silloiselle Kuljetusliike

Vaanolle töihin, josta siirtyi

vuonna -88 Huittisten Mu-

siikkiopistolle toimistonhoi-

tajaksi. Eeva asui koko työhis-

toriansa vanhempiensa luona.

Ainoastaan Porissa työsken-

nellessään hän asui räväkän

Sylvi-tädin alivuokralaisena

ja silmätikkuna. Eeva rakasti

perhettään ja kotitaloa, jonka

naapuristo oli niihin aikoihin

melko hiljainen. Hän muistaa

vielä senkin, kun Pellonpuis-

ton koulun paikalla seisoi yk-

sinäinen suuli.

Onnellinen elämä sai sä-

röjä vuoden -93 syksyllä, kun

Eevan isosisko ja äiti nuk-

kuivat molemmat pois. Nel-

jän vuoden päästä tästä myös

isä lähti, ja Eevan salainen

haave siitä, että hän nukkui-

si pois ennen muuta perhet-

tään murtui. -Tänne minä

jäin keinuttelemaan yksinäni,

Eeva huokaa. Keinutuoli on

yhä sama, mutta moni muu

asia on muuttunut naisen elä-

mässä sen jälkeen.

Iita-tätinä Pikku

Kakkosessakin

Eeva opittiin tuntemaan

Huittisissa Hossa-hahmona,

joka oli tuttu Tapio Parkki-

sen ohjaamista näytelmis-

tä Momman Siina ja Lautta-

kylän kapteeni. Hossa-hah-

mon ansiosta myös Yleisra-

dio löysi Eevan ja hän pääsi

Iita-tädiksi Pikku Kakkosen

Milja-sarjaan. -Projekti kes-

ti vuoden päivät. Se oli to-

della hienoa. Opin paljon

kaikkea uutta.

Sittemmin Eeva on ollut

muun muassa avustamassa

Timo Koivusalon elokuvis-

sa yhdessä Huittisten Teat-

terikerhon kanssa ja kaiken

kruunasi vuoden 2008 lop-

pukesä, kun Eeva Kaplas va-

littiin Huittisten Hulluksi

Mieheksi. -Voi hyvä tavaton,

olen niin otettu. En osannut

ollenkaan odottaa sitä, Eeva

hehkuttaa.

Titteli on tuonut naisel-

le myös lisää töitä. Syksyllä

Eeva aloitti kiertueen, jonka

aikana hän kiersi päiväko-

teja ja kouluja Iita-hahmo-

na sekä lausui runoja van-

hainkodeissa. Vaikka kier-

tue päättyikin vuoden lo-

pulla, lausuntahommat eivät

siihen loppuneet. Eevan voi

tavata yhä Huittisten kirjas-

tosta joka kuun ensimmäise-

nä perjantaina ja hänet voi

myös tilata erilaisiin tapah-

tumiin ja juhliin. -Kyllä tä-

mä lausunta ja näyttelijän-

työ on niin minun juttuni.

Kumpa tätä voisi tehdä ihan

kokopäiväisesti, hän huokai-

see.

Vapaa-aikanansa Ee-

va osaa ottaa rennosti. Hän

kuuluu runopiiriin nimeltä

RunoSepät ja sketsiryhmään

Ne Akat, joka on Eevan mu-

kaan varsinaista naurutera-

piaa. Hän on ihastunut myös

Italiaan ja on käynyt Saapas-

maassa ainakin kymmenen

kertaa. Jos Eeva ei ole lau-

sumassa runoja tai näyttele-

mässä, hän täyttää ristikoi-

ta, syö herkkuja ja ottaa no-

kosia. -Tässä iässä yleensä

ollaan jo mummuja, mutta

minä se vielä etsin Sitä Oi-

keaa ja lueskelen kotona las-

ten satuja, sinkkuna viihtyvä

Eeva nauraa.

Eeva Kaplas sanoo olevansa vieläkin lapsenmielinen. Huittislaisten oman runotädin

olohuonetta koristavat monet pehmolelut. -Nämä ovat lapsiani, Eeva iloitsee.

Eeva Kaplas tuli tunne-

tuksi ympäri Suomen,

kun Pikku Kakkosen Mil-

ja-sarja pyörähti käyntiin.

Eeva näyttelee sarjassa Ii-

ta-tätiä, jolla on esiliina,

ainotossut ja baskeri.

Page 11 - Alueviesti_22_2009