Page 17 - Alueviesti_45

17

Keskiviikko marraskuun 7. 2007



Hannu Virtanen



Jälkien

opettamaa

Viirupöllö Vammalasta Jurvaan

Hannu Virtanen

Jari Valkaman Vammalan Ko-

tajärvenmaassa keväällä 2005

rengastama viirupöllö pesi

136 kilometrin päässä Etelä-

Pohjanmaalla Jurvassa viime

keväänä.

-Rengastin

Vammalan

Kotajärvenmaan pöntöltä

15.5.2005 viirupöllön poika-

sen, jonka Kari Palo kontrolloi

pesivänä Jurvassa 18.5.2007,

Valkama kertoo.

-Vammalan pesässä oli nel-

jä poikasta, joista kolme van-

hinta rengastin. Jurvassa pe-

sinyt lintu oli niistä kaikkein

vanhin. Hauskaa, että edes

yksi poikasista on selvinnyt ja

päässyt jatkamaan sukua.

Kotajärvenmaan

matriarkka

Jurvassa pesineen pöllön

Vammalassa kasvattanut Ko-



tajärvenmaan mamma on pit-

käikäinen matriarkka, jonka

omat juuret johtavat Hämeen-

kyröön.

-Se on rengastettu poikase-

na Sasin-Rokkakosken maise-

missa 20.5.1990. Rengastaja

oli tamperelainen Martti La-

gerström. Paikalta on matkaa

Kotajärvenmaan pesälle 36 ki-

lometriä.

-Ensimmäisen kerran se

tavattiin pesivänä Saaren-

kannassa Mouhijärven puo-

lella 1.5.1994, sitten myös

10.5.1995 ja 27.5.1996.

-Vuosina 1998-99 se pesi

1,7 kilometrin päässä Vam-

malan puolella Verstaanmä-

essä, mutta meni taas vuonna

2001 takaisin Saarenkantaan,

jossa se tavattiin myös 2002

ja 2003.

-Kaksi vuotta myöhemmin

se tuli Kotajärvenmaahan, jo-

hon Saarenkannasta linnun-

tietä on 3,2 kilometriä.

Viimeinen varma havain-

to linnusta on tehty 15.5.2005,

jolloin rengastuksesta oli ku-

lunut lähes 15 vuotta.

Huonon ravintotilanteen

vuoksi alueemme pöllöt eivät

juuri pesineet viime keväänä

ja kuolokin saattoi korjata joi-

tain yksilöitä.

Valkama harmittelee si-

tä, ettei naaraan puolisoa ole

koskaan tullut pyydystettyä.

Hänellä on kuitenkin käsitys

pöllömamman sukupuolielä-

mästä:

-Luulen, että se on ollut

useamman koiraan kanssa.

Toinenkin

tytär tiedossa

Kotajärvenmaan viirumam-

man Jurvan tyttären lisäksi

tietoa on aiemmin saatu toi-

sestakin jälkeläisestä, joka on

pesinyt huomattavasti lähem-

pänä.

-Sillä oli 1994 neljä poi-

kasta, joista yksi pesi neljä-

nä vuonna Lakkiniemen tien

varressa Vammalassa, 3,5 ki-

lometriä Saarenkannasta ete-

lään. Nuo vuodet ovat 1999,

2001, 2002 ja 2003.

-Sen jälkeen paikalla on ol-

lut vain tuhoutuneita pesintö-

jä enkä ole saanut emoa kiin-

ni. Tuon yksilön rengastaja on

mouhijärveläinen Ismo Hie-

tanen.

Vieläkö Kotajärvenmaan

vanha mamma on elossa ja

saadaanko sen jälkeläisistä

uusia havaintoja? Vastauksia

kysymyksiin voidaan odottaa

ensi keväänä, jolloin Vamma-

lan seudun pöllöt jälleen pesi-

vät parantuneen myyrätilan-

teen vuoksi.

Viirupöllön poikaset ovat rengastusikäisiä toukokuussa, sillä muninta alkaa hyvänä

myyrävuonna maaliskuussa.

Viirupöllö on havumetsävyöhykkeen laji, jonka

levinneisyysalue ulottuu yhtenäisenä Norjasta

Japaniin. Satakunta ja Häme ovat Suomessa hy-

viä viirupöllömaakuntia.

Faktaa viirupöllöstä

• havu- ja sekametsien paikkalintu

• Suomessa 3000 paria

• pesii pöntöissä, onkaloissa ja risupesissä

• puolustaa pesäänsä ja poikasiaan

• ravintona myyrät, linnut, oravat ja sammakot

E

läinten jälkien tunnistaminen ja seuraaminen

uudelta lumelta on jännää puuhaa. Harras-

tukseen tarvitaan rullamitta ja jälkikirja. Ly-

hyellä viivoittimella voi mittailla yksittäisten jälki-

en leveyksiä ja pituuksia, mutta pitkällä rullamitalla

pääsee jo todistamaan vaikkapa metsäkauriin lähes

nelimetrisiä loikkia.

Itse käytän lumijälkien tunnistamisessa enimmäk-

seen apuna Åke Aronsonin ja Peter Erikssonin te-

osta Eläinten jälkiä ja Marcus Wikmanin kirjaa Lu-

mijälkiopas. Näistä edellinen on alkuperältään ruot-

salainen opus, jonka kuvissa mittoja suhteutetaan

aitoruotsalaiseen tapaan - arvatkaapa mihin - nuus-

kapurkkiin! Jälkimmäinen taas on täysin kotimaisin

voimin tehty kirja. Molemmat mahtuvat taskuun tai

reppuun.

Digikamera ei sekään ole yhtään hullumpi apuväli-

ne. Jälkien tunnistamista voi jatkaa illalla kaikessa

rauhassa näyttöpäätteen vieressä.

Lumipeite on kuitenkin jälkiharrastajan kaikkein

paras avustaja. Lumisateen jälkeen tarvitaan ainakin

yksi sateeton yö, jotta hämärässä ja pimeässä liikku-

vat eläimet ehtivät jättää jälkensä lumelle. Toisen ja

kolmannen yön jälkeen jälkiä onkin jo huomattavas-

ti enemmän.

Viime sunnuntai oli hyvä jälkipäivä. Lumisade oli

loppunut jo lauantaina, joten lumipeite oli kuin puh-

das taulu uusille merkinnöille.

Retkeilin Äetsän Aurajärvenmaassa. Lumelle ei ollut

yhden yön aikana ehtinyt kovinkaan paljon tulla jäl-

kiä, joten huomioni kohdistui enemmän taivaalle ja

siellä muuttaviin laulujoutseniin.

Mutta maassakin alkoi tapahtua. Makuulla ollut

metsäjänis ryntäsi kolmen metrin päästä pakoon.

Jänö ei ollut kokonaan valkoinen, joten sillä oli vielä

karvanvaihto kesken. Havainto sekin.

Makuupaikka maassa näkyi lumettomana kohtana.

Kun tunnustelin sitä, se oli selvästi lämmin. Tätäkin

tietoa voi joskus käyttää, kun haluaa tietää, onko jä-

nis jättänyt makuunsa hiljattain.

Metsäjäniksen ja rusakon jälkien erottaminen toisis-

taan on joskus vaikeaa. Nyt tuli hyvä mahdollisuus

opiskella lisää jäniksen käyttämistä kulkureiteistä,

kun lajikin oli varmasti selvillä.

Varsinainen opintoretki kuitenkin alkoi, kun palasin

autolleni. Huomasin ilveksen menneen tieltä met-

sää. Seurasin jälkijonoa.

Kun eläin oli hypännyt kivelle ja kahdet muut jäljet

kiersivät sen, ymmärsin, että kissoja olikin ollut vä-

hintään kolme.

Joukko oli kulkenut ennen metsään siirtymistään

puolisen kilometriä metsäautotiellä. Palasin pai-

kalle, jossa ilvekset olivat tulleet tielle. Siellä jälkien

määrä vahvistui neljäksi: ilvesemo oli ollut liikkeellä

kolmen pentunsa kanssa.

Ryhmä oli liikkunut metsässä hyvinkin tarkkaan

toistensa jälkiin astuen. Tällöin määrän laskeminen

on vaikeaa. Tämä tapaus osoitti sen, että tielle tul-

lessaan joukko helposti hajoaa rintamaksi, jolloin

ryhmän yksilöt voi laskea. Sudet kuulemma toimi-

vat tielle saapuessaan samoin.

Ilvesnuorukaisen jälki, Äetsä 4.11.2007.

Pyhäjärviseudulla

paikkoja kosteikoille

Pyhäjärviseudun maatalous-

alueiden monivaikutteisten

kosteikkojen ja luonnon mo-

nimuotoisuuden yleissuun-

nitelma on valmistumassa.

Vaikka Pyhäjärviseutu on te-

hokkaan maataloustuotannon

aluetta, löytyy sieltä monia

mielenkiintoisia luonnon mo-

nimuotoisuuskohteita ja myös

hyviä paikkoja kosteikoille.

Kohteita on erityisesti Py-

häjoen ja Köyliöjoen varsilla,

Köyliöjärven ympäristössä se-

kä Hinnerjoen, Honkilahden,

Vaaljoen ja Turajärven kylä-

alueilla.

Ominaisuudet

selvitettiin

Lounais-Suomen ympäristö-

keskus aloitti kesällä Pyhä-

järviseudulla, Euran, Säkylän

ja Köyliön alueilla luonnon

monimuotoisuuden ja mo-

nivaikutteisten kosteikkojen

yleissuunnittelun. Yleissuun-

nittelussa selvitettiin alueel-

la sijaitsevat luonnon moni-

muotoisuuden kannalta tärke-

ät kohteet, joiden arvoja hoi-

dolla voisi parantaa.

Maastossa kartoitettiin

luontaisesti kosteikoille ja

muille vesiensuojelutoimille

sopivia paikkoja sekä kunnos-

tuskohteita. Monivaikutteis-

ten kosteikkojen päätarkoi-

tus on vesiensuojelu, mutta ne

parantavat usein myös maise-

maa ja linnuston elinolosuh-

teita sekä lieventävät tulva-

haittoja.

Maanomistajilta

kommentteja

Maastossa tehdyt havainnot

koottiin luonnoskartoille, joi-

ta esiteltiin alueen viljelijöille

Säkylän kunnantalolla viikko

sitten tiistaina pidetyssä avoi-

mien ovien tilaisuudessa.

Karttaluonnosten ja niihin

tulleiden kommenttien poh-

jalta laaditaan yleissuunnitel-

majulkaisu, jota voi käyttää

tukena haettaessa erityisym-

päristötukea tai laadittaessa

kohdekohtaisia suunnitelmia.

Julkaisu valmistuu ensi vuo-

den alkupuolella ja se jaetaan

kaikille kohteiden maanomis-

tajille ja muille kiinnostuneil-

le.

Useimpia suunnitelman

kohteita voidaan toteuttaa

maatalouden erityisympä-

ristötuella, mutta myös laa-

jempia toimenpiteitä vaativia

kohteita on esitetty. Kosteik-

kojen perustamiseen ja pe-

rinnnebiotooppien peruskun-

nostukseen on mahdollista

saada myös ei-tuotannollisten

investointien tukea.

Näitä tukia sekä hoitotu-

kia voivat viljelijöiden lisäksi

myös rekisteröidyt yhdistyk-

set hakea. Yleissuunnitelman

ehdotusten toteutus on aina

vapaaehtoista.

Hanke hyödyntää

tuloksia

Yleissuunnitelman tuloksia

voidaan hyödyntää ja kehit-

tää eteenpäin vuonna 2008 al-

kavassa laajassa Tehoa maata-

louden ympäristönsuojeluun

-hankkeessa, jossa Eurajoen

valuma-alue on toinen koh-

dealue. Yleissuunnitelmassa

esitettyjä ehdotuksia voidaan

myös käyttää suunniteltaessa

toimenpiteitä muissa alueel-

lisissa ja paikallisissa hank-

keissa.

Maatalousalueiden luon-

non monimuotoisuuden yleis-

suunnittelua on tehty maa- ja

metsätalousministeriön rahoi-

tuksella vuodesta 2001 lähtien

ja tänä vuonna aloitettiin mo-

nivaikutteisten kosteikkojen

yleissuunnittelu. Sitä tehtiin

Lounais-Suomessa Pyhäjärvi-

seudun lisäksi Paimion Vähä-

joella.

Pirkanmaan

ympäristöpalkinto

metsitysprojektille

Pirkanmaan ympäristökeskus

myönsi ympäristöpalkinnon

2007 tamperelaisten kansalais-

aktivistien Juha Lemivaaran ja

Katariina Bruunin omaehtoi-

selle metsitysprojektille Bolivi-

assa Etelä-Amerikassa. Projek-

ti pyrkii metsittämään hylätty-

jä alueita yhteistyössä kyläläis-

ten kanssa ja sitomaan hiiltä

ilmakehästä nopeasti kasvavi-

en trooppisten metsien avulla

pysyviin puurakenteisiin.

Tärkeänä tavoitteena pro-

jektissa on myös laskea hin-

ta Boliviassa istutettuun met-

sään sidotulle hiilidioksidi-

tonnille. Alustavassa tarkaste-

lussa hiilidioksidin sitominen

metsitysprojektissa maksoi

vain viidesosan siitä hinnas-

ta, mitä hiilidioksidin päästö-

oikeuksista maksetaan valtioi-

den välisessä päästökaupassa.

Globaalin hyödyn ohella han-

ke tuo mahdollisuuksia kehit-

tää paikallista metsänviljelyyn

ja puunjalostukseen liittyvää

elinkeinotoimintaa.

Omalla rahoituksella

alkuun

Lemivaara ja Bruun ovat aloit-

taneet metsitysprojektin vuo-

sina 2006-2007 omalla rahoi-

tuksellaan ja vapaaehtoistyönä

ja saaneet mukaan bolivialai-

sia asiantuntijoita.

Neljän valmistelumatkan

seurauksena Montegudon

alueelle on perustettu metsän-

viljelyn koealat ja saatu koke-

musta seudulle sopivista la-

jeista, metsänhoidon mene-

telmistä ja toimintatavoista

kylissä.

Projektissa viedään Bolivi-

aan suomalaista metsänhoi-

don tietotaitoa ruohonjuuri-

tasolle tavalla, joka mahdol-

listaa paikallisen kestävän

kehityksen ja edistää samalla

hiilen sidontaa, jolla on kan-

sainvälistä merkitystä ilmas-

tonmuutoksen hidastamises-

sa. Palkitut toivovat ympä-

ristöpalkinnon tuoman jul-

kisuuden avulla löytävänsä

mahdollisia yhteistyökump-

paneita kuten metsäteolli-

suusyrityksiä projektin jatko-

työhön.

Pirkanmaan ympäristöpal-

kinto myönnettiin tänä vuon-

na 21. kerran.

Palkinto julkistettiin ilmas-

tonmuutosta käsittelevän AS-

TRA-projektin päätössemi-

naarissa.

Page 17 - Alueviesti_45_2007