Page 13 - Alueviesti_45_2007

Basic HTML Version

Keskiviikko marraskuun 7. 2007

Uudenlaista valmennusta

pitkäaikaistyöttömille

Maija Latva

Vammalan Tukitalolla on al-

kamassa tukea ja kannustus-

ta sekä uutta sisältöä arkeensa

tarvitseville pitkäaikaistyöttö-

mille hanke, joka kulkee ni-

mellä Koutsi.

Yhteistyössä ovat mukana

Vammalan-Huittisten seudun

Mielenterveysseura ry, Vam-

malan seudun työvoimatoi-

misto, Vammalan seudun työ-

voiman palvelukeskus Työ-

teekki, Vammalan, Äetsän,

Punkalaitumen ja Mouhijär-

ven sosiaalitoimet sekä Pir-

kanmaan TE-keskus, joka on

myös hankkeen rahoittaja.

-Hankkeen tavoitteena on

toimintakyvyn vahvistami-

nen ja voimaantuminen. Mo-

nille pitkäaikaistyöttömille

ihan normaali arjen hallinta

tuottaa jo ylivoimaisia estei-

tä, hankekoordinaattori Tarja

Kuoppa selvittää.

Toiminnanjohtaja Eeva

Suonpää lisää, että kurssi on

tarkoitettu nimenomaan toi-

meentulotuen piiriin pudon-

neille.

-Sosiaalisella ja ammatilli-

sella työhönvalmennuksella

voidaan varmasti antaa eväi-

tä parempaan arkeen ja aktii-

viseen elämään, Eeva Suonpää

uskoo. Tiivistettynä voidaan

sanoa, että Koutsi-hanke kun-

touttaa aktiivisuuteen ja osal-

listumiseen heitä, jotka eivät

ole kyenneet toimimaan avoi-

milla työmarkkinoilla tai ovat

esimerkiksi jättäneet koulunsa

kesken.

Takaisin

työmarkkinoille

Ensimmäiseen ryhmään ote-

taan parisenkymmentä val-



mennettavaa. -On tarkoi-

tuksenmukaista, että ryh-

mät olisivat mahdollisimman

homogeenisia, sen vuoksi en-

simmäinen kurssi on suun-

nattu pelkästään nuorille, al-

le 25-vuotialle, Tarja Kuoppa

kertoo.

Pariviikkoinen perusjak-

so käsittää arjen hallinnoin-

nin asioita, sen aikana keski-

tytään omaan hyvinvointiin ja

voimavarojen kehittämiseen,

sosiaalisten tilanteiden hallin-

taan ja kurssin edetessä työn-

hakutaitojen parantamiseen

ja työelämäkynnyksen madal-

tamiseen.

Pariviikkoinen perusjak-

so on samalla selvitysvaihe,

jonka aikana tapahtuu sitou-

tuminen jatkotyöskentelyyn.

Jatkoa on luvassa pienemmäl-

le ryhmälle aina kahdenkym-

menen viikon ajan muutama-

na päivänä viikossa.

Loppuvaiheen työskente-

ly on jo hyvin itsenäistä toi-

mintaa ja se tarkoittaa lähin-

nä työtoimintaa yksilöllisten

kuntoutussuunnitelmien mu-

kaan.

Vammalan Työteekin joh-

taja Tiina Leppäniemi uskoo

vakaasti, että tällä hetkellä re-

servissä on runsaasti henki-

löitä, joita voidaan työmark-

kinoille palauttaa.

-Hyysääminen, hylkäämi-

nen ja hoitoon -menetelmän

ansiosta työelämästä syrjäy-

tyneitä riittää, mutta heitäkin

voidaan auttaa. Kuntouttava

työtoiminta tarjoaa paljon tu-

kea, mutta lopultahan jokai-

nen on itse vastuussa valin-

noistaan, Tiina Leppäniemi

muistuttaa.

Hän onkin useasti joutunut

painottamaan asiakkailleen si-

tä, että menestys tulee ennen

työtä vain sanakirjassa.

Työllisyysasiain suunnitte-

lija Eeva Viskari TE-keskuk-

sesta kertoo, että he lähtivät

rahoittajaksi hyvillä mielin.

-Esimerkiksi viime vuoden

hankerahoituksilla 780 henki-

löä työllistyi erilaisin tukitoi-

menpitein, hän painottaa.

Eeva Suonpää (vasemmalla), Tiina Leppäniemi ja Tarja Kuoppa uskovat Koutsi -

hankkeen parantavan monen pitkäaikaistyöttömän arkea.

Oppiminen yhteinen menestystekijä

Työpaikkaohjaajakoulutusta

hiusalan ammattilaisille

Anne-Maarit

Kortelainen

Vammalan seudun aikuiskou-

lutus on toteuttanut Uudet

oppimisympäristöt yrityksis-

sä -hanketta 1.2.2005 alkaen.

Hankkeen tavoitteena on pa-

rantaa Vammalan seudun am-



matillisen koulutuksen kun-

tayhtymän eri toimintayksi-

köiden ja seutukunnan yritys-

ten yhteistyötä.

Syys-lokakuussa järjestetty

hiusalan ammattilaisille suun-

nattu työpaikkaohjaajakoulu-

tus oli osa hanketta.

Suoritan parturi-kampaa-

jamestarin erikoisammatti-

tutkintoa ja koulutus oli osa

omaa

ammattiosaamisen

näyttöäni.

Kouluttajina

toimivat

Karkun kotitalous- ja sosi-

aalialan oppilaitoksen apu-

laisrehtori Raili Hakala ja

Vammalan ammattikoulun

parturi-kampaamo osastolta

Riina Sunila. Koulutuksessa

käsiteltiin ammattiosaami-

sen näyttöjen ja ammattitut-

kinnon sisältöä ja arviointia

sekä työpaikkaohjaajan roo-

lia.

Hiusalan työpaikkaohjaa-

jakoulutusta on Vammalassa

viimeksi järjestetty noin seit-

semän vuotta sitten, eli koulu-

tukselle oli tarvetta.

Työssäoppiminen, näytöt ja

arviointi ovat vuosien varrella

muuttuneet.

Työssäoppimista on kol-

men vuoden opiskelusta noin

puoli vuotta.

Työpaikkaohjaamisella on

suuri merkitys oppimiselle.

Oppiminen puolestaan on

menestystekijä sekä yrityksil-

le, opiskelijoille että koulutuk-

sen järjestäjälle.

Tein paikalla olleille kyse-

lyn koulutuksesta.

Osallistujat olivat tyytyväi-

siä koulutukseen, asiat käy-

tiin tarpeeksi laajasti ja selke-

ästi läpi.

Kävimme myös keskus-

telua siitä, pitäisikö jatkossa

järjestää koulutus, jossa päi-

vitettäisiin tiedot ajan tasal-

le.

Vastaus oli ehdottomas-

ti kyllä.

Tekstin kirjoittaja opiske-

lee parturi-kampaajamesta-

riksi.

Koulutuskyselyyn vastasivat myös Mira Jokiranta (vas.), Elina Pouru ja Maarit Rii-

tinki.

Vammalan seudulle

tuotantomestareita

Vammalan seudun ammatilli-

sen koulutuksen kuntayhtymä

on toteuttanut yhteistyössä

Tampereen ammattikorkea-

koulun sekä Vammalan lukion

kanssa ESR-rahoitteista Tuo-

tantomestarikoulutusta Vam-

malassa 1.6.2005-31.10.2007

välisenä aikana.

Koulutuksen suunnitte-

luun ovat edellisten lisäksi

osallistuneet Vammalan seu-

dun osaamis- ja kehittämis-

keskus (Vammalan Seudun

Yrityspalvelu Oy, Vammalan

seudun työvoimatoimisto ja

Vammalan seudun ammatilli-

sen koulutuksen ky) sekä seu-

tukunnan yrityselämä. Projek-

tia on rahoittanut Länsi-Suo-

men lääninhallitus.

Tuotantomestarikoulutuk-

sen laajuus on 50 ov/ 75 op

ja opintojen kesto noin kaksi

vuotta. Koulutus on suunnat-

tu ensisijaisesti kone- ja me-

tallialan, kumialan, sähköalan

ja puualan esimiestehtävissä

toimiville ja niihin aikoville

henkilöille, joilla on soveltuva

ammatillinen perustutkinto ja

riittävä työkokemus.

Koulutus on ammattikor-

keakoulutasoista siten, että

osa opinnoista voidaan myö-

hemmin hyväksilukea osak-

si TAMKin insinööri (AMK)

tutkintoa. Koulutukseen va-

littiin syksyllä 2005 12 opiske-

lijaa yhteistyössä oppilaitos-

ten sekä yrityselämän kanssa.

Koulutuksen on läpisuoritta-

nut syksyyn 2007 mennessä

9 opiskelijaa. Suurin osa opis-

kelijoista on myös suorittanut

koulutuksen yhteydessä tek-

niikan erikoisammattitutkin-

non.

Uusien tuotantomestareiden valmistujaisjuhlaa vietettiin Vammalan ammattikoulul-

la 30.10. Kuvassa vasemmalta oikealle Petri Yliviikari, Patria Weapons Oy, Jan Ylita-

lo, Teknikum Oyj, Janne Ryyppä, ESP Oy, Juha Saarinen, Niemen tehtaat Oy, Matti

Myllylä, TeknikumOyj, Arto Lepistö, Vexve Oy, Minna Kuusala, Kumijaloste Oy, Juha

Kurikka, Nokian renkaat Oy sekä Kari Kumpulainen, Teknikum Oyj.

un olen lueskellut

näitä sanansaattajia:

Alueviestiä, Urjalan

,Tyrvään sekä Turun Sano-

mia ja muita julkaisuja, olen

ollut tekevinäni sellaisen

huomion, ettei ole kirjoitet-

tu ”puolukassa käynnistä”,

kuten mukuloina puolukka-

marjojen keräilyretkiä nimi-

timme. Tästä hyvin tärkeäs-

tä hankkeesta ja unohtumi-

sesta sain juttuni virikkeen

sekä päätin kertoa vähäsen

meidän kahdeksankymme-

nen kieppeillä olevien puo-

lukoidenkeruumatkasta. Ja

vähän muustakin, kuten jo

otsikko paljasti.

Teimme vaimoni Annin

kanssa ensin tiedustelumat-

kan, kuin pääskysetkin ke-

väisin todetakseenkannat-

taako vielä näin varhain

tänne kylmään Pohjolaan

kesälomalle asettua. Me-

kin Annin kanssa totesim-

me puolukoiden olevan vie-

lä toiselta puoleltaan valkoi-

sia, siis raakoja ja päätimme

siirtää keräämistä parilla vii-

kolla. Ahneuden peikkoko

iski tai mikä lie, kun kuiten-

kin noukimme löytämistäm-

me punaisemmat marjapuu-

ron tai parin aineksiksi.

Mutta sitten 18. päivänä

syyskuuta, varsinaisen pää-

marjastuspäivänämme läh-

dimme Vammalan Tohto-

rinrinteeltä varmoin aatok-

sin aikeemme onnistumises-

ta. Astiat, poimuri (vaimo

päätti kerätä käsin, kun ei oi-

kein uskonut noihin teknii-

kan hienouksiin) varusteina

ja kumisaappaat jalassa me-

nimme autolla Myllymaa-

han. Sieltä jatkoimme Sa-

han, Antilan ja Humalisojan

talojen kautta metsäauto-

tielle, jota ajoimme ohitse

oikealla olevan Iso-Lattion,

jonka lähettyville tienlaitaan

ajopelimme jätimme. Met-

säautotieltä astelimme ajou-

raa noudatellen hyvässä us-

kossa siitä, etteivät ketkään

muut olisi osuneet ennak-

koon katsomaamme marja-

paikkaan.

Uskomme piti, silmiemme

eteen avautui puolukoista

punaisena oleva rinne, ja vä-

littömästi aloitimme kerää-

misen. Hitaasti se kävi, kun

piti vältellä kantoja, mättäi-

tä ja kivenkoloja, mutta pe-

räksikään emme antaneet

ennen kuin tuo kahdenkym-

menen litran määrä oli hoi-

meissamme.

Marjasaaliimme toi hyvän

mielen, vaikka autolle päin

kävellessämme heiluimme

kuin ”vaivaisen onni var-

taan nokassa”. Tosin hieman

veti apeaksi se, kun rehva-

koiduin auttaessani Annnia

ylittämään astiansa kanssa

maastoon kaivettua ”kor-

piojaa”. Homma onnistui yli

odotustemme, mutta tämän

jälkeen hyvänoloni siivittä-

mänä vasen jalkateräni kävi

kiinni kannon kenkkuraan

kuin mettän elävä. Lensin

rähmälleni kuten ministe-

ri Kalevi Kivistö A-studion

mukaan DDR:n suuntaan.

Lausuin mielessäni suur-

kiitokset, kun ei puolukoita

luiskahtanut ylitse ämpärin

laidan kuin joku tusina. Suo-

jelin vaistonvaraisesti met-

sän antimia yli kaiken, kei-

kauksesta jäi vain vertymä

reiteeni sen iskeytyessä kaa-

tuessani kiven muhkuraan.

”Tekevälle sattuu”, eihän si-

tä mitään aikaiseksi saa, jos

lakkaa vallan yrittämästä,

päättelimme.

Toinenkin harmi matkal-

la oli, jos sitä nyt siksi voi

sanoa, noita hirvikärpäsiä.

Niin sitkeähenkisiksikin ne

osoittautuivat, että pois päi-

viltä toimittamisessa olisi pi-

tänyt olla sepän alasin ja va-

sara, jolla kopauttaa. Kotiin

päästyämmekin löysimme

vielä vaatteistamme ja hiuk-

sistamme noita mönkijöitä.

Sitten tuohon toiseen otsi-

kossa mainitsemaani eli tu-

levan suurkunnan nimeen.

Nimikiista tuntuu nousseen

taas ykkösasiaksi kuten sil-

loinkin, kun kiisteltiin Kar-

kun sekä Tyrvään kunnan ja

Vammalan kaupungin liito-

salueen nimestä 1970-luvun

alulla, jolloin Vammalaan

päädyttiin.

Ykkösasiana täytyisi pitää

kaupunkimme ja lähikun-

tien yhdistymisessä menot,

tulot, hyödyt, haitat ja nii-

den tarkka puntarointi eikä

täysin luottaa valtiovallan

kihlajaislahjojen kaikkivoi-

paisuuteen. Apunahan ne

ovat, mutta eivät ne mitään

taivaita aukaise.

Mitä tulee tuohon tulevan

suurkunnan nimeen, niin se

on minulle aivan selvä juttu.

Miksikä vanhaa hyvää nimeä

lähteä muuttamaan, kun tä-

mä omittu hyväsksi todettu

Vammala on paras mahdol-

linen. Vammalamme on laa-

jalti ihmisten tiedostoissa yli

Suomen rajojenkin!

Nimen nykyisellään pitämi-

nen säästäisi huomattavasti

työtä, päänvaivaa ja euro-

ja. Vammalan vaihtaminen

Sastamalaksi, Tyrvääksi tai

joksikin muuksi ei ole mi-

kään piiska, jolla kuntata-

louden vankkurit saataisiin

hurjempaan karkuun. Kyllä

apua on löydettävä talou-

den pidosta.

Oiva Virtanen

Puolukoista

ja kunnan

nimestä

Page 14

Page 12

1...,3,4,5,6,7,8,9,10,11,12 14,15,16,17,18,19,20,21,22,23,...32