Page 18 - Alueviesti_45

18

Keskiviikko marraskuun 7. 2007

Jalkapallo ja Romania, loistava yhdistelmä

Jussi Lehtinen

Alkuperäiset Tyrvään po-

jat aloittivat urheilumatkansa

vuonna 1988 ja kohteena oli

jalkapallon EM-kisat Länsi-

Saksassa. Siitä lähtien on sit-

ten kuljettu pääasiassa jalka-

pallon ja jääkiekon MM- ja

EM-kisoissa, mutta mahtuu

joukkoon myös kesä- ja tal-

violympialaisia. Matkat ovat

aina suuntautuneet pelkäs-

tään Eurooppaan sanattomal-

la sopimuksella. Alkuperäi-

seen ryhmään kuuluivat Kim-

mo Heinonen, Keijo Korpela,

Jussi Lehtinen ja Olli Reuna-

nen. Kimmo on ollut poissa

viime vuosien aikana, mutta

toivotaan hänen vielä palaa-

van ryhmään. Ensi vuonna on

sitten juhlan aika, kun tulee

20 vuotta täyteen näitä reissu-

ja. Otetaanko tyttöystävät mu-

kaan vai ei, on vielä arvoitus.

Toisin saattaa olla, etteivät he

välttämättä edes halua (joh-

datteleva vihjaus, toim. huo-

mautus) Aika siis näyttää, mi-

ten kunkin käy.

Miksi Romaniaan?

Tämän vuoden urheilumatka-

na oli ehdolla mm. syyskuus-

sa pelattu EM-karsintaottelu

Serbia - Suomi, mutta ”kohta-

lo” astui peliin jo vuosia sitten

vammalalaistuneen, romania-

laissyntyisen Christian Mici-

tecin muodossa. Ikämiesten

höntsyissä puhuttiin mahdol-

lisesta matkastamme Serbi-

aan, jolloin Crisu heitti, että

miksi ette lähde Romaniaan

katsomaan Romania-Hollanti

-ottelua? Kun hän vielä lupau-

tui itse lähtemään mukaan,

ei tarjousta tarvinnut kauan

harkita. Tavanomainen neljän

miehen ryhmä kasvoi yhdek-

sään ja niin lähtivät mukaan

Kaukon Pekka, Korpelan Kei-

jo, Laanisen Markku, Lehtisen

Jussi, Micitecin Cristian, Niit-

tymäen Seppo, Reunasen Olli,

Salmin Kalevi ja Uudenniityn

Jari. Näin se matka sitten su-

jui päivittäisten merkintöjen

mukaan.

Matkalla pohjoiseen

Aleksis Kiven päivän aamu-

na 10.10. Hakkaraisen Antin

kuljettama pikkubussi startta-

si aamulla 6.30 kohti Vantaata.

Niittymäen Seppo tuli suoraan

Vantaalle ja sitten koneeseen.

Lentomatka oli varsin koh-

tuullinen Finnairin siivin ja

Bukarestin lentokentällä odot-

ti tilattu auto. Crisu rattiin ja

matka kohti pohjoisessa sijait-

sevaa ensimmäistä yöpymis-

paikkaa Bustenia alkoi. Mat-

kaa oli n. 130 kilometria ja se

kului varsin rattoisesti. Truba-

duuri Seppo viritteli äänijän-

teitä ja kaikki absoluuttisen



sävelkorvan omaavat yrittivät

olla mukana. Suosituin kappa-

le oli Junnu Vainion Matkalla

pohjoiseen. Miten hyvin se

sopikaan tunnelmaan! Suunta

oli juuri pohjoiseen ja mukana

vähintään keski-ikäisiä suo-

malaisia miehiä. Suljin etu-

penkillä silmäni ja voi miten

helposti Junnun mainitsemat

henkilöt siirtyivät lähes elävi-

nä ryhmämme jäseniin. Huo-

mioon ottaen korkean ikäni

varasin varokselta eturauha-

sen vaivoista kärsivän osan!

Laulun sanoista tuli mielee-

ni, että kun yhdeksän suoma-

laista miestä istuu ravintolas-

sa, pelaa korttia tai kuljeskelee

esim. jonkun kaupungin ka-

duilla, aina joku on käymässä

lähimmässä wc:ssä.

En tiedä, mitä tapahtuu

vastaavassa naisryhmässä, ei-

kä meidän ryhmästä löytynyt

asiantuntijaa, vaikka mukana

oli sekä lääkäri- että psyko-

logiliiton viralliset edustajat,

jotka matkan aikana esittivät

vastakkaisia käsityksiä mm.

rasvan, suolan ja sokerin käy-

töstä. Lisää vai ei? Ruokakau-

pan kautta majapaikkaan ja

sitten Kokki Kolmonen Crisu

grillasi meille iltapihvit. Huo-

neet oli arvottu valmiiksi kort-

tipakkaa käyttäen perinteel-

liseen tapaan, mikä sai myös

yksimielisen hyväksynnän en-

si kertaa mukana olevilta. Ilta

päättyi perinteellisesti katkoa

pelaten. Köyhiltä eläkeläisil-

tä vietiin rahat ,sitten pää tyy-

nyyn ja hetken kuluttua val-

litsi huoneissa syvä hiljaisuus,

lukuun ottamatta muutamaa

lievää kuorsausta ja muuta

vastaavaa äännehtelyä.

Nousu vuorille

Torstaiaamu 11.10. valkeni

kauniina ja vuorossa oli Cri-

sun mukaan aluksi vuori-

kiipeilyä. Sehän sopi meille.

Ajoimme Bucegiin ja nousim-

me hissillä n. 2 200 metriin.

Aurinko paistoi ja useimmil-

la oli aivan liikaa päällä, mut-

ta vuorillahan voi aina ilma

muuttua nopeastikkin. Läh-

dimme kapuamaan Caramai-

nille, joka sijaitsi 2 350 metrin

korkeudella. Retki kesti kui-

tenkin useita tunteja, ja reitil-

lä oli välillä kivikkoa kuin Pal-

laksella, välillä oli helpompaa.

Nuoret miehet, Pekka etune-

nässä, harppoivat vauhdilla,

muut tulimme rauhallisempaa

vauhtia perässä. Yksi ja toinen

vähän puuskutti, mutta sisul-

la ja sydemellä mentiin eteen-

päin. Kauheasti ei ollut väkeä

liikkeellä, mikä helpotti liik-

kumista. Paluumatkalla tuntui

niin hyvältä, kun Seppo nousi

kiven päälle loiden lausumaan

runoa. ”Nuorukaiset eivät voi

vuoristokävelyllä ymmärtää

veteraaneja. Vasta kun maail-

man raskas lata on kulkenut

heidän ylitseen riittävän mon-

ta kertaa, heidänkin viisauten-

sa lisääntyy (Lauri Viita). Sel-

vittiin siitä, vaikka hikeä puk-

kasi vähän jokaiselta. Saman

tien ajeltiin vielä Dsinaiaan,

missä sijaitsi Castel Peles- ni-

minen rakennus, joka oli toi-

minut aikanaan kuninkaalli-

sen perheen kesäasuntona ja

myöhemmin myös maata hal-

linneen Nocolau Ceausescun

vastaavassa käytössä. Tulk-

ki kertoi romaniaksi ja Crisu

käänsi suomeksi, ja niin py-

syimme kertomuksessa mu-

kana.

Luotto-Lehtinen ja

muut suosionosoitukset

Kun yhdeksän miestä on liik-

keellä, huulenheitto on mel-

koista, ja niin usein syntyy

myös sopivia lempinimiä lä-

hes kaikille.

Olin suorastaan imarrel-

tu, kun kävi selville, että var-

sin moni pääsi matkalle vain,

kun vaimot kuulivat minun

olevan mukana reisulla! Pojat

nimittivät minut heti alussa

luotto-Lehtiseksi ja kannoin

ylpeänä sitä titteliä. En ollut

kuitenkaan ainoa, sillä pian

mukana olivat myös ”koska

syödään Niittymäki” (ainai-

sessa nälässä), ”aja hiljaa isi,

Salmi” (ilmoitti kuskille mu-

kana olevan yhdeksän lapsel-

lista miestä), ”poiguli Uusi-

niitty” (johtui iästä) ja ”mor-

hokorva Reunanen” (liittyi ti-

kin peluun taitamiseen tai sen

vastakohtaan). Ravintoloitsija

Micitec ja Laaninen välttyivät

jostain syystä näistä lempini-

mistä. Aivan oma lukunsa oli

sitten kahden kunnianimityk-

sen luovutukset. Illan istujai-

sissa ne myönnettiin Keijo 1

Putinille Pekka 1 Ursukselle.

Muun porukan mielestä pojat

olivat ne ansainneet.

Draculaa ei

näkynyt 12.10.

Lyhyen, mutta nopeasti nuku-

tun yön jälkeen maksoimme

ensin kahden vuorokauden

majoituksen ja yhden aamu-

palan, hinta oli miestä kohti

27 euroa, ei paha hinta! Sit-

ten bussiin ja kohti ns. Dracu-

lan linnaa, joka sijaitsee Bra-

sovin kaupungissa n. 160km

Bukarestista. Linnan nimi on

virallisesti Branin linna ja se

on rakennettu v. 1377. Dra-

gulan esikuva hallitsija Vlad

3 asui ilmeisesti linnassa jon-

kin aikaa ja häntä pidetään

Romanian verisen historian

julmimpana hahmona. Hän

poltti ja seivästi pahimpia vi-

hollisia elävänä ja antoi siten

esikuvan Dragula-hahmolle.

Linnan sisätiloissa ei vampyy-

reista näkynyt edes sitä kuu-

luisaa kulmahammasta. Lin-

nan edustalla sen sijaan myy-

tiin kaikkea asiaan kuuluvaa

rekvisiittaa ja meikäläisen-

kin matkalaukkuun eksyi yk-

si vampyyri-merkkinen pu-

naviinipullo, jonka aion naut-

tia vaimoni kanssa ja katsoa,

onko sillä vaikutusta jomman

kumman hammaskalustoon!

Linnan sisällä olevat taulut,

veistokset ja upeat huonekalut

ovat osittain peräisin jo 1400-

luvulta. Vuonna 1920 linnan

omistaneet rikkaat kaupun-

kilaiset lahjoittivat sen Ro-

manian kuningattaren Mari-

an käyttöön, joka ihastuneena

piti sitä yhtenä suosikkiasun-

tonaan.

Vuorilta tasangolle

Romanian pinta-ala on n. 2/3

osaa Suomesta, mutta asuk-

kaita on 23 miljoonaa. Kaksi

ensimmäistä päivää vietim-

me vuoristossa ja sitten Crisu

aloitti päivän kestävän ajonsa

kohti Konstatsaa, joka sijait-

see Mustanmeren rannalla.

Ajo vuorilta ala Bukarestiin

tapahtuu tietysti ns. serpen-

tiiniteitä pitkin, jolloin keski-

nopeus saattaa pudota aivan

minimilukuihin. Pääsimme

kokemaan myös täydellisen

liikenneruuhkan kiertäes-

sämme Bucarestia. Sitten kun

pääsimme moottoritielle Cri-

su antoi hanaa ja matka alkoi

sujua. Siitä huolimatta olim-

me Kontsassa vasta klo 22.30.

Majapaikka oli varsin lähellä

Crisun syntymäkotia ja hänen

käymäänsä koulua. Kampeet

huoneisiin ja sitten syömään

rannalla sijaitsevaan ravinto-

laan, missä tarjoilijana työs-

kenteli Crisun lapsuuden pa-

ras ystävä, Robert. Illan aika-

na mukaan liittyi myös mui-

ta romanialaisia, joista useat

osasivat suomea. Eräs heistä,

Daniel, oli vain käymässä Ro-

maniassa, sillä hän lähti seu-

raavana päivänä Suomeen ja

Lappeenrantaan, missä hän

on asunut jo 17 vuotta. Hän

tuli aikanaan maahamme työn

perässä ja tapasi sitten suoma-

laisen tytön, jonka kanssa on

ollut aviossa jo vuosikausia.

Kello taisi käydä jo kahta,

kun kotiuduimme kämpille,

mutta ennen katkon pelaamis-

ta, trubaduurimme esitti ikään

kuin iltarukouksen: ”Uupunut

olen - ah sydäänjuuriin saak-

ka. Liikaako lieneekin pantu

on paattinen taakka. Hallatar

haastaa, soi sävel sointuvin sii-

vin, rotkoni rauhaan kuin peto

kuoleva hiivin” (Eino Leino).

Kyllä nukutti tuon jälkeen!

13.10 Epäselvät

omistussuhteet

Konstantsaan paneuduimme

13.10. Konstatsan vanha kes-

kusta on raunioitumassa hy-

vää vauhtia, sillä rakennuksia

ei ole hoidettu. Rakennukset

otettiin valtion haltuun v.1947

ja vallankumouksen jälkeen

niiden omistajat tai jälkeläi-

set vaativat niitä takaisin itsel-

leen. Asiat pyörivät oikeusas-

teissa, eikä kukaan tiedä, kos-

ka niihin saadaan päätökset.

Hinnat ovat kohonneet valta-

vasti ja kaikki haluavat saada

osansa. Kun Ceausescu syös-

tin vallasta, Crisu oli kaksi-

kymppinen nuorukainen. Hän

oletti että kaikki muuttuu pa-

remmaksi, mutta toisin kävi.

Vallankumouksen aikana val-

lassa olleet henkilöt käänsivät

vain turkkinsa ja perustivat

uusia demokratia-sanan sisäl-

täviä puolueita, eikä mikään

muuttunut. Crisun sanoin ja

suomeksi käännettynä: Sama

vanha p.... uusilla rattailla. Se

riitti ja mies lähti maailmalle

ja lopun me jo tiedämmekin

eli mies löysi tiensä Vamma-

laan 1990-luvun alkupuolella.

Onhan sentään jotain tapah-

tunut, Romania on EU:ssa ja

pelaa hyvää jalkapalloa!

Vettä, vettä, vettä!

Ottelupäivän aamu näytti jo

uhkaavat sadepilvet ,ja kun il-

tapäivällä tulimme Romanian

suurimmasta kauppakeskuk-

sesta asuinpaikkaamme, vettä

alkoi tulla kaatamalla. Ei hy-

vältä näyttänyt. Jokainen pu-

keutui niin lämpimästi kuin

mahdollista ja sitten kohti

stadionia, joka ei ollut katet-

tu! Olimme perillä puolitoista

tuntia ennen alkua ja vettä tu-

li koko ajan. Ottelu oli kuiten-

kin matkamme pääkohde, jo-

ten periksi ei annettu. Katsojia

oli n, 13 500, joukossa omassa

katsomon osassaan noin kak-

situhatta oranssiasuista hol-

lantilaista. Romania voitti 1-0

ja varmisti sillä lähes satapro-

senttisesti EM-lopputurnaus-

paikan ensi vuodeksi Sveitsiin

ja Itävaltaan. Crisu oli hank-

kinut aivan Jokerien narrihat-

tua muistuttavan päähineen

ja kuinka ollakaan sillä mies

pääsi Eurosportin lähetyk-

seen ja lisäksi vielä romania-

laiseen verkkolehteen yhdes-

sä vieressä seisoneen Sepon

kanssa. Näin miehestä leivot-

tiin varsinainen sadejulkkis.

Teki oikein hyvää nähdä hä-

nen riemunsa Romanian voi-

tettua pelin.

Kävelimme takaisin maja-

paikkaan. Matkan aikana jat-

kuva autojono piti yllä hirveä-

tä meteliä torvia toitottaen, se

on kansainvälinen tapa. Cri-

su varoitteli etukäteen villis-

tä liikenteestä ja sitä kaupun-

gin ”ajokulttuuri” todella oli.

Caramainin huippu on saavutettu, ja muikea hymy väreilee lähes kaikkien kasvoilta.

Vasemmalta Seppo, Markku, Pekka, Olli ja Jussi.

Autot ja hevosvankkurit maitotonkineen sopivat samoille teille vaikka autojenvauhti

onkin joskus melkomoista.

Page 18 - Alueviesti_45_2007